Tosiaan harvinaisen ihana toukokuu, tuntuu jatkuvan ja jatkuvan... Ja tässä kuussa se vappukin oli, tuntuu että siitä on jo ikuisuus. Mikähän tällaisen tunteen tekee...

Saunasta tulossa. Taustalla Kulosaaren kartano ja etualalla mm. tulppaaneja - nyt Suomessakin!

Aila oli mestari löytämään saunapolun varrelta muutaman hapsuisen voikukan, niitä oli kiva puhallella!

Saunan jälkeen oli pienen porukan jatkot Kyllin Ponnistuksen mökillä.

Kyllin soma mökki.

Annalan (Hyötykasviyhdistys) taimitori on yksi tärkeä kevään tapahtuma. Myyjiä ja ostajia oli mahdottomasti!

Olin maltillinen - kykenin yleisillä kulkuneuvoilla mökille.

Korkkasin Kivinokan telttasaunan. Oli pureva tuuli, paitsi saunassa suloinen lämpö. Ja kivat kaverit seurana. Kastauduin kylmään mereen. Seuralaiseni olivat urheampia, jopa uiskentelivat ja useampaan kertaan. Minulla oli mukanani pari pullollista kuumaa vettä isoissa limupulloissa, niistä sitten suihkun tapaan kaatelin vettä hikisen suolaiselle kropalleni. Hieman pitkä saunapolku, mutta kävelemisen väärti.

Outoja saunojia!

Kevät on vikkelä! Omenapuut täydessä kukassa. Mökkikylämme on yhtä pitsiä vaan... Ja sireenitkin aukoilevat kukkiaan. Kaunein hetki siirtolapuutarhassa!

Ahkerat pienet tytöt olivat minua mökillä hommissa auttamassa. Ailalla on tapana hyräillä töitä tehdessään, sitä on mukava kuunnella!

Minulla on tapana keväisin koristella ekovessani hienoksi (?!). Nyt pöydällä on Hollanti-teema ja seinällä Chile.

Yhdet huvin vuoks ei minnekään...

Edelliset kuvat kauppamatkalta Hertsikan mäestä siirtolapuutarhaan.

Sinikka kutsui taas Sallin, Marjan ja minut kotiinsa Chile-muistelemaan. Olipa mukavaa ja aivan ihanaa ruokaa!

Olin Semmun luokan mukana Korkeasaaressa heidän luokkaretkellään. Open lisäksi meitä "isoja" oli viisi, minä ainoa isovanhempi. Toiset aikuisista puhuivat sujuvasti espanjaa, mutta lapset onneksi enimmäkseen suomea (Semmuhan on suomalaisespanjalaisluokalla)!

Etualalla minun ryhmäni: kolme lasta ja yhden lapsen äiti. Odottelemme laivaa saapuvaksi.

Hän oli iloinen mukanaolostani, vaikka kuva ei välttämättä sitä paljasta!

Isoin on ope.

Koululaisilla oli tehtävävihot mukana.

Eväspaussi. Lapsilla oli koululta annetut omat eväspussukat.

Hän oli ihana! Kelli päiväunilla aivan meitä erottavan lasin takana.

Keitä ovat he? En ole varma, miltä murmelit näyttävät, mutta mielestäni tuollaisilta ihanilta!

Ihailkaapa välillä peräpuoltani, hieno sekin on!

Käpygrillin runopiiristä neljä ihmistä tuli päättäjäisfiiliksiin mökilleni. Sää oli mahtava, joten emme malttaneet olla tekemättä Kivinokkakierrosta. Runoja lausuttiin sopivien hetkien tullen. Syystehtäväksi annettiin jokaiselle tehdä runo tuon illan kokemuksista.

Maijan kioskilla.

Kioskin kisamaskotti.

Korkeasaarta ja runoja seuraavana iltana oli ravintola Kaisaniemessä Dylan- painotteinen (synttäri!) laulelmailta. Tuttuja ja tuntemattomia esiintyjiä. Ja minähän nautin!

Ja seuraavana päivänä olivat Hertsikan siirtolapuutarhassa romulavat. Kärräsin muutaman kottikärryllisen tavaraa sinne. Sitten huisketta muissa hommissa, olin päättänyt lähteä tuona päivänä Torrolle. Pertti ei tällä kerralla päässyt mukaan. Uskolliset työmyyräni, Marja ja Raimo, tulivat perästä seuraavana päivänä, lauantaina. Naapurin Esa oli etukäteen ilmoittanut, että kaadamme porukalla tienvierestä kaksi puuta. Mutta ei se ihan noin mennyt. Ensin kaadoimme talopolkuni varrelta minua huolestuttaneen vanhan koivun. Siinä ei kauan nokka tuhissut, muutama minuutti ja puu lepäsi tantereella. Pätkimistä, oksimista..

Ensimmäisen koivun kaatohomma menossa. Pihapolku on kovin tallaantuneen näköinen. Vähän aiemmin siinä myllänneet kaapelimiehet, sähkötolpista luovutaan. Olivat kylväneet nurmikkoakin tallatuille alueille, saas nähdä miten meidän myllerryksemme jälkeen nurmikon kasvu etenee...

Esa

Etenimmekin pihaan. Tarkkailtiin ulkorakennuksen viereisiä jättikokoisia koivuja. Yhdessä oli linnunpönttö, jossa poikaset. Toinen oli niin julmetun suuri, että vaatii erityistoimia. Kolmas kaadettiin kun ensin tutkittiin, onko sen kyljessä olevassa pöntössä asukkaita, ei ollut. Ja kuinkas kävikään, puu rojahti ulkorakennuksen katolle. Katto ei pettänyt heti, eikä sen jälkeenkään, kun Esa kiirehti nopeasti moottorisahalla pätkimään puuta, ettei romahdus tule myöhemmin. Minua jäntskätti niin, että vatsaan koski, ja täytyi mennä sisälle hetkeksi potemaan.

 

Pihasta kaadettiin vielä valtava viisihaarainen vaahtera ja kaksi muuta vaahteraa. Jossain vaiheessa meinasi näyttää toivottomalta kun 7 vaahteraa pihassa makaili. Mutta kaksi miestä moottorisahalla samantien niitä pätkivät ja oksivat ja kaksi naista veti oksia metsän laitaan...

Hoikin pihlaja juuri kaatumassa.

Välillä laitettiin klapikone käyntiin...

Muuten vahingoilta vältyttiin, paitsi että jykevän paksu kivipöytä katkesi kuin saksilla leikaten kaatuvan vaahteran painosta.

Kaikki puut pätkittiin. Piha siivottiin (kiitos Marja ja Raimo!). Esa toi sellaisia motin kokoisia kehikoita, joihin halotut puut heiteltiin kuivumaan. "Työmyyräni" poistuivat seuraavana aamuna yhdeksän maissa, mutta ennen sitä (heräsivät seitsemältä, minä kahdeksalta) olivat vielä oksia raijanneet metsän reunaan ja haravoineet - en siis jäänyt pulaan! Töitä silti vielä riitti. Enkä vielä ollut tarttunut lainkaan normaaleihin kevättöihin! Olen lista-ihminen, listallani oli sivun verran tehtäviä hommia... Kovin pitkään tuona päivänä en voinut jatkaa, sillä menin Torro-teatterin (Timanttien jäljillä) talkoisiin puffettiin kassaneidiksi. Mukava tunnelma! Kotiutuminen päivän töistä uuvahtaneena.

Koitti maanantai. Ihanalla Kaskiparilla on tapana noutaa meikäläiset (nyt vain siis minä) Torrolta Palmin puutarhaan Tammelaan sekoilemaan. Tänään oli se päivä. Keikkaan kuuluu myös Finlaysonin tehtaan myymälä ja ateriointi forssalaisessa ravintolassa, tällä kertaa Martinassa. Niin ja ehdottomasti myös kevään ekan rommirusina-tötteröjätskin (aito vohveli!) nauttiminen penkillä Ankkalammia ihaillen... Orvokit ovat loppuneet koko seudulta - kävimme useissa paikoissa mutta varhainen kevät/kesä vei orvokit käsistä...

Ostokseni. Ja Eija ja Ahti, Kaskipari.

