Palaan vielä hieman edelliseen blogiosiooni. Kun olimme Kaisan kanssa Botanica Gardenissa, minä tein siellä isompaa kävelykierrosta ja Kaisa keskittyi enemmän seuraamaan kastanjoita. Tässä hänen hyvistä fiiliksistään syntynyt runo.

Auringonsäteet kiiltävät/ruskeissa pähkinöissä, Moldovan syksyssä/Chisinaun keskustassa.

Puistossa kuulen/kastanjapuun pudottelevan lehtiään/rapisee, liikenne hurisee kaukana.

Kastanjoita tipahtelee/välillä ryöpsähtäen, kourallinen kerrallaan/lehdet kahisevat tuulenvireessä.

Rauhaisaa, lepoa/omat ajatukset eivät vaivaa/auringon lämpö polttaa ne.

Chisinau lokakuussa 2016, K A-K

6.10. Lähdimme matkaan jo kahdeksalta aamulla. Ajelimme Jüri Gagarinin Bulevardia. Hän oli suosittu kaveri avaruuslentonsa jälkeen entisissä Itä-Blokin maissa. Mahdoinkohan jo aiemmin kertoa, että hän vieraili kaikissa ko. maissa. Vitsiksi tuli sanoa, että Gagarinin on helpompi tulla avruudesta alas kuin Trikovan viinikellarista ulos...

Ensimmäinen rautatie saatiin maahan 1870-luvulla Chisinausta Tiraspoliin (Transnistriaan, jälkimmäinen oli silloin Moldovan maakunta). Chisinaussa on paljon johdinautoja, mutta sähkökatkokset vievät ihmisten hermot... On minibusseja, normibusseja ja takseja. Kallein bussilippu maksaa 3 LEUta (100 LEU = 4,50 euroa). Yksityisiäkin minibussiyrityksiä on, mutta muuten yleiset kulkuneuvot ovat kunnallisia.  Raitiovaunujakin oli aiemmin. Konkka oli hevosen vetämä ratikka 30-luvulla. Myöhemmin ratikat sähköistettiin ja 1960-luvulla liikennöinti lopetettiin kokonaan.

Seuraavaksi opas jutteli demokratiasta, mutta tie on ollut tässä kohdassa kovin tärisyttävää, en saa tekstistäni selvää.

Back to the USSR? Olimme matkalla Transinistriaan. Tuo ihmeellinen "valtio" (ei tunnustettu, vaan autonominen alue) syntyi sisällissodan seurauksena 1990-luvulla. Siellä on oma raha (rupla). Rajatarkastukset tarkat. Äkeän (virkaintoisen?) oloiset henkilöt tarkistivat passimme. Aitauksessa tarkkaili iso susikoira. Opas kielsi meitä ottamasta kuvia rajalla, myöskin siltojen ja muiden "tärkeiden paikkojen" kuvaaminen on kiellettyä.

Koska moldovalainen raha ei Transinistriassa kelvannut, menimme jonottamaan Sheriff-tavaratalon rahanvaihtoon. Hämillistä, sillä emme tienneet, onko meillä tilaisuus tehdä ostoksia ja minkälaisia.

Tavaratalo.

Kuva tavaratalon sisätiloissa - suomalainen sauna!

Hieman siis vaihdoimme rahaa. Ostin myös yhden keräilykolikon ja taisin saada vaihtorahana myös sellaisen neliskulmaisen muovisen läpyskän. (Pitääpä jossain vaiheessa penkoa laukkujen pohjat, mitä kaikkea ihmeellistä sieltä löytyykään...). Kävin ruokakaupassa, ostin sieltä pienen pullon paikallista brandya. Tavaratalossa (myös vessassa) oli siistiä, koko kaupungin ilme näytti siistiltä (kuten Chisinaussakin ja yleensäkin Moldovassa).

Niin, olimme siis Transnistrian pääkaupungissa Tiraspolissa. Alue on ollut jo 1400-luvulta tärkeä kauppapaikka, se houkutti ottomaaneja valloittamaan alueen turkkilaisille vuonna 1538. Se oli myös sotilaallisesti tärkeä paikka. Turkkilaiset antoivat nimitykset Kikina ja Bender (?).

Menimme keskiaikaiselle Tighinan linnoitukselle, 1400-luvulta. Siinä on ollut useita kerroksia. Sen alueelle on pystytetty merkkihenkilöiden muistomerkkejä neuvostoaikoihin asti. Linna on säilynyt varsin hyvin näihin päiviin saakka. Linnoitus on avattu turisteille 9 vuotta sitten.

Hän on paroni Münchausen. Hän oli ollut täällä mukana kaksi viikkoa venäläisten vallatessa alueita ottomaaneilta. Tietysti hän oli ratsastanut tykinkuulalla tarkkailijana ja venäläisten avustajana...

Hän on Ivan Kotlarevski, ukrainalainen runoilija.

Aatelismies Filip Blik (tai jotain sinne päin) laati vuonna 1710 perustuslakiin säätyjen tehtävät ja oikeudet.

Hieman kuin hajuvesi lihapullissa... Varmaankin vuokrattavissa esim. hääajoneuvoksi.

