Toukokuu on vaan niin mahdottoman ihana kuukausi. Tuntuu, ettei millään voi ahmia luontoa niin paljon kuin se antaa. Siksipä näitä kaikenmoisia kasvikuvia pomppailee blogiinikin runsaasti. Jatkuvasti löytyy kauneutta, joka saa melkein sekopäiseksi! Mielestäni esimerkiksi marras- ja maaliskuu voisivat olla toukokuita. Mutta eihän meikäläisellä ole valtuuksia Suomen ilmastosta päättää. Paitsi ihan hieman, käyttäytymällä luontoystävällisesti...

Laitoin eilen Torrolla blogiini kuvaraportin Eestin-reissusta. Jos sinulla on siihen jotain kommentoitavaa, laita kommenttisi tähän osioon. Hoputan itseäni tekemään uutta sivua, sillä olen varma, että kohta putkahtaa taas ties mitä kerrottavaa ja kuvattavaa. Olen tänä iltana saapunut Hertsikaan, Juha ja Salli Somero-keikallaan hakivat minut Torrolta. He toivat tullessaan Torrolle Someron halpakaupasta kaksi rauta-puu-puistonpenkkiä toivomuksestani, ja painavia ruokatarvikkeita. 

Huomenna alkaa kolmipäiväinen loppusuora Selman ja minun toukokuisesta hoitosuhteesta. Ei meinaa malttaa odottaa... Ja mitä on elämä sen jälkeen?

Ennen kuin lähdin viime perjantaina Torrolle, napsin kuvia Hertsikan mökkipihasta. Tässä muutama otos.

Lähdin matkaan bussi 16:lla, jonka pysäkki on siirtolapuutarhamme parkkipaikan kupeessa. Hämmästyin, silä parkkipaikka oli täynnä kaikenmoisia sotavempeleitä, panssarivaunuja ja ties mitä. Nuorukaiset sotaisissa asuissaan nauttivat auringosta vaunujen katolla. Hihkaisin heille, että aiotteko vallata siirtolapuutarhan. Ilokasvoinen kaveri vastasi, että ei toki, me puolustamme sitä. Kiitin ja totesin olevani helpottunut. Torrolla uutisista kuulin, että jonkinmoiset sotaharjoitukset ovat Herttoniemessä. Tyhmää, sillä Viikinlahdella pesivät tuhannet linnut - kukahan jästipää paikan keksi - tukistaisin, jos tietäisin.

Kuin vahingossa Brysselin-keikan peruuntumisen takia sain odotettua enemmän päiviä puuhastella Torron kevätkylvöt. Pertti ei ollut vielä raaskinut leikata nurmikkoa, sillä kaunishan se oli. Jos voikukka olisi harvinainen, ostaisimme varmaankin sitä kovalla hinnalla jostain tiskin alta. Hyötykasvi viimeisen päälle, ja kauniskin vielä! Torroiluni aikana ruohonleikkuri pärisi, mutta Pertti säästi kuitenkin komeimmat lemmikkipälvit. Lemmikit ovat levinneet hienosti pitkin pihaamme muutamasta Hertsikasta tuomastani taimesta. Se on mainio kasvi siitä, että ripottelemalla kuivuneet kukkavarret ympäristöön, seuraavana vuonna paikalla kasvaa lemmikkimeri. Jos lemmikeistä tykkäät, kokeile! Me Pertin kanssa tykätään.

Tiedän, että on olemassa sinisiä, punaisia ja valkoisia lemmikkejä. Mielenkiintoisia ovat nämä, jotka kasvavat kaksivärisinä, tämä otos lammikon partaalta.

Kaskiparilta muutamia viikkoja sitten saamamme orvokkiamppeli voi oikein hyvin, terveisiä vain Riihimäelle!

Torrolla mittasuhteet ovat paljon suurempia kuin Hertsikassa, siellä pieni rehottaminen ei pahasti haittaa. Taustalla häämöttää isä-vainajani pystyttämä punagraniittinen "Bolsevikkipatsas". Se on kunnianosoitus sisällissodassa kuolleiden torrolaisten punaisten muistoksi. Kerran joku "nähtävyyslistaaja" ajoi pihaamme ja kyseli kivipaasista. Kerroin tarinan, mutta isän viritys ei kelvannut nähtävyydeksi, koska sitä ei ollut virallisesti ilmoitettu minnekään. Mutta siinä se saa olla paikoillaan, muistona.

Suurin urakkamme torroiluni aikana oli vanhan puretun navetan alustalle viritellä jotain kaunista. Pertti oli poissaollessani raahannut reunustaan kiviä aidaksi. Eestistä tuomamme kivikkokasvit istutimme sen päälle. Perkasimme ja taas perkasimme sen takana olevan alueen ja kylvimme siihen tiesmitäsiemeniä. Nyt se näyttää paljaalta ja siistiltä, ehkä myöhemmin kauhealta tai kauniilta, saas kattoo. Taustalla on tuota belladonnaksi kutsuttua. Jos se innostuisi leviämään koko alueelle, se saisi tehdä sen.

Aloitimme joka päivä Pertin kanssa aamiaisen jälkeisen rupeamamme petankkimatsilla. Edelliseltä reissultani jäimme 7-4 -tilanteeseen Pertin hyväksi. Yleensä pelaamme kaksi peliä kerralla ja tällä kertaa aluksi selviydyimme niistä 1-1. Mutta yhdellä kerralla onnistuin voittamaan molemmat pelit ja haa, kuroin välimatkaa tilanteeseen 8-9. Seuraavalla kerralla voitin ekan pelin, joten tasapeli oli vihdoin totta. Toisen pelin Pertti tietysti voitti, mutta hetken sain hehkutella. Pihamme on tosi haastava petankkiin: koskaan ei tiedä, minne kuula kierii.

Mutta nyt (sorry, Selma!) kello on paljon. Höpinöitä voisi jatkaa aamuun asti, mutta (mieluisat) velvollisuudet kutsuvat.

Ystävät rakkaat, kertokaa jos haluatte tulla iloksemme joko Torrolle tai Hertsikaan. Mukavaa olisi. Sinikka tulee perjantaina Selman ja minun kaveriksi Hertsikaan, tosi kiva tavata pitkistä ajoista. Kaunista säätäkin on ennusteltu. Ota yhteyttä niin sumpliskellaan sopiva hetki. Muistathan, että kesemmällä on Tammelassa Hakkapeliittatapahtuma, Torrolla ja Luodesuolla teatteri ja silleen. Palaillaan.

Nauttikaa toukokuun jämistä ja valmistautukaa kohtaamaan kesäkuu, ihanahan sekin on!