Toukokuu 2

Toukokuu, tuo ihana! Edetty edellisestä 10. päivään asti. Duunipaikan eläkeläiset vierailivat Retzin museossa Töölössä. Hyvä opas, upeita tauluja! Museo on ollut Retzin perheen kodin tiloissa vuodesta 1972. Isä Lauri keräsi taidetta ja hänen kuollessaan arvotauluja oli viitisenkymmentä. Erityisesti hän keräsi edesmenneiden suomalaisten naistaiteilijoiden töitä. Laurilla oli rakennustoimisto ja hänen rakennuttamiaan taloja Töölössä on parisenkymmentä. Perheen poika kuoli aivoinfartktiin nelikymppisenä. Kun Lauri kuoli, hänen vaimonsa perusti säätiön, jonka varat ohjataan taiteen kartuttamiseen. Nyt tiloissa on esillä 90 työtä, loput varastossa.

Kuvat perheestä.

Suomen ensimmäinen kakkulapio.

Helen Schjerbeckin tytön profiili vuodelta 1928, ei aiemmin esillä muualla.

Saman taiteilijan Kehdon ääressä, vuodelta 1893.

A Edefeltin teos vuodelta 1885. Sisäkuva Hgin poikien työkodista on poikkeava hänen tuotannossaan. Ei yleensä ottanut kantaa asioihin tai maalannut lapsia. Taulu oli Ruotsissa noin sadan vuoden ajan ja vuonna 2013 se myytiin Lontoossa, kilpailuosto.

Maria Wiik: Yksin kotona, 1885.

Piiloselfie!

Tauluissa von Wright-veljesten lintuaiheisia maalauksia. Veljeksiä oli kaikkiaan viisi, joista kolme lintumaalareita.

Uusin teos on Schjerbeckin Sitruunat. Se on kolmanneksi viimeisin hänen maalaamistaan hedelmäasetelmista. Taiteilija oli jo tuolloin väsynyt, eikