Kalenterin mukaan tosiaankin on; suvi suloisimmillans, just jussi ohitettu. Mutta päivä on ollut kovin sateinen ja vain 12 astetta lämmintä. Oli sopiva päivä käyttää aikaa SP:n huvilan saunan lauteilla kellimiseen. Pertti lähti aikaisin aamulla tyttärensä ja poikansa kanssa kuuden päivän reissulle Vienan Karjalaan, toivottavasti siellä ei sada kamalasti ainakaan 6-7 tuntia kestävän avovenematkan aikana...

Mulla on nyt taas ongelma kuvien siirtämisen kanssa. Olen ne jo aiemmin siirtänyt blogin kuvagalleriaan ja nyt piti niitä sitten napata tänne tekstin joukkoon. Mutta kun ei niin ei, yli tunnin olen yrittänyt. Jostain syystä en esikatselussa onnistu saamaan OK:ta esiin, jotta voisin kuvan hyväksyä. Blääh ja voih kun potuttaa!

Mutta jospa nyt kuitenkin kirjoittelen jotain ja siirrän kuvat jälkikäteen jos siinä joskus onnistun...

Palataanpa ajassa taaksepäin tuonne toukokuun puolivälin paikkeille. Silloin meitä oli bussillinen viherpeukaloita Paulan järjestämällä matkalla Türin kukkamarkkinoille Eestiin. Olimme yhden yön Tallinnassa hotellissa, teimme kiertoajelun kauniissa kaupungissa ja tutustuimme pariin yksityisperheen puutarhaan.

Kukkamarkkinoilla oli suuri vaara seota kun tarjontaa oli paljon ja hinnat  alhaisia. Oli kuitenkin pakko muistaa, että osetut kasvit pitää jotenkin saada roudattua laivaan ja sieltä mökille. Tyydyinkin ostamaan vain noin 20 kasvia, jotka olivat keskenään eri sorttia ja pienikokoisia. Selviydyimme niiden kantamisesta hienosti!

Paluutamme seuraavana päivänä olin Pertin ja Selman kanssa Käpylän kyläjuhlilla. Sää oli aivan upea ja väkeä paljon liikkeellä. Piti myydä kirjaani, mutta kun ujostutti kamalasti... Olimme paikalla sattumoisin Anssi Kelan konsertin ajan, olipa mieluista kuultavaa.









Puutarhatöitä olen tehnyt ahkerasti siirtolapuutarhassa, kävin myös Annalan ihanalla taimitorilla. On ollut perkuita, kylvämisiä ja istuttamisia, sama Torrolla. Matkat Torron suuntaan eivät ole aina olleet mukavia, sillä olemme olleet kaksissa hautajaisissa Torrolla, yksissä Forssassa. Lisäksi Jokioisilta kuoli minulle tuttu mies. Kaikki puolentoista kuukauden sisällä. Alkaa tuo 20-luvun sukupolvi ainakin minun tuttavapiirissäni olla aikamoisen vähissä.

Hertsikan pihassa on etanoita riittänyt poimittavaksi entiseen malliin. Ne eivät tunnu keräämällä loppuvan. Pitäisi koko mökkikylässä sateen jälkeen lähteä kaikkien kynnelle kykenevien etananmetsästykseen.







Toki loppukevääseen ja alkukesään on mukavasti mahtunut myös Ailan ja Selman hoitamista, yökylässäkin ovat välillä viihtyneet kun isälle ja äidille on sattunut työmatkoja samaan aikaan. On ne vaan sellaisia tyttöjä, että ikävä meikäläiselle iskee miltei heti kun ovat oven perässään sulkeneet...

Kesäkuun alussa olimme yo-juhlassa Lahdessa Kristofferia onnittelemassa. Hän on Pertin pojan keskimmäinen lapsi. Väkeä piisasi tungokseen asti ja tunnelma oli leppoisa. Juhlat olivat kestäneet pitkälle aamuyölle kun nuorisoa virtasi taloon. 



Kristoffer äidin ja isän seurassa.



Sankari ja tyttöystävänsä Sohvi.



Poika ja ukki.



Neljä polvea Heikkisen sukua.



Kristofferin juhlakengät.


Seuraava päivä minua vähän jännitti. Olin kutsunut kymmeniä ihmisiä onnittelemaan 70-vuotiasta Perttiä, joka moneen kertaan oli sanonut, että hän ei sitten juhli. Siitähän minä vasta innostuinkin, mutta en tohtinut hänelle suunnitelmistani kertoa. Salli auttoi ruokien valmistelussa kun en voinut huomaamatta laittaa kaikkia murkinoita 60 hengelle... Mutta salaisuus säilyi siihen asti kunnes ensimmäinen vieras astui pihaan. Olin kutsunut Pertin sukulaisia ja työkavereita kolmelta. Silloin satoi, mutta mahduimme kaikki mukavasti mökkiin sisään. Viideltä tuli pääjoukko, mutta silloin alkoikin aurinko paistaa ja illasta tuli oikein kaunis ja saatoimme viihtyä pihalla. Sankari nautti kuin nauttikin juhlastaan. Varsinkin Ulla-Marian ja Nikolain saapuminen esiintymään oli upea juttu. Pertin kanssa kuuntelemme ahkerasti heidän levyjään, nyt Pertti sai tavata heidät livenä mökkipihalla.



Juhlakalu keskellä punaisessa takissaan. Laulu ja skoolaus!








Ihanat Ulla-Maria ja Nikolai.


Tähän saakka muistaakseni olin kuvia tallentanut.
Täytyy sanoa, että kirjoittaminen on paljon mielekkäämpää kun kuvat kulkevat mukana antamassa vinkkejä tekstiinkin.

Seuraavalla kerralla kirjoitan ainakin Saarenmaan matkasta ja juhannuksesta. Yritän kerran vielä saada noita kuvia hilattua tekstiin, mutta tuskin onnistun.

Hyvää juhannuksen jälkeistä elämää kaikille ja mukavaa lomaa!

Tähän vielä Saarenmaan-kuvia. Pari heikennystä tullut: ei pysty kääntämään kuvia pystyasentoon niitä siirtäessä eikä pysty esikatseluun. Siksi julkaistut kuvat eivät välttämättä ole parhaita!



Moottoriveneellä pikkusaareen tutustumaan, olipa hieno paikka!







Virve-oppaamme synttärikuohuviinit! Olemme aina yhteisellä matkalla Virven synttäreiden aikaan. Juomamestarina bussikuskimme Rein.
















Lempipatsaani!



Askartelumestari Eeva!



Kättemme töitä askartelupajassa.

Tällaista sain räpelletyksi tänään. Toivottavasti kuvat ja tekstit säilyvät. Ja toivottavasti innostun blogista uudelleen jos tämä alkaisi luistaa jotenkin. Nyt pääsin kuvissani ja tekstissäni juhannuksen kynnykselle, mitähän kesästä enää muistaakaan....