4.10. Pidimme siis Kaisan kanssa kaupunkipäivän. Toiset lähtivät yhdeksältä maaseutukierrokselle, me aamiaiselle. Vielä pitää kehaista hotelliamme. Mahtavat aamiaiset. Sydämelliset piccolot, aina valmiita auttamaan. Ei mitään valittamista!

Piipahdimme apteekissa ostamassa voidetta Kaisan sormeen, jota hän hieman teloi kylän uima-altaassa. Elekielellä ostos onnistui.

Apteekki. Myyjät istuivat lasin takana, luukusta asiointi.

Kävimme myös postissa - ainoa tietämämme paikka, josta voi ostaa postikortteja ja -merkkejä. Ostin muutaman, ajattelin mennä myöhemmin uudelleen kun olen laskenut, montako korttia tarvitsen. Sitten kyselin respasta Botanica Gardenin osoitetta (tuon paikan opas mainitsi saapuessamme pimeään Chisinauhun). Meille tulostettiin kartta. Paikka sijaitsee noin 10 kilometrin päässä hotellistamme. Päätimme mennä taksilla, joita hotellimme edustalla. Taksikuski ei tiennyt, missä kohteemme on. Tuli toinen taksikuski viereen pähkäilemään ja sitten heille välähti. Niin lähdimme matkaan. Perillä osoitin miestä ja "tätä paikkaa". Kirjoitin lapulle 1.00 ja 13.00. Ei ymmärtänyt. Vetäisin yli 13.00. Sitten ymmärsi, tulee yhdeltä meidät noutamaan. 

Tuolla keltaisen lappusen alapuolella on pikkuruinen luukku, lippuluukku. Sieltä ostimme tiketit.

Silmäyksellä näimme, että alue on laaja. Päätimme aloittaa kävelyn oikeasta reunasta. Sieltä löytyi kaunis, valkoinen rakennus. Uskontoon liittyviä juttuja siinä ei näkynyt, mikähän oli. Meidän mielestämme se olisi ihana paikka lapsen ristiäisiin.

Puutarhasta tuli surullinen mieli. On ymmärrettävää, että jos maa on köyhä, tällaisen paikan ylläpitoon ei ole rahaa. Nurmikot olivat leikkaamatta, kukat istuttamatta ja niissä paikoissa kun kukkia oli, ne rehottivat hoitamattomina. Paikoissa, joissa selvästikin oli aiemmin ollut vesiaiheita; lammikoita ja suihkulähteitä, niitä ei nyt ollut. Saatoimme vain sielumme silmin kuvitella, miten hieno tuo puutarha on joskus ollut.

Kävelimme puutarhan toiseen laitaan. Toivoin kovasti, että edes pieni osa puutarhasta olisi hoidettu kukkaistutuksineen kaikkineen. Toiveeni toteutui! Löytyi lammikkorykelmä, jonka ympäristö oli kaunista. Monet kaupunkilaiset, varsinkin lapsiperheet, olivat tulleet tänne viettämään päiväänsä.

Kaisa ei tehnyt yhtä isoa kävelykierrosta, vaan istui penkillä (niitä oli paljon) nauttimassa hiljaisuudesta. Liikenteen kumu toki kuului, mutta muuten oli hiljaista. Kastanjoiden putoaminen puusta alas kuivien lehtien päälle kuului voimakkaana. Minullakin oli aikaa nauttia tuosta tunnelmasta ennen kuin oli aika mennä portille katsomaan, ymmärsikö taksikuski saamansa ohjeet. Ja sieltä hän tuli, tasan yhdeltä. Antoi äänimerkkejäkin, että täältä tullaan. Tuo taksimatka/per suunta = 10 kilometriä maksoi nelisen euroa.

Hotellimme viereinen, hienosti kasvien valtaama talo oli jotain turvallisuuteen liittyvää.

Istahdimme hotellimme terassille.

Kirjoitin kortit. (Myöhemmin tajusin, ettei ole tilaisuutta käydä niitä ostamassa lisää. Sorry!). Luulen, että hotellimme oli kaupungin kallein paikka syömiseen ja juomiseen. Silti se oli suomalaisittain edullinen. Tuoppi paikallista olutta (hyvää) maksoi 60 LEUta eli noin 3 euroa.

Yks on tyytyväinen! Teki mieli kalaa ja sitä tilasin. Erinomaisen maukas annos: lohta, uuniperunaa, gratinoitua tomaattia ja valkosipulia. Tuoretta leipää kera kahden maukkaan levitteen. Leipä ja levitteet saatiin ekstrana, ruoka taisi olla viiden euron luokkaa (emme ennättäneet käydä paikallisissa kuppiloissa - hinnat olisivat olleet tosi alhaisia,ja olisi ollut kiva nähdä tunnelmaakin).

Huomasin hotellioppaasta, että siellä on sauna, suomalainen sauna! Sinnehän piti päästä, must-juttu. Ystävällinen nuori nainen opasti saunatilan tavoille. Pukukopin oveen piti itse keksiä nelinumeroinen koodi, jolla oven saa saunomisen jälkeen auki. Hän antoi myös kortin, jolla ovi saunaosastolle aukeaa. Hän kertoi, että oikealla ovat suihkut. Sitten hän jätti minut ylhäiseen yksinäisyyteeni valmistautumaan miellyttävään rupeamaan, ketään muita siellä ei ollut. Mutta sitten möhläsin! Kun hän sanoi, että suihkut ovat oikealla, menin oikealle. Hämmästelin, miten hempsutin hieno tila on suihkulle, terapiapöytä, kukkaset ja kaikki. Niin menin suihkuun ja poistuttuani huomasin oven pielestä kyltin, että se on hoitohuone. Blääh! No kukaan ei nähnyt, mutta hieman kosteaa sinne varmasti jäi... Ja kun tulin allas/saunaosastolle, siellä oli oikealla suihkut... Ihana sauna, eukalyptuksen tuoksuista löylyvettä. Varsinaista uima-allasta ei ollut, mutta iso poreallas. Lekottelutuoleja, joissa oli kaksi pyyhettä - jos olisi laittanut toisen alle ja toisen päälle, siellä olisi voinut ottaa makoisat torkut.

Illalla vielä istuskelimme muutaman ryhmäläisemme kanssa hotellin terassilla.

Hotellimme iltahämyssä.

Kuvan ottaminen myöhästyi, taisi olla liian kova iltapalanälkä. Kuvan punainen hämy johtuu punertavista lämmittimistä, jotka olivat katon rajassa. Tuolla lankulla, sanomalehden näköisen voimapaperin päällä oli tapas: viisi leipää erilaisin päällisin. Herkullisia! Tuo ylellisyys maksoi 90 rahaa eli nelisen euroa.

Vaihteeksi vähän lyhyempi tarina. Ja jatkuu taas "seuraavassa numerossa".