Mordva 5

Hieman taisin sekoilla tuolla edellä, luultavasti olimme jo käyneet tutustumassa uusiin perhemajoituksiimme. Mutta ei se mitään. Esittelen tässä vaiheessa ihanan emäntämme, Antoninan.

Tässä hän on, tykästyin tähän sydämelliseen naiseen. On kuulemma neiti-ihminen, mutta kasvattanut kolme kelpoa lasta, voin kuvitella...

Tähän huoneeseen majoitettiin Marjukka emäntämme kanssa.

Tästä tuli Marjukan huone.

Minä nukutettiin täällä.

Tällainen "nukkumatti" vartioi huonettani, melkoinen komistus!

Eteisen sohva, jossa sittemmin vietti yön Pjotr, paikallinen matkanjohtajamme.

Huoneessani haiskahti hieman eläimiltä, mutta ei se minua haitannut. Syy tuoksuun johtui siitä, että huoneeni vastapäätä johti tie huussiin. Ekalla käynnillä suorastaan säikähdin: en ollutkaan yksin vaan tuon pienen "sisävessamatkan" varrella oli moikkaajia.

Oli myös vuohia ja kanoja, ei ollut yksinäistä vessakeikalla - symppistä! Ja oli myös ihana kisuli. Huussi oli siis sisätiloissa kuitenkin.

Muistiinpanoni ovat hieman sekalaisia näköjään. Mutta taisimme tosiaan olla ensin tutustumassa uusiin perhemajoituksiimme, sitten syömässä edellä mainitussa vieraanvaraisessa tilaisuudessa (ohjelmakopiosta en voi lunttailla, koska se on venäjää, enkä sitä valitettavasti ymmärrä). Taisimme mennä sen muhkean lounaan jälkeen pyhälle kaivolle.

Kävelyreitin varrella oli taloja, joista tykkään. Valitettavasti vaan nuo keltaiset putket pilaavat kuvan.

Saapumassa kaivolle.

Papillista johdatusta ja rukouslaulua. (Mahdoinkohan edellä kirjoittaa, että osa porukasta asui papin luona - ei asunut, nyt asui)

Juha ja Petri.

Siitä me kiposta maistelimme pyhää vettä ja huuhtelimme kasvojamme - voimaannuimme.

Matka jatkui pyhältä kaivolta kohti naisluostaria. Seurueeseemme putkahti jostain mies (oikealla), joka kantoi mukanaan ilojuomapötikkää, oli lomalla Moskovasta. Puhui paljon, mutta enhän minä mitään ymmärtänyt. Tämä tekstinikin on pelkästään tulkkausten varassa tai sitten vaan valokuvien ja omien kokemusten, on sitä siinäkin.

Tämä naisluostari oli vain kolme vuotta vanha, ilman rahoitusta rakennettu. Jumalan avulla. Sateenkaari oli näyttänyt luostarille paikan. Nyt en muista, mitä kysyin tulkattavaksi (jotain mieluisaa?), mutta opasnunnamme sanoi, että seuraavasa tilaisuudessaan siunaavat Astan (kysyi nimeäni) ja muut (Liikutuin!). Jäi epäselväksi (ainakin minulle), onko luostarissa vain tuo yksi nunna vai myös kahdeksan muuta, sellaistakin mielestäni mainittiin.

Luostarin ulkopuolella oli upeat, hyvinhoidetut kasvimaat ja kukkapenkit.

Krasseja oli paljon. Kysyin, onko niillä jokin erityinen merkitys. Ei ollut, ovat vain kauniita (niin ovatkin)!

Paluumatkalla kuvasin näkemääni.

Tykkään tosi paljon tuollaisista idyllisistä kylänraiteista, onneksi oli tilaisuus rauhassa täälläkin tallustella! Kävelimme takaisin koulu/päiväkotirakennukseen ruokailemaan.

Kyllikki ja Risto odottelevat pöytäänkutsua.

Ruokailun jälkeen siirryimme tutustumaan huopatossuihin! Kylä on ollut ja on seudun huopatossuteollisuuden keskus. Mestarit kiersivät kohdemaita pari, kolme viikkoa kerrallaan ja tekivät tossuja paikan päällä. Saimme kuulla, että jos miehelle laitetaan huopikkaat jalkaan tunti ennen ns. nukkumaanmenoa, se kasvattaa "herkkyyttä" molemmille. Huopatossuteollisuudella on satojen vuosien historia.

Kuvassa paikallinen isäntämme. Hänen esi-isänsä ovat olleet tekemässä tossuja. 700 miestä lähti tossuja myymään syksyllä ympäri Venäjää, Kasazkaniin asti. Huopatossujen tekemisen taito on kulkenut isältä pojalle.

Ja tässä paikallinen emäntämme, tosi iloinen ja energinen nainen! Huopatossuihin käytetään villaa, joka on keritty kesän ulkona olleista lampaista, silloin villa on kiharaista. Villalle tehdään kuuma, märkä muokkaus. Muokkauksen jälkeen villat laitetaan uuniin kuivumaan. Villat saadaan enimmäkseen omalta alueelta. Tilaustöitä on edelleenkin paljon. (Petri tilasi itselleen omat!)

