Ja taas blogin ääressä!

Täällä on muuten vähän pyöräteitä, olen meinannut jo monesti jäädä alle kun pyöräilijät suhahtelevat ohi kapeilla jalkakäytävillä kun en ole tottunut varautumaan. Pikkuhiljaa.

Pihan altaalla oli tänään poika joka sukelteli ja uiskenteli. Totesin, että poika kroolas, johon Aila että ai sä tiedät ton pojan nimen. ? No sä äsken sanoit että se on Kroolas.

Aloitan vaikka mun suosikkiravintolasta, joka on niin kreisi, etten ole missään moista nähnyt. Kalusteet, tavarat, vaatteet ovat repaleita, kait ihmisten lahjoittamia. Ruoka oli hyvää, vaikka keittiötä en olisi uskaltanut kurkistaa (vatsatautia ei kuitenkaan tullut). Ensimmäisellä kerralla oltiin siellä porukalla syömässä. Kuvat kertokoon, vaikka ovatkin valitettavan pieniä.

Osassa ravintolan pöydistä kasvaa ruohoa!

Sisälläkin aika hassua.

Toisella kerralla olin siellä yksin sillä välin kun tytöt olivat tarhassa. Kävelin sinne reilun kolmen kilometrin matkan. Menomatkalla kompstuin johonkin asvaltin kröpöön, legginseihin tuli reikä ja myös polveen. Olkavarsikin oli muutaman päivän kipeä. Onneksi ei vakavampaa ja pystyin kävelemään takaisinkin. Otin vain oluen ja minua kehotettiin istumaan baaritiskin ääreen. Tuoli oli niin hatara, että istuin kieli keskellä suuta etten kaatuisi taas. Otin kuvan paikaltani baaritiskin suuntaan.

Sitten ylöspäin.

Sitten kuva lähelle oikealle ja kauemmas oikealle.

Ja vielä vasemmalle.

Tämä saa riittää. Mulla on tosi paljon kuvia tästä hassulipaikasta.

Selma oli yhtenä päivänä kuumeessa. Aila kaivoi heti esille joululahjaksi saamansa lääkärilaukun ja tutki potilaan.

Eilisiltana Aila oli huonovointinen ja hienosti oksensi ämpäriin sänkynsä vieressä. Tänään tyttö on jo ollut ihan reipas.

Seuraavaksi muutamin sanoin ja kuvin retkestämme rannikolle Pablo Nerudan museoon Isla Negrassa. Kylä oli pieni. Aloitimme ruokailulla viehättävässä museon yhteydessä olevassa ravintolassa. Pääsivät siellä yllättämään: ruoka tuli miltei heti ja laskukin heti kun oli pyydetty. Ensimmäinen kerta noin ripeää toimintaa!

Nuoli ravintolaan.

Ostoksilla Neruda-myymälässä.

Emme olleet ainoat menijät museoon, jouduimme odottelemaan vuoroamme tunnin verran.

Museoon menivät Anu, Selma ja Asta. Edellisessä kuvassa äiti ja tytär kuuntelevat museoselostusta espanjaksi. Selma malttoi hienosti, vaikka ei tainnut paljon ymmärtääkään.

Sisällä museossa ei taaskaan saanut kuvata, harmi. Sykähdyttävän komea oli Nerudan simpukkakokoelma. Suurin taisi olla halkaisijaltaan lähemmäs metrin. Aivan upeita luonnon taideteoksia.

Paluumatkalla kotiin näimme surulliseksi palaneita maisemia. Yhdessä kohdassakin oli talo keskellä palanutta harmautta, ulkorakennus taisi olla palanut. Onneksi kukaan ei ollut paloissa kuollut, muutama perhe evakuoitu.

Seuraava mukava parin tunnin visiittimme oli Muodin museoon. Valitettavasti vain vieraileva näyttely Tennis oli avoinna, hieman muutakin, ja myymälä. Vanharouva pääsi ilmaiseksi sisään! Tuonne pitää mennä uudelleen kun on enemmän nähtävää.

Hupsistakeikkaa!

Chris Evertin peliasu.

Tennismuotia kautta aikojen! Oikeanpuoleisessa nahkavyö, tuskaista pelata!

Kuinka ihana mailakotelo!

Sunnuntaina teimme retken kylään, jossa oli vieri vieressä kojuja. Pomaire oli kylän nimi, noin tunnin ajomatka. Eniten taisi myynnissä olla saviastioita ja lisäksi kaikkea, kaikkea. Shoppailu on kivempi sana kuin tuhlailu. Löysin mieleiseni villatakin ja jotain pientä.

Urakalla hosuin näitä tekstejä ja kuvia jotta saan seuraavaksi laitella "ulkomaiden jutskia". Aamulla viideltä taksi noutaa meidät lentokentälle. Lennämme Buenos Airesiin, josta vaihtokoneella eteenpäin. Pieni siivu nähdään Argentiinaa, myös Brasiliaa ja Paraguayta. Yöt vietämme hotellissa Argentiinassa. Paraguayssa ehkä ollaan synttärinäni. Palaamme kotiin lauantaina. Voihan nenä! Ja nyt pakkaamaan viidakkovaatteita.

Täällä oli tunnin verran etsintäpartio liikkeellä: Akselin passia ei löytynyt. Nyt se löytyi paidantaskusta, huh!