Keskiviikko 21.2. jatkuu. Hetken oli outoa olla yksin, mutta kyse oli vain muutamasta tunnista: seurakseni saapuivat Salli, Juha ja Roni. Asettuivat taloksi. Oli sen verran väsynyttä porukkaa, että emme lähteneet illalla minnekään - kömpäisivät aikaisin nukkumaan. Minut yökyöpelin säikäytti kissa, joka tepasteli sisään pation rautaportin alta. Sekin säikähti, joten vierailu jäi superlyhyeksi.

Torstai 22.2.

Niin ihana talo kuin käytössämme onkin, pieni miinus on etäisyys kaupungin keskustasta. Näillä kulmilla ei ole bussipysäkkiä eikä taksitolppaa (lähin noin puolentoista kilometrin päässä. Kiva on kävelläkin keskustaan, mutta uusista tulokkaista kaikki eivät jaksa). Taksi pitää tilata keskukseen soittamalla. Joskus auto tulee viidessä minuutissa, joskus 40 minuutissa - jälkimmäisessä tapauksessa tilaussoiton uusiminen kahdesti...

Taksia odotellaan...

Tiemme erosivat kaupungilla. Toiset menivät rannalle. Minun päivän tärkein tehtävä oli mennä pähkäilemään tietovisaan Ritvan ja Jounin seuraan. Sen jälkeen nautimme vielä illasta Dacilin hyvän pitsan ääressä kuulumisiamme vaihdellen. Tulokkailla oli onnea: taksikuski oli löytänyt katumme (aika usein pitää kuskia neuvoa, eivätkä vastasaapuneet olisi vielä osanneet). Palasin kotiin kymmenen maissa illalla, talossa oli aivan hiljaista. Oleilin hiirenhiljaa, etten ketään herättäisi.

Perjantai 23.2. Aamulla Salli totesi, että taisitkin tulla myöhään kotiin. Hän oli lukenut sängyssään puolille öin. En tiennyt. Ei tullut mieleeni huutaa yläkertaan, että täällä ollaan. Mutta olisi ollut kiva jutella ne pari tuntia... Puoli kahdeksan maissa etukäteen sovittu taksi tuli noutamaan Juhan hoitoihinsa. Me muut lähdimme vähän myöhemmin Ritvaa ja Jounia moikkaamaan, pian olimmekin kaikki taas yhdessä. Jorman baarissa on hyvä ruoka, testasimme.

Roskis kaupungilla.

Luminen Teide näkyy kotiimme ja kotikadullemme.

Lauantai 24.2. Toiset lähtivät mustalle rannalle nauttimaan auringosta, minä suuntasin tutuille lauantaimarkkinoille. Saksalaisten "pisteessä" bratwurstia naamaan, hedelmäostoksia kassillinen.

Nämä ihmiset herkuttelevat Mercadossa ("markkinapaikka") merenelävillä.

Kirpparit ovat katutasossa ulkona ja katolla, katolla myös saksalaisten ruokapiste. Sisätiloissa on hedelmämyyjien lisäksi myös vaate- ym. myymälöitä; ne ovat avoinna joka päivä.

Alkuillasta kotipatiollamme grillasimme, Ritva ja Jouni myös mukana.

Ennen grillausta Ronin taidonnäyte parvekkeellaan.

Pöytä katettuna.

Grillattavat muhimassa.

Hyvältä maistui!

Seuraavan päivän sääennuste oli aika hurja. Tuulen nopeus 28 metriä sekunnissa, vettä sataisi 100 milliä kahdessatoista tunnissa. Valvoin pitkään, koska ei siis toivoa päästä kahdeltatoista petankkiin.

Sunnuntai 25.2. Yö jäi hieman lyhyeksi, sillä heräsin auringonpaisteeseen. Pakko oli kömpäistä ylös - petankki kutsui sittenkin! Tällä erää viimeisen kerran. Uusi sääennuste kertoi, että yhdeltä alkaisi säämyräkkä. Ei alkanut. (Tosin kuulin, että eri puolilla Kanarian Saaria ja joissakin paikoissa Teneriffaa olisi ollut aivan hurja ilma, etelän kentän lentojakin kuulemma sen takia peruttu?)