Oma jalkanikin siinä, hiukan iso on tossu! (Mielestäni Petri tilasi itselleen ihan liian isot, ei kuitenkaan noin isot!)

Ja sitten istahdettiin juhlapöytään!

Janojuomaa meille tarjoiltiin kaiken aikaa, mutta täälläkin isäntä/emäntäväki oli juonessa mukana - ei siis ollut tarkoitus juottaa vain vieraita huppeliin...

Taitavia esiintyjiä! Harmikseni kuvani kolmesta laulavasta pikkutytöstä ei onnistunut. Seurailin, miten jännittyneitä he olivat penkillään ennen esiintymistä, mutta lauloivat jännityksestä huolimatta hienosti!

Taitava soittaja!

Juhalla on varmasti mahtava kuvakokoelma! On hän lähettänyt muutaman kuvan minullekin. Isäntäväkemme oli mahdottoman vieraanvaraisen sydämellisen ystävällisiä: lauloivat, tanssivat, tarjoilivat ilojuomaa. Tuumin, että kyllä meidänkin pitäisi jotain kiitokseksi tehdä (me jäyhät ja ujot suomalaiset...). Sanoin muutaman kauniin sanan, jotka Petri käänsi venäjäksi (ei kuulemma kuitenkaan ihan niin sydämellisesti kuin oli viestini - ei haittaa). Taisimme lurauttaa yhden laulunkin (pienestä painostuksesta). Olin jopa vähän pyörähtelemässä heidän tanssejaan (tämän ikäinen nainenkin pääsi tanssin pyörteisiin Pjotrin kanssa, vau!). Sitten muistin, että onhan olemassa letkajenkka. Pyysin isäntämme/emäntämme letkaan mukaan. Hiukka hengästytti, mutta hienosti oli porukka mukana (olikohan meikäläisiä - en tiedä, koska siinä keuloilla läähätin...). Se oli illan viimeinen valssi!

Koko illanviettomme ajan oli satanut aika reippaasti. Onneksi olimme sisätiloissa, ei haitannut. Meille oli luvattu juhlan jälkeen sauna, sinne liejussa ja pimeässä Marjukan ja Marjatan kanssa suunnistimme monilukuisen emäntäväen saattelemana. Nauratti pimeä polku ja lieju, kuraiset tossut, polulla kuitenkin pysyimme. Sauna löytyi. Se oli em. papin sauna. Kylmä! Kävimme kuitenkin pesulla. Emäntäjoukkio vahti ovella, ettei kukaan eksy meidän saunarauhaamme häiritsemään. Muutama ryhmämme mies taisi meidän jälkeemme käydä nauttimassa myös kylmästä saunasta. Sauna-ajatus oli hyvä, mutta kukaan ei ollut muistanut laittaa pökköä pesään, koska oli kaikkea muuta mukavaa... Ei haitannut!

Jatkoimme "kotiimme" Antoninan luo. Emäntä tarjoili paikallista juomaa. Eteisessä pidimme bileet. Mukana oli myös Pjotr, paikallinen emäntämme ja yksi laulajanainen. Olipa meillä kivaa! He lauloivat meille iloisia laulujaan. Minä hädissäni keksin opettaa Jaakko-kullan, laulajanainen oppi sen hetkessä suomeksi! Vihdoin oli aika asettua nukkumaan, naiset poistuivat, Pjotr jäi nukkumaan eteisen sohvalle (aiemmin kuvassa sohva). Emäntämme taisi olla aika säästeliäs sähkön suhteen. En ennättänyt sänkyyni, kun pimeni. Haparoiden löysin sängyn, iltatoimista ei tullut mitään... Marjatta kertoi samasta ongelmasta.

Hyvin nukutun, mutta lyhyen yöunen jälkeen kutsuttiin aamiaiselle. Heti kuudelta olisi pitänyt nauttia ihanan Antonina-emäntämme janojuomaa. Mursin leivästä muutaman palasen, ei sitä sentään ihan tyhjään vatsaan... Söimme maittavan aamiaisen. Marjatta oli tarjonnut Antoninalle hieman rahaa, mutta hän oli siitä kieltäytynyt ehdottomasti. Oletin, että emäntämme pidättäytyvä, hieman "kolea" käytös verrattuna edelliseen päivään olisi johtunut siitä. Syy selvisi myöhemmin.

Vasemmalla paikallinen isäntämme, minä, Antonina, paikallinen emäntämme ja laulajanainen, joka oppi hienosti sen Jaakkokullan....

Tykästyin kovasti Antoninaan (ja hänen pienen kissaansa). Ihan oikeasti, tuli ikävä emäntäämme!

Ja kuinka ollakaan, heti aamiaisen jälkeen meidät vietiinkin koululle/juhlapaikkaamme aamiaiselle. Taas oli pöytä koreana. Panin merkille, että nyt meille ei laulettu eikä tanssittu. Kuulin myöhemmin, että kylällä oli ollut edellisenä iltana autokolari, kaksi kyläläistä oli siinä kuollut. Nyt oli surupäivä, silloin ei lauleta. Antoninan aamukäytöskin johtui tästä. Meille ei vaan haluttu kertoa.