Linnan sisätiloissa oli lämmin (ulkona kylmä!) museo, jossa oli mm. tämä pienoismalli alkuperäisestä linnoituksesta 1500-luvulta. Sota-aikana linnoitus on ollut pieni kaupunki, jossa siviileitäkin. Linnoitusketju oli alueelle tärkeä, Dnister-joen varrella niitä oli viisi, nyt kaksi jäljellä. Kolme muuta ovat Ukrainan puolella nykyään. Linnoitus oli ottomaanien hallussa 200 vuotta, sitten Venäjälle yliote. Seuraavat kuvat ovat taisteluista (kuvat museon seinillä. Huom. taisteluissa mukana myös Ruotsi). Museon perustamista suunniteltiin neljä vuotta, myös Ruotsi oli mukana projektissa. Alueella ei ole tehty arkeologisia kaivantoja, koska ollut 500 - 600 vuotta armeijoiden hallussa.

Nuo siniset ruotsalaisia, hävinneitä.

Näinkin voi käydä...

Kaunista linnanpihan kivetystä, vaaleanpunertavaa. Taitaa olla ihan marmoria.

Linnanpihassa oli myös matkamuistomyymälä. Siellä kulutin rupliani kukkopillin, koottavan miniatyyrifillarin ja parin ovimagneetin verran.

Maassa on asukkaita 500 000. Valtio se ei siis ole, se on kansainvälisesti hyväksytty autonomiseksi alueeksi, joka kuuluu Moldovaan (jossa siis 3,5 milj. asukasta). Asukkaista 30 % on venäläisiä, 30 % ukrainalaisia ja 30 % moldovalaisia. Kielet jakaantuvat myös tuon asukasjaon mukaisesti. Virallinen kieli on venäjä. Sheriff-ketju omistaa vaikka mitä: kauppoja, stadionin, jalkapalloseuran, radioaseman, huoltoasemia... Huhu kertoo, että entinen presidentti olisi tuon kaiken omistaja. Alueella on vapaat markkinat, mutta kilpailua ei ole. Pääkaupungissa on asukkaita 150 000.

Bussin ikkunasta napsittuja kuvia. Alimmaisen kuvan kaltaisia taloja oli useita, niissä asuu armeijan henkilökuntaa.

Taas kaunista katulaatoitusta.

Kaksi edellistä kulkuneuvoa eivät yleisiä katukuvassa, "poikkeavina" mukava kuvata...

Patsaassa äiti suree poikaansa, politiikasta riippumatta.

Alunperin Neuvostoliiton 1970-luvulla rakentama suuren isänmaallisen sodan muistomerkki, monien sotien muistomerkki. Afganistanin sodassa kuoli 300 moldovalaista ja tuhansia loukkaantui. (Muistomerkki tuosta sodasta myös Chisinaussa). Moldova oli keskellä toisen maailmansodan aluetta. Sisällissota seudulla alkoi maaliskuussa 1992 ja kesti 3 kuukautta. Tuossa sodassa kuoli tuhansia. Konflikti sai alkunsa 1990-luvulla. Moldovasta tuli huhuja, että se haluaa liittyä Romaniaan, Transnistriassa oli toisenlaisia ajatuksia. Kiihoittajat lietsoivat vihaa ja väkivaltaa. Transnistria julistautui itsenäiseksi Neuvostoliitosta jo ennen Moldovaa. Sitä ei hyväksytty. Tilanne sitten kärjistyi vuonna 1992, jolloin Chisinausta tuli armeija rauhoittamaan tilannetta. Tuskin tilanne olisi sodaksi kärjistynyt, jos Venäjä ei olisi lähettänyt sotilaitaan kapinallisten tueksi. Rauhansopimus solmittiin samana vuonna, 1992, osapuolina Venäjä ja Moldova.

Tuntemattoman sotilaan ikuinen tuli. "Kuolemasi hetkellä nimesi ei ollut tiedossa".

Ranskalainen armeijan arkkitehti suunnitteli enimmäkseen Tiraspolin kaupungin Katariina Suuren (kuvassa) käskystä.

Arkkitehdin suunnitelmat toteutti kenraali Kuvorov, hänen patsaansa on pystytetty 1979.

Tasavertaisesti kaikki kolme kansallisuutta.

Transinistrian lippu.

Lenin lähempää.

Kaupungin nimi tarkoittaa "joen kaupunkia". Dnister-joen nimi oli aiemmin Tiras. Poli taas tarkoittaa kreikaksi kaupunkia. Transnistria puolestaan tarkoittaa ympäristönsä takana olevaa. Vielä kaupungin yleisilmeestä: paljon johdinautoja, leveät kadut, paljon roskiksia, siis siistiä. Venäläisyyden läsnäolo näkyy päivä päivältä enemmän. Jotkut parlamentissa haluavat liittymistä Venäjään.

Meillä oli hyvin ehtiväinen päivä. Transnistriasta ajelimme takaisin Moldovaan ja poikkesimme parille viinitilalle. Niistä seuraavassa blogin osiossa, joka lienee jo viimeinen!