Ennen viime vuotta petankkiporukat pelasivat "bestistensä" joukkueissa. Sitten alettiin ryhmät valita pelikorttien avulla: ykkösten, kakkosten jne joukkueet. Ensin hieman harmitti, mutta toisaalta on kiva tutustua uusiinkiin ihmisiin. Petankkiharrastus on mieluisa Puerton suomalaisille: pelaajia riittää kello kymmenen sekä kahdentoista ryhmään paljon.

Minun ja Jounin kanssapelaajia.

Ritvan (juuri heittämässä) ryhmät taka-alalla.

Sallin porukat.

Meidän pelatessamme talomme miesväki lähti Chargolle shoppailemaan. Pelien jälkeen asetuimme lähikuppilaan murkinalle.

Illalla meidän piti mennä pelaamaan minigolfia, mutta satoi reippaasti. Lähdimme kuitenkin minigolf- ravintolaan, vielä kerran Iristä kuulemaan (neljäs kerta minulla)! En varannut etukäteen pöytää, sillä oletin huonon sään karkoittavan ihmisiä. Olin väärässä! Emme mahtuneet etutilaan, jossa Iris lauloi, emme seuraavaankaan tilaan, vaan aivan perälle, minigolfalueen tuntumaan. Musiikki kuului sinne juuri ja juuri, välillä seisoskelin lähempänä laulusta nauttimassa. Kun olimme syöneet, miehet halusivat kotiin, Sallikin lähti heidän mukanaan. Minä jäin tappiin asti ja kun olin yksin, onnistuin saamaan etutilasta tuolin itselleni. Iris kävi halaamassa ja lähetti tytöille (Semmu, Aila) lämpimät terveiset.

Jossain vaiheessa ulkona satoi aivan hirveästi. Ravintolan etutilassa on pressukatto, se "falskasi". Satuin istumaan "kuivalla" puolella. Oli hassun näköistä kun ihmiset istuivat sateenvarjojensa alla. Kukaan ei kuitenkaan sen takia poistunut, tunnelma oli hyvä!

Maanantai 26.2.

Sää muuttuu nopeasti! Aamu valkeni aurinkoisena. Salli ja Roni pystyivät toteuttamaan haaveensa päästä lumiselle Teidelle (tosin hissi oli lumien takia pois käytöstä, eivät päässeet huipulle mutta mahtavaa oli kuulemma silti).

Siellä se Teide häämöttää. Kuvat otettu jonain päivänä parvekkeelta.

Merinäköala.

Tiistai 27.2. Viimeinen kokonainen päivämme Puertossa antoi meille aurinkoa ja lämpöä. Menimme Taoro-vuoren Risco Belloon (minulla jo kolmas kerta!). Siellä oli mukavaa paistatella ja nauttia rauhasta.

Piipahdimme tyttöjen (Semmu, Aila) baarissa!

Ihana Roni!

Ronista on mahdotonta napata hymykuvaa...

Leijonankita kivenkolossa.

Merivesialtaat häämöttävät taustalla. Sinne tieni ei yltänyt tällä reissulla kertaakaan.

Tässä jo La Pazin katunäkymää. Matkamme jatkui minigolfiin (mulla jo kait neljäs kerta!)

Minigolfalue on erittäin kaunis.

Minigolf-ravintolassa on hyvät ruuat. Taustalla lihavarras, etualalla mero-kalaa (meriahven) ja ryppyperunoita.

Ilta vierähtänyt kotosalla. Siistimistä, pakkaamista. Laukkuni taitavat mennä jotakuinkin sovinnolla kiinni, huomenna lopullinen rutistus. Olikohan tämä yhdeksäs visiittini Puerto de la Cruzissa. Tykkään paikasta, viihdyn! Vanha kaupunki, jota ei ole perustettu turisteja varten. Kaunistakin täällä on. Hintataso keskimäärin edullisempi kuin Suomessa, varsinkin ruoka- ja juomakaupoissa.

Hieman haikeana tässä istuskelen. Huomenna taksi noutaa meidät kentälle puoli yhdeltä. Kotiudumme hieman jälkeen puolenyön. Vielä toistaiseksi on vaikea mieltää, että vuorokauden kuluttua nautimme yli 20 asteen pakkasesta ja sitä höystävästä viimasta. Eipä siinä mitään, kunhan ei flunssa iske 40 - 50 asteen lämpötilaerosta. Iloisin mielin kotoisiin ympyröihin!

Jaksamista vaati lukea päiväkirjani tänne asti? Uusia kujeita, tekstejä, kuvia sitten kotomaassa.