Kaikki blogia pitävät lienevät samaa mieltä, että on ihaaanaaa saada kommentteja väsäyksiinsä. On kiva tietää että on ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita pienen ihmisen arkisesta elämästä ja tapahtumista. Tiedän monia, jotka käyvät sivuillani, mutta eivät "sano" mitään, teistäkin olisi kiva joskus kuulla. Kommenteissa olisi mielenkiintoista saada kuulla teidän kuulumisianne. Kommenttihan ei tarkoita sitä, että pitää kommentoida juuri sitä blogitekstiä. Mielestäni blogin idea on, että blogin pitäjä kannustaa kirjoittamaan jotakin, ihan mitä vaan!

Teenpäs tätä sivuani aivan kummalliseen aikaan, alkuillasta. Useinhan tämä on yöviihdettäni. Ensi yönä en kuitenkaan uskalla kukkua pitkään, kun on aikainen lähtö Eestiin, Latviaan ja Liettuaan. Innolla odotan matkaa.

Selma on jostain syystä nykyään sivujeni päätähti. Vaikka vierihoitomme on ohi, minulle on suotu ilo tavata Selmaa lähes päivittäin. Milloin Akselilla on kasvimaapuuhasteluja, milloin taas Anu ja Selma tulevat muuten vain mökkeilemään. Ja joka tapaamisella tuntuu, että Selma kasvaa kerta kerralta!

Hieman muutakin toki elämässäni on, aika paljonkin. Olen kait kertonut, että kun talvipetankit päättyivät, on meillä täällä Hertsikassa kahdesti viikossa matsit. Harrastajia riittää ja pallot vaan kentällä pölisevät. Olemme ristineet itsemme Kivenpyörittäjiksi, aktiivipelaajilla on omat paidatkin. Kuvassa etualalla Ritva ja Jyrki.

Selma on jossain määrin itsekäs. Hän haluaa sanella, mitä sivuilleni kirjoitan. No, olkoon taas menneeksi, kunhan tämä ei tule jatkuvaksi tavaksi. Nyt päästetään Selma vauhtiin.

Kun synnyin, alkoi muutamien kuukausien jälkeen tuntua, että sittenkin haluaisin takaisin sinne lämpimään, missä olin varttunut komeaksi vauvaksi. Ai miksikö? Ihan vaan siksi, että oli niin kylmää. Mutta nyt on jo ihan mukavaa. En arvannutkaan, että täällä "ihmisten ilmoilla" voi nauttia vähissä vaatteissa auringon paisteesta.

Meillä oli pyykkipäivä. Maama (sellaiseksi kait häntä tulen kutsumaan) pesi eka kertaa pyykkiä siirtolapuutarhan yhteiskoneella. Ensimmäinen koneellinen pyöri hienosti, mutta toisesta ryöpsähtivät vedet silmille luukkua avatessa. Johan siinä maama lastalla huitoi vesiä viemäriin ja otti pyykkinsä koneen lilluvasta vedestä. Kun pyykit saatiin narulle, minä odottelin niiden kuivumista lukemalla mielenkiintoisia kirjojani.

Äiti ei malta pitää näppejänsä minusta irti, mutta eipä silti, oman äidin sylissä on niin lysti olla. Seuraavassa kuvassa teen vihellysharjoituksia. Kylläpä hämmennyin kun Maama minulle ekan kerran vihelteli. En voinut ymmärtää, että puhe- ja laulusuusta tulee tuollaistakin ääntä. Minulla on neljä lempilaulua (kerroinkohan jo niistä?): Selma-kulta, Selma-kulta, Pienen pieni veturi, Saku Sammakko ja Mummolaan kun pyöräilemme. En mitenkään pysty olemaan hymyilemättä kun niitä minulle lauletaan (vaikka olisin juuri itkemässä), myhäilen tyytyväisenä.

