Yhtena paivana Pertin kanssa kavelimme Ballulloon. Siella on jylhat merelliset maisemat, vuohia ja paljon banaaniviljelmia. Maasto vaatii suht terveita jalkoja. Tuo kaunis paikka on ihan Puerton tuntumassa.
Kerran kun olimme kaupungissa illalla kitarabaarissa, annoin vastapaata kadulla istuvalle jalattomalle miehelle kolikon kippoon. Sitten han pyysi minua ostamaan omilla rahoillaan hanelle oluen viereisesta kuppilasta. Tein niin. Sitten han pyysi minua kanssaan tanssimaan. Kieltelin, mutta mies laittoi tekojalat paikoilleen ja pyorahdimme muutaman askelen. Mies on oikein iloisen ja onnellisen nakoinen tyyppi vaivoistaan huolimatta. Myohemmin han toi kitarabaariin minulle ruusun, joka kestikin tuoreena pitkaan.
Taudit taalla koettelevat, porukkamme on pystyssa vaihtelevalla kokoonpanolla. Kerran lahdimme Hempan kanssa kahdestaan bussimatkalle aivan saaren pohjoisrannikolle Talbaroon, jossa patikoimme. Maisemat olivat taas niin tosi jylhia ja kauniita. Loysimme kylasta pienen kahvilan, joka oli niin symppis, ettei sielta olisi malttanut poistua!
Mitähän tossa hississä kuskataan ylhäältä alas tai päinvastoin? Kyytiin en uskaltaisi. Kuvassa korkeuserot eivät näy sellaisina, kuin ne todellisuudessa ovat.
Tällainen kylä!

Etualan pottumaa aikamoisen mahtavissa maisemissa kuten taustan tiesmitkä viljelmätkin.

Olin niin tosi onnellinen kun näin Kanarian kelloja, harvinaisia, jotka kasvavat harvoissa paikoissa vain Teneriffalla!

Kuppilan isäntää halimassa. Terassin seinät ovat luvallisesti täynnä kirjoituksia, meillekin ojennettiin tussit omaa töherrystämme varten. Niinpä siihen röpöseinään jotain tuhertelin.

Mikäs oli odotellessa bussia näin komealla pysäkillä samalla ihaillen jylhiä maisemia!
Nykyaan heitamme myos tikkaa kerran viikossa Manun baarissa. Voittajalle sponsataan ateria juomineen. Miehet ja naiset heittavat samassa sarjassa. Kun minulla on ollut ilo olla joka kerta naisista paras, niinpa minakin sain viimeksi sponssiaterian - huomaavaista / maistuvaista!
Me naiset ja Jouni kavimme yhtena iltana kalajalkahoidossa. Pienet kalat tekivat tosissaan toita (= aterioivat) saadakseen kovettumat pois jaloistamme. Olipa leppoisan mukavaa touhua kokea porukalla!


Ja vihdoin saunaan! Ajoimme takseilla kylpylahotelliin, jossa oli ihan hyva sauna (Jouni heitti muovipussista loylya kiukaalle!). Oli erilaisia, erilampoisia altaita & poreallas. Yhdessa altaassa oli vedessa mandariineja kellumassa. Ulkona oli baari ja isompi allas & liukumaki. Marissa uimapuvuissa ei ulkona tarennut kauan roikkua.

Viime aikoina ei ole ollut oikein hihattomien vaatteiden saati uimapukujen keleja. Sadetakkia ei ole kuitenkaan tarvinnut, ihan jokunen pisara on satanut muutamana paivana. Mutta silti olen varma, etta taalla on lampimampaa ja lumettomampaa kuin Suomessa talla hetkella...
Kuva. Mutta on täällä ollut tämmöisiäkin lukemia!
Olen taalla potenut turhan monia paivia nuhaa ja yskaa, valilla jaksaa paremmin, sitten taas ei. Sain myos pahaisen ientulehduksen, yksi hammas kaiketi poistetaan tiistaina. Jonkinmoinen tulehduskierre paalla. Huomenna taidan poiketa laakariin, toisessa silmassani lienee tulehdus. Jne. Pah, pah ja pah.
Kanarian saarten karnevaalit ovat tanaan edenneet tanne Puerto de la Cruziin. Onneksi majapaikkamme ei ole lahella Chargon aukiota, tulisi unettomia oita. Tunnelma karnevaaleilla on mahtava, mutta aanekas. Tanaan valitaan lapsikuningatar. Jos jaksamme, menemme pikkuprinsessoja kaupungille ihailemaan. Saas katsoa. Kaikkea karnevaalitunnelmaa emme ehdi missaan tapauksessa kokea, ne kestavat paljon pidempaan kuin loppuoleilumme taalla.
Tanaan piti olla superpaiva: Anu, lapset & Sirkka viikoksi seuraamme. Olin ostanut tervetulosuklaata, mansikoita ja hedelmia. Sirkka sai mansikat. Suklaarasian tyhjensimme porukalla petankin jalkeen Manun baarissa. Anu ja tytot ovat Helsingissa Anun vatsataudin takia. Aina ei kay niinkuin haaveillaan. Ja kait olen niin nuhainenkin, etten olisi saanut Selmaa ja Ailaa halia...
Viela luultavasti yksi blogiteksti ennen kotimatkaa, joka on 21.2. Lampimat terveiset kylmaan Suomeen!
Kommentit