Minulla on ollut tapana vuosien mittaan kirjoittaa aika tarkkoja matkakertomuksia tänne blogiini. Tämäkin on eräänlainen sellainen. Harmillista, että uudelta kameraltani ei voi siirtää kuvia tänne juuri lainkaan, ovat liian "suuria". Muutaman kuvan otin vanhalla kamerallani. Jotain pitäisi keksiä tämän ongelman ratkaisemiseksi, minä en sitä osaa ratkaista.

Arja, jonka viimeksi tapasin vuonna 1975, bongasi minut ja myös silloin tuntemani Anjan fb-kavereikseen muutama vuosi sitten. Arja ehdotti meille viime kesänä, että hakisimme sosiaali- ja terveysministeriön tukemalle (veikkausvaroista) Hyvinvointilomalle Yyteriin. Laitoimme Anjan kanssa tahoillamme hakemukset, emme päässeet mukaan. Arja on Hyvinvointilomien hallituksessa, mutta hän ei ole päättämässä mukaan pääsijöistä. Hakijoita oli ollut 52, joista 19 hyväksyttiin. Luulin, että kyseessä oli tämä yksi kerta ja se oli siinä. Olin hämmästynyt kun muutama viikko sitten sain sähköpostia: sinut on hyväksytty Hyvinvointilomalle Yyteriin 4.-9.12. Samanlainen ilmoitus oli tullut myös Anjalle ja hänen sisarelleen Merjalle. Pohdin, lähdenkö, mutta kaverit yllyttivät, että totta kai lähdet. Niin sitten lähdin. 

Päätin, että menen sinne junalla Pasilasta. Tampereella junanvaihto ja Porista sitten bussilla perille. Meinasi taas käydä nolosti junan kanssa. Näin Pasilan aseman valotaululta, että juna on kahdeksan minuuttia myöhässä. Istuskelin rauhassa penkillä odottelemassa ajan kulumista, turha mennä asemalaiturille palelemaan. Menin kuitenkin vielä valotaulua katsomaan. Ja kas, myöhästyminen olikin taululta poistettu eli juna olisikin ajallaan asemalla. Kipitin asemalaiturille, ennätin junaan. Junassa kysyin kondarilta, tietääkö hän, miltä laiturilta Tampereella Porin-juna lähtee. Tiesi. Ja kehotti olemaan tarkkana, sillä samalta laiturilta lähtee samoihin aikoihin juna Keuruulle. Onneksi kertoi. Ja samalta laiturilta lähti myös juna Turkuun. Olin tarkkana. Porin-junan kondari mutisi, että oltaisiin lähtövalmiina, mutta kuljettaja puuttuu. Lähtö myöhästyi parikymmentä minuuttia. Kuljettaja oli Porista tulevaa junaa ohjailemassa. Juna oli myöhässä, joten hän miltei vauhdista hyppäsi junaamme, takaisin Porin suuntaan. Matka sujui leppoisasti eväitä mussutellen ja minulle uusia maisemia katsellen.

Porissa rautatieasema ja bussien matkakeskus ovat ihan vierekkäin, joten ei tarvinnut raahautua laukun kanssa minnekään kauas. Bussin odottelua vajaa tunti. Juttelin bussin lähtölaiturilla erään naisen kanssa. Kävi ilmi, että samaan paikkaan on meillä matka. Bussiin tuli myös mm. nuorempi pariskunta, sama kohde heilläkin. Noin 20 kilometrin matka Porista Yyteriin oli todella halpa: 3,50. 

Hotellirakennus ei minun silmääni ollut kovinkaan kaunis. Tuli mieleeni enemmänkin teollisuuslaitos, AIV-tornikin. Mutta ihan kelpo hotelli sisätiloistaan. Nyt en muista arkkitehtien nimiä. Aluksi rakennusta oli arvosteltu hyvinkin negatiivisesti, mutta myöhemmin sen arvostus on noussut ihan Alvar Aallon tasolle.

Ylimmässä, 7. kerroksessa on näköalatasanne. Sieltä on kesällä ihan varmasti todella upeat näkymät merelle. Nytkin maisema oli kaunis. 

