Toukokuu on ollut ihmeellinen! Se on tuntunut jopa pitkältä, koska siinä on ollut sekä kevättä ja kesänkin tuntua - aurinko hellinyt. Tänä vuonna vihreys, silmut, ensimmäiset kukat tulivat ryminällä - ei ollut sellaista hidasta fiilistelyä, kertalaaki! Ja vielä on viikko kesäkuuhun! Olemmepa olleet onnekkaita, että kylvötyöt ja iloiset ilmeet ovat tulleet etuajassa. Koko kesä edessä!

Toukokuu alkoi vapusta, minulla aika perinteinen. Kavereita oli vappuaattona mökilläni (kamera kateissa). Vappuaamuna lähdin kaupungille ja silloin oli ensimmäinen tosi lämmin päivä. Hakaniemessä ei nyt ollut mitään, vaan Kansalaistorilla keskustassa, musiikkitalon, Kiasman ja Sanomatalon välissä. Kait tuohon tottuu, mutta Hakaniemi on aina ollut SE paikka (aiemmin myös Senaatintori), johon askelet ovat suuntautuneet. Menin sopivasti paikalle kuullakseni ja nähdäkseni Kengurumeiningin, niin mun lemppari lastenbändi! Kavereita tapasin, Marjan ja Raimon kanssa kävelimme Tokoinrannan kautta ottamaan ympyrätalon terassille yhdet pakolliset huurteiset (kamera kateissa edelleen).

Mökilläni oli perinteisesti vapunpäivän murkinat. Mukava tunnelma (kamera löytyi). Osa kuvista vaan niin huonolaatuisia, että kaikkia vieraitani kuvissa ei näy.

Ihanat lapsenlapseni.

Ihana tyttäreni.

Toimekas Roope, fillarissa lienee jotain korjattavaa...

Iloinen hämähäkkimies!

Roni ja vallaton Elmo.

Vapun jälkeen vuorokaudeksi kotiin Käpylään. Tein kunnon kävelylenkin ihanassa Puu-Käpylässä.

Käpylän kotipihani.

Ja sitten kutsuikin Torro kokoonpanolla Pertti, Saara ja Asta. Forssaan saapui yksi Lahdesta, yksi Turusta ja yksi Helsingistä. Aika mukavasti bussit osuivat kohdilleen. Saara tuli kutsuttuna (mielellään) Torrolle raatamaan, meillä Pertin kanssa se on niinkus pakollista. Oman pihan ja asunnon töiden lisäksi osallistuimme tienvarsitalkoisiin hieman etuajassa. Viime vuonna se oli todella raskasta, tuntui että Pertti tukehtuu astmaansa ja meikäläinen lopulta nousi nelinkontin sieltä ojan pohjasta kun sitä alas-ylös- jutskaa täytyi tehdä koko ajan. Hillittömästi roskia joka vuosi. Torro on sopivasti Forssan ja Someron puolivälissä. Juuri silloin tyhjenevät kahvimukit (inhoan niitä, varsinkin niiden kansia, joita ei millään meinaa saada pyydykseen menemättä sinne ojanpohjalle...) ja muut herkut - vain pakkaukset jäljellä jotka on kiva heittää maastoon. Mur, mur ja vielä kerran mur. Jos osaat kirosanoja, ne voit kuvitella tähän kohtaan. Onneksi keksin ottaa nyt kävelysauvat mukaan. Niiden kanssa pääsi ojaan ja ylös paljon helpommin kuin ilman. Niillä pystyi jopa nappaamaan joitakin roskia ojista. Saarallakin oli apuväline, joten jotenkin selviydyimme noin kilometrin urakastamme. Pertti oli roskasäkin huoltaja ja kuljettaja.

Nämä eivät löytyneet ojasta vaan muualta, vaude!

Ja tässä pettämätön kastelumenetelmä! Jos kukkaruukut ovat pidempään ilman vettä, kastellaan ne kunnolla ja sen jälkeen vedellä täytettynä muovipullot kumotaan (ilman korkkia) ruukkuun.

Pieniä, ihania käenrieskoja keltaisenaan. Pertti nimittää näitä äitienpäiväkukiksi (hyvä nimi, sillä normaalisti kukkivat äitienpäivän aikaan - nyt on kaikki etuajassa)

Valkovuokot upeimmillaan. Aikalailla etuajassa nekin.