Isä iloitsee omasta kasvimaastaan. Pelkkä ihaileminen ei kuulemma riitä, maata pitää myös hoitaa. Mutta onko laitaa, että saimme Englantiin muuttaneen isän kaverin vieraaksemme ja kun isä raatoi, Kristian vaan istui. Mutta ehkä isällä oli kuitenkn hauskempaa, kun oli siinä kasvimaan vierellä höpötyskaveri.

Minulle tapahtuu jatkuvasti uusia, ennenkokemattomia asioita. Uiminen ei ole minulle uutta, mutta ulkouimalassa en ollut ennen käynytkään. Kumpulassa oli tänään tosi kivaa! Olinpa iloinen kun pitkistä ajoista pääsin pulikoimaan. Mentiin lasten altaalle äidin ja Sallin kanssa, mutta kun Maama näki menomme isojen altaassa uidessaan, riensi hän sieltä kiireesti minua kuvaamaan.

Sitten se kaappasi minut ja se olikin menoa. On muuten hassua nähdä Maama ilman silmälaseja. Yleensä intoudun repimään silloin hänen silmiään ja moiskauttamaan märkäpusuja pitkin hänen naamaansa. Uimapuuhissa sellaiseen ei ennättänyt.

Kummallakohan meillä oli hauskempaa? Ihan yhtä hauskaa, minä vain yritän esittää pokerinaamaa. Maamasta ei sellaiseen ole. 

Vai vällyissä? Ei sentään. Seuraavassa kuvassa minun päälläni on harsoliina, otan ilmakylpyjä sen alla, ettei herkkä hipiäni kärsisi. Vaaliminen ja hoitaminen on tärkeää, täytyyhän sen saman ihon kanssa pärjäillä vielä pitkään, pitkään. Ai niin, Maamalla oli mukanaan Iltis ja lueskelin sitä innoissani. Avasin sivun, jossa oli kuva rillipäisestä miehestä. Ensin riepottelin miestä ja annoin sitten hänelle oikein mehevän muiskun. Sitten aloin repiä kuvaa lehdestä irti, ihan vaan keräilykuvaksi. En saanut kuitenkaan kuvaa sauman puolelta irti, joten miehen naama jäi kiinni lehteen, viereltä irtosi muutama paperinriekale. Käsittelyni jälkeen miehen naamasta tuli huomattavan ryppyinen. En tunnistanut kuvan henkilöä, mutta aikuiset sanoivat sitä Matti Vanhaseksi. Olin tietämättäni kiinnostunut päivän politiikasta.

Meiltä pieniltä ei koskaan kysytä mitään. Kun hieroin silmiäni, siitä aikuiset tietysti päättelivät, että minua nukuttaa. Minut laitettiin vaunuihin muka nukkumaan. Katseltavaa olisi ollut vaikka kuinka paljon, sitten täytyi tuijotella vain beesin väristä vaunun kuomua. Siitähän suutuin, koska halusin sieltä pois. Päätin tehdä äidille kiusaa. Siksi emme voineet mennä lähimmältä bussipysäkiltä bussiin, vaan äiti joutui kävelemään pidemmälle, jotta rauhottuisin. Päätin, että en rauhoitu ollenkaan, mutta pahus, uni sittenkin yllätti. Testailen välillä äitiäni ja olen havainnut, että hänellä on aikamoisen hyvä pinna minun suhteeni. Sitä se rakkaus teettää...

Näin siis Selma, tällä kertaa. Meikäläinen on ahkeroinut puutarhassaan, eilen sain Pertin Torrolta kaverikseni. On perkailtu, katkottu, karsittu, istutettu, kasteltu, siivottu, pesty... Nyt on hyvä lähteä viideksi päiväksi ulkoisille maille, kun ei ole pahaisia paineita täällä. Torrolla naapurit kastelevat ruukuissa kasvavat kasvimme, jos helle sitä vaatii.

Palailen näihin kuvioihin reissumme jälkeen. Kerätkäämme energiaa auringosta niin kauan kuin se on mahdollista.