, 

Näköalatasanteella on myös ikkunallinen tila, jossa ei lunta. Siellä seinään heijastui vuorotellen erivärisiä valoja. Kaunis.

Ensimmäisenä päivänä tietty kirjauduimme hotelliin. Sen jälkeen oli jonkin verran luppoaikaa (riippuen tietty siitä, monelta oli saapunut). Sitten päivällinen noutopöydästä. Ruoka oli hyvää ja se oli hyvää koko ajan ja sitä oli aika usein. Aterialla tunnistin Anjan. Oli kiva, että sain hänestä ja Merja-sisarestaan juttuseuraa. Päivällisen jälkeen oli tuloinfo esittäytymisineen (esittäytymiset menivät minulta ohi; istuin takana ja sieltä selkäpuolelta en kuullut ihmisten sanomisia). Meitä oli ryhmässä peräti 51. Illan virallinen ohjelma päättyi tietovisailuun. Istuimme ryhmissä ja jokaisen ryhmän piti keksiä ja kirjoittaa paperille kaksi kysymystä ja niihin vastaukset. Noora-nimisen piti olla koko ajan "emäntämme", mutta hän oli sairastunut. Nuori Erika toimi sijaisenaan. Erika luki lapuista tehdyt kysymykset. (Minä keksin meidän ryhmämme kysymykset: mikä on aiai ja mikä on mörsky). Sitten paperit jaettiin ryhmille, ei ryhmän omaa. Tarkistimme vastaukset kun Erika meille oikeat vastaukset ilmoitti. Aika kiva systeemi tuo. Ryhmämme ei voittanut, mutta ihan kärkipäähän sijoituimme.

Olin ottanut mukaani ristikkolehden, aikakauslehtiä, kirjan, Isoäiti-kirjan, nipun tyhjiä joulukortteja + osoitevihon. Taukoja oli paljon ja niiden aikana hyödynsin rekvisiittaani. Parina iltana luin lähes 400-sivuisen kirjan. Hieman täydensin Isoäiti-kirjaa. Joulukortit kirjoitin (lähetän niitä paljon!). Ja silleen.

Aamiaisen jälkeen oli kävelyä lähimaastossa. En kävellyt koko lenkkiä, säästin kantapäätäni. Minulle nimittäin kävi kaksi päivää aiemmin Tallinnassa niin, että sain kävelystä kantapääni jalkapohjaan rakkulan, oli hempsutin kipeä. Kuoma-saappaissa olleet villasukat pääsivät liikaa kävellessä liikkumaan ja tekivät keljun kepposen. Hienot ovat maastot ja aivan upeat taatusti kesällä. 

Rakastavaiset.

Lounaan jälkeen oli luento, josta en juurikaan saanut mitään irti, sillä olen aika lailla perehtynyt aiheisiin. Seuraavan päivän luennon jätin väliin - kaikki oli vapaaehtoista. Iltapäivällä ennen päivällistä oli kuntotanssia, mutta siihenkään en mennyt. Mukanani olivat seuraavat jalkineet: saunatossut, crocksit ja Kuoma-saappaat. Eivät oikein tanssijalkineita mitkään (vähän jälkeenpäin harmitti, oli ollut tosi kivaa). Sen sijaan korkkasin kylpyläosaston. Erinomaisten löylyjen sauna. Altaassa tein 45 minuutin virtuaalisen vesijumpan. Mukava yllätys, että uimatiloista pääsi ulos lämmitettyyn altaaseen. Nautin tuosta kaikesta!

Kolmantena päivänä olin taas virtuaalisessa vesijumpassa. Osallistuin myös kävelyyn, jonka yhteydessä oli keppijumppaa - kaunista ja kivaa. Illalla hetken aikaa katselin isolta screeniltä ohjelmaamme merkattua Itsenäisyyspäivän vastaanottoa, mutta vetäydyin aika pian huoneeseeni.