Illalla kutsui taas kassaneiti-homma. Päivällä piti ostamani Malin veljeksille ruusut, mutta ei ollut leikkokukkia käymissämme paikoissa. Tulin kertoneeksi tämän teatterin väliajalla Turkalle, joka ehdotti pusujen ostamista (näytelmän polttarityttö myi niitä väliajalla - ostinkin). Tuli väärinkäsitys. Mun piti vain ojentaa "ruusut" veljeksille, mutta Turkka käsitti, että tulisin "luokan eteen" pitämään pikkupuheen. Esityksen päätyttyä Turkka sanoi jotain mikkiin, se oli ehkä kohdistettu minulle, mutta puffettiin sitä en kuullut. Olisin ehkä voinut jotain sanoakin, mutta meni siis pieleen. Olisin voinut yleisön puolesta kehua aktiivista Torro-Seuraa. Esityksiä oli viisi, jokaisessa enemmän yleisöä kuin kylässä on väkeä. Viimeisessä esityksessä oli lähes 300 ihmistä, istumapaikkojen löytäminen tuotti vaikeuksia. Näyttelijät ovat oman kylän väkeä. Näytelmän kirjoittaja on Turkka Mali (jo useampana vuotena), laulut hän tekee yhdessä veljensä Mikan kanssa. (Tykkään tosi paljon Mikan äänestä, varsinkin Vysotskyn laulut osuvat suoraan tykkäämishermooni!) Noin kymmenestä laulusta vain yksi oli vanha tuttu. Uusien joukossa oli jopa Torron tango! Toivottavasti perinne jatkuu!

Mika ja Turkka Mali.

Puffetissa rauhaisaa esityksen aikana. Mutta tauolla oli mahdoton vipinä!

Sama vaihe makkarapisteessä.

Jokioisten leivän varta vasten tähän tilaisuuteen koristelemia Timanttileivoksia!

Puurtamista, puurtamista ja aina vaan puurtamista! Tulee hyvä mieli kun jotain saa tehdyksi, mutta kroppa kertoo, että tehty on. Hautausmaalle vein kukat, mutta toin sieltä pois kuunliljat. Poistin pihan oleilupaikan ympäriltä "belladonnat" - huh, mikä kaivaminen ja istutin kuunliljat tilalle. Perkailin penkkejä. Istutin ruukkuihin puutarhakeikan ostokseni. .... Ja kaikkea muuta.

He odottavat istuttamista.

Ne viimeiset inhottavat jämät joille tarttis tehdä jottain. (Lopulta teinkin. Roinat kärräsin metsänrajaan, valtaisat tuohimäärät vein liiteriin. Kelvollisista haloista  tein kauniin pinon (joka tänä iltana osin rojahti - olisi pitänyt sittenkin laittaa pystypuut molempiin päihin, no, huomenna sitten uudelleen siihen hommaan...)

 

Taustalla kaadettujen vaahteroiden kantoja (7). Keskellä kivipöydän jalat (pöytä siis katkesi kahtia), ehkä siitä voisi viritellä pikkugrillin. Oikealla näkyy vielä "belladonnaa", sitä oli kaikilla sivuilla. Kuokin kaiken pois. Tilalle istutin kuunliljaa. Alue vielä perkaamatta, ehkä huomenna...

Tää on ihmevempain. Unohtunut vuosiksi liiteriin, mutta nyt sen kekkasin uudelleen. Ostin sen joskus puutarhamessuilta, ei myydä kaupoissa. Ammattilaisten väline. Ilman tätä härveliä voimani eivät olisi riittäneet kuunliljojen juurineen kaivamiseen hautausmaalta saatika "belladonnien" kaivamiseen. Hän auttoi minua myös pitkässä kukkapenkissä, jonka lähes valloittaneet syysasterit (voi, miksi toinkaan niitä aikoinaan tänne kukkapenkkiin, katumus).

Ja mitäpä vielä. Ihania saunahetkiä. Huomenna loppukiri töissä. Ehkä menen naapurin Antin lammikkoon hiet uiskentelemaan. Yritän olla niin reipas, että pääsen lähtemään Helsinkiin huomenna torstaina (2.6.) illalla, muuten venyy perjantaille. Viikko näköjään liian nafti näille töille... Mutta kiva tulla seuraavalla kerralla kun ei ole liikaa rästitöitä. Laiska töitään luettelee, mutta ahkera olen ollut! Ja nyt nukkumaan!