Sitten sama kolmikko siirtyi Helsinkiin, Käpylään. Pieni höngähdyshetki ja sitten riensimme Kapsäkkiin katsomaan kehuttua Lintukoto-esitystä. Emmekä todellakaan pettyneet. Ihana tuttavani Elsa Saisio oli yksi neljästä esiintyjästä, ruusu hänelle.

Yö Käpylässä ja aamulla Hertsikan siirtolapuutarhamökille. Kun työt loppuvat Torrolla, ne jatkuvat Hertsikassa ja päinvastoin, voih ja oih! Niin, ennen siirtymistä Hertsikaan pistäydyimme Käpylän tavaranvaihtotapahtumassa (jo 29. vuosi, aina äitienpäivän aattona). Emme ennättäneet keräillä sinne tavaraa vietäväksi. Pertti nappasi sieltä kauniin pullon, minä eräänlaisen kiikkustuolimaton. Jatkoimme siis aherrusta, saimme apuvoimiakin.

Mökin alaseinän pesua.

Saapumispäivämme Hkiin oli siis pe 6.5. Sunnuntaina menimme illalla Bruuveriin, siellä oli Nostalgiailta, kivaa musaa, hyviä esiintyjiä.

Viimeisimmässä kuvassa Lasse Liemola oikealla, ikinuori. Muutama päivä tuon tilaisuuden jälkeen olin Helsingin Laulelman ystävien jäsenillassa, jossa Lasse Liemola kertoi elämänsä vaiheista. (Harmikseni en ollut muistanut ladata kameran akkua, ei kuvia). Lassella oli mukana veivattava gramofoni, jolla hän soitti mm. nuoruudessaan voittamansa iskelmäkilpailun biisin Kadun aurinkoista puolta.. Kerroin tilaisuudessa kahdesta Lasse Liemolaan liittyvästä lapsuuteni jutusta. Toinen oli se, että kaikkien paperinukkieni sukunimi oli Liemola. Toinen oli se, kun meitä oli kotonani serkuksia siskonpetissä ja tiesin Lasse Liemolan laulavan radiossa juuri ennen Maamme-laulua (tuohon aikaan radio-ohjelma päättyi Maamme-lauluun tasan klo 24). En meinannut millään jaksaa valvoa, toiset nukkua tuhisivat. Jotenkin vaan pysyin hereillä ja korva kiinni radiossa ääni mahdollisimman hiljaisena kuuntelin tuon Lassen lauluohjelman. Hassua, olin silloin ihan kakara, mutta nyt tuntuu että olen ainakin samanikäinen jos en vanhempikin tuon Lassen kanssa... Jos joku olisi silloin sanonut, että mulla on tilaisuus nähdä ja kuulla Lassea ihan livenä ja sanoa sille ihan mitä haluan, en olisi mitenkään sitä uskonut!

Mökkiraadannan ohessa hieman rentouduimme ja kävelimme Kivinokan ihanissa maisemissa. Suuntasimme Maijan kioskille.

Kivinokassa on hauskaa se, että siellä on täydellinen rauha ja silmän ja korvan etäisyydellä täysi kaupungin humu. Kivinokasta nähtävät kaupunkimaisemat ovat kovaa vauhtia muuttumassa. Kalasatama on tällä hetkellä täynnä nostureita, helsinkiläisittäin superkorkeat kerrostalot ovat sinne nousemassa, kirkontorneja ei jatkossa näe niin paljon kuin aikaisemmin.

Suolaisia...

Kuva Kivinokan lintulavalta. Joutsenpariskunta pesii lähietäisyydellä ruovikossa. Nokikanoillakin taitaa olla pesiä, koska niitä näkyy paljon.

Toinen Kivinokan hiidenkirnuista.

Nyt lopetan. Puhtia olisi, mutta on aikainen herätys. Kirjoitan tätä Torrolla (27.5.) ja huomenna on supertouhukas päivä itsestäni riippumatta... kiitos ihanien ihmisten jotka nämä kiireet järjestävät kun en itse kamalan paljon tiedä kaikesta, mitä pitää tehdä ja varsinkaan en itse osaa...

Blogitarinat jatkunevat ehkä lähipäivinä. Nauttikaamme tästä ihanasta vuodenajasta!