Sitten olikin jo torstai. Ohjelmassa oli muisti- ja lautapelejä. Olin ottanut mukaani jatsin. Kun menin huoneeseen, Heli hihkaisi minua pelikaverikseen. Ehdotin jatsia. Hän sattuikin olemaan innokas jatsin pelaaja, mahtavaa. Toiseen peliin otimme Erikan mukaan, hänelle elämänsä ensimmäinen kerta jatsailua. Lounaan jälkeen oli ohjelma, johon en meinannut ilmoittautua, mutta onneksi sen sitten tein. Etukäteen ajattelin, että ei ole riittävästi "vesi-sauna-aikaa", koska sitä ei ollut lainkaan ohjelmassa. Mutta aikaa löytyi hyvin ja onneksi ilmoittauduin bussimatkalle. Tykkäsin tosi paljon. Bussikuski oli koko ikänsä asunut seudulla ja hän oli erinomainen opas kierroksellemme. Hän kertoi paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia reittimme varrelta.

Tuolta reissulta minun piti tehdä kunnon kuvallinen matkakertomus, mutta kuvat jäävät nyt herjailun takia siis tosi vähiin. Kiertelimme Meri-Poria, Pihlavaa. Seudulla on on ollut paljon teollisuutta ja työväkeä, kerrostalojakin työväelle rakennettu. Oli rikkihappotehdas, joka nykyään pigmenttitehdas. Oli Rosenlewia ja Ahlströmiä. Satamassa oli 3 000 työntekijää ja tehtaissa noin 1 500. Sahatyöntekijöitä on vieläkin. Näimme koulun, uimahallin, kirjaston, apteekin, pankin, yhden kaupan (aiemmin ollut useampia), terveysaseman, huoltoaseman, urheilukentän ja 1955 valmistuneen kirkon. Ensimmäiset tuulimyllyt tulivat alueella käyttöön jo vuonna 2000. Ne ensimmäiset on jo purettu, mutta uudempia näkyi paljon, eniten niitä on Reposaaren suunnassa. Tahkoluodon öljysatama oli iso. Siellä oli konepaja, jossa tehtiin öljynporauslauttoja. Niitä ei enää tehdä, mutta jotain uutta on tulossa, kait 500 työntekijää tarvitaan. Kuskimme ei osannut sanoa, mitä suunnitellaan. 

Ylitimme Kokemäenjoen, jonka suisto on iso. Siellä on ollut hiilivoimalaitos, joka ei ole enää käytössä. Hiilivoimalasta junien matka saattoi olla jopa 4 000 kilometriä! 

Ohitimme Siikajärven leirintäalueen. 

Heimo Saarinen-nimisellä miehellä oli satamassa hinaustoimintaa, myi sittemmin yrityksensä. Tällä miehellä oli tapana tarjota paikallisille eläkeläisille Reposaaren hotellissa jouluruuat. 

Rannikolla on ollut loma-asuntomessut ja asunnot ovat käyneet hyvin kaupaksi. Alue oli aiemmin sotakorvausaluetta. Kalasatamassa lähinnä virolaiset troolarit pyytävät merestä silakkaa. 

Koira-kissahoitola. Ollut aiemmin satamakonttori.

Reposaaren nähtävyyksiä.

Talo, jossa Eino Grön on asunut.

Reposaaren kirkko taustalla, etualalla kellotapuli. Kirkko on norjalaistyylinen, kuusikulmainen. Kellotapuli on kahdeksankulmainen. Valmistusvuoi 1876. Kirkossa on vihitty mm. Juha Mieto ja Minna (Minna paikkakuntalaisia) sekä Sauli Niinistö ja Jenni Haukio. 

Saavuimme ravintola Merimestaan, jonka taustalla on Mäntysaaren satama. 

Merimesta.

Näkymä sisäpuolelta terassille. Varmaankin kesällä olisi mukava tuolla istuskella!

Merimestan seinällä oli Nana Matikkalan vuonna 2018 maalaama muotokuva 80-vuotiaasta Eino Grönistä. Kovin hymyilevä, minusta on jäyhempi ihminen. 

Isäntä viihdytti meitä. Hän soitti harmonikkaa ja lauloi joululauluja. Bussikuskimme kertoi jälkeenpäin, että joskus ryhmän kahvitilaus ei ollut mennyt perille, niinpä isäntä päätti viihdyttää porukkaa harmonikallaan ja laulullaan. Siitä tulikin sitten perinne. 

Anja. En voi ymmärtää, että hänellä on hiusten oma väri tasaisen tummanruskea!

Anjan pikkusisko Merja.

Paluumatkalla ohitimme hautausmaan. Kuljettaja totesi vainajien nukkuvan vieraan maan mullassa. Tämä siksi, että aikoinaan purjelaivojen painolastit purettiin tuolle alueelle. Alueella kasvaa myös monia erikoisia kasveja. Hetken kuluttua vilkaisimme kehotuksesta merelle, ei mitään "väliseinää" vaan avoin meri Ruotsiin. 

Näimme Kaanaan alueelle rakennettuja kerrostaloja. Yhdessä taloista on asunut ravintola/hotellihenkilökuntaa, kahdessa muussa sataman ja tehtaan työväkeä. Iltaelämä oli kuulemma vilkasta! Palvelut vähenivät 1960-luvulla. Näimme myös alueen, jossa oli peräti 11 kerrostaloa. No entä sitten Suomen pienin viinakauppa! 

Näimme erittäin tiuhaan rakennetun asuinalueen. Rannat kuitenkin jätetty vapaiksi. 

Tyytyväisenä palasin takaisin hotellillemme. Harmi, että kuvien osuus jäi sattuneista syistä kovin vähäiseksi. 

Riensin heti hotellin ohjattuun vesijumppaan, Erikan vetämään. Siihen osallistui myös paikallisia asukkaita. Ja se sauna, ihan tosi hyvä! Päivällisen jälkeen olisi ollut lankaenkeli-askartelua, mutta jätin väliin. En ole yhtään askarteluihminen (näin Anjan ja Merjan enkelit, tosi hienot!)

Koska olin hyvinvointilomalla, varasin heti saapuessani itselleni kaksi hoitoa: jalkahoidon sekä niska-selkähieronnan. Kannatti olla nopea, kaikki halukaat eivät aikaa saaneet. Niinpä menin perjantaina ajoissa aamiaiselle ja kolmesta tuolijumpparyhmästä ensimmäiseen, jo yhdeksältä. Myöhäisempiin ryhmiin en olisi ennättänyt jalkahoidon takia. En ollut koskaan aiemmin ollut tuolijumpassa, luulin että se on tarkoitettu "sairaammille". Vielä mitä! Kunnon liikkeitä ja venytyksiä. Pitäisi osata ottaa se ihan arkipäivääni, koska istun liikaa päätteellä.

Jalkahoitoni oli jo puoli kymmeneltä, ruhtinaalliset 90 minuuttia. Jopa teki hyvää. Joudun muutenkin käymään säännöllisesti jalkahoidossa "hankalien jalkojeni" takia. Olisi siis ollut aika muutenkin mennä taas jalkahoitoon, nyt se tuli tehtyä täällä. Olin lopputulokseen oikein tyytyväinen. 

Ennätin lounaalle ja sen jälkeen bingoon. Bingo oli aika lailla sovellettu. Palkintoja oli aika monta. Vain yhdestä rivistä ylimmässä osiossa huudettiin "bingo". Näin monet saivat sen yhden rivin valmiiksi. Palkinnon saaneet eivät saaneet uudelleen huudella. En saanut palkintoa. Olisin valinnut mustan t-paidan, jossa luki Yyteri Twist (muistan biisin!). Sen jälkeen pikainen lounas ja sitten puolen tunnin hierontaan. Hyvää teki! Illalla oli kahden tunnin tanssit ruokasalissa. Tuumin, etten mene kun ei ole sopivia jalkineita. Menin kuitenkin, Kuoma-saappaissa ja muutenkin hyvin kotoisan näköisenä. Päivi (sukunimi? Ollut tangokisoissa) oli laulaja, mies seurassaan syndikassa. Meitä oli paljon naisia, seurueemme miehet olivat vaimonsa kanssa. Muita hotelliasiakkaita ei tainnut paikalla olla. Oli pari miestä, jotka olivat paikkakuntalaisia, eivät kimpassa. Seurueessamme oli nainen, joka selvästikin harrasti tanssia ja oli laittautunutkin sen mukaisesti. Hän reippaasti haki sitä toista miestä muutaman kerran tanssimaan. Ja se toinen mieskin haki häntä. Pöydästämme huudettiin toivemusiikiksi rokkia, mutta kait syndikaan ohjelmoidaan biisit, ei siis tullut rokkia. Olin hämmentynyt kun se jälkimmäinen mies haki minua tanssimaan. Kuoma-saappaat ja ruostunut tanssitaito. No, sujui se jotenkin. Jossain vaiheessa sama mies tuli kysymään kohteliaasti pöytäseurueeltamme, haluaako joku lähteä tanssimaan. Se tanssijanainen oli jo parketilla, eikä kukaan lähtenyt. Minä sitten lähdin. Olipa hauskaa olla Tanssiaisissa! 

Lauantaina, viimeisenä päivänä ennätin vielä aamiaien jälkeen ohjattuun vesijumppaan. Sitten lounaalle ja huoneiden luovutus. Kaiken kaikkiaan oli onnistunut rupeama, vaikka aluksi tunsin oloni hieman pitkästyneeksi, yksinäiseksi.

Ai niin, senkin voisin mainita että porukassamme oli presidentin poika. Olikin ihan Kekkosen näköinen. Hän kertoi taustoistaan hyvin vuolaasti, joten voin tämänkin mainita. Mies kertoi, että Kekkosella on tai oli Matin ja Tanelin lisäksi neljä lasta, jotka kaikki Kekkonen tunnusti ja kaikilla lapsilla elämä on sujunut hyvin. 

Meitä suosi koko ajan hyvä talvisää. Tulopäivänä oli hieman kylmä, mutta muutoin leutoa, parin asteen pakkassäätä. Bussi Poriin lähti heti puolen päivän jälkeen. Porissa oli aikaa odotella bussia tunnin verran (paluumatkan tein siis pikavuorolla Porista Helsinkiin). Kolme muuta ryhmästämme odottelivat suunnilleen saman ajan Tampereen-junaa. Menimme aseman odotussaliin. Olinpa ihmeissäni! Ei mitään palveluja. Keskellä salia oli rivi penkkejä, joissa odottelijat istuivat selät vastakkain, jos mahtuivat istumaan. Meinasin mennä vessaan, mutta se oli lukossa. Olisi pitänyt antaa jokin QR-koodi tai soittaa ovessa ilmoitettuun puhelinnumeroon. Jätin väliin. Koska bussimatkani kestäisi neljä tuntia, tarvitsisin evästä ja varsinkin juotavaa. Oli juoma-automaatti, mutta se toimi vain kortilla. En uskaltanut laittaa pankkikorttiani masiinaan. Jos se olisi kortin niellyt, mitä sitten? Jätin väliin. Jätin vetolaukkuni Annen hoiviin, lähdin etsimään tarpeitani. Suuntaviitta osoitti keskustaan olevan matkaa 1,1 km. En lähtenyt siihen suuntaan. Kävelin aika pitkälle toiseen suuntaan, löysin vain kaihdinliikkeen. Palasin takaisin ja valitsin uuden suunnan. Sieltä löytyi iso market (itse asiassa aika läheltä asemaa). Vessaa siellä ei ollut, mutta ostokset sain tehtyä: täytetyn sämpylän, limua, suklaata. Päätin luottaa siihen, että bussin vessa on toiminnassa. Oli!

Ilokseni kaksi ihmistä pyysivät minua fb-kavereikseen: Merja ja Anne. Kiva juttu! Ja kiva juttu oli sekin, että bussimatka Helsinkiin sujui täysin ongelmitta. Forssassa tosin teki mieleni poistua bussista... Kuinka usein olenkaan ajellut samaisilla busseilla Helsingin ja Forssan väliä. Nyt oli kiva nähdä maisemia ja taajamia Porin ja Forssan välillä, minulle vieraita. Oli Harjavalta, Nakkilan tienhaara, Huittinen (onkohan näistä jokin tai jotkut kaupunkeja? Huittinen näytti aika isolta taajamalta). Muistan lapsuudesta sanonnat: "Hullu mies Huittisista syö enemmän kuin tienaa" ja "Nakkilan komonokka" - jälkimmäinen varsinkin kovin outo, mitä ihmettä se mahtaakaan tarkoittaa?

Hyvä reissu kaikkinensa. Kannatti tehdä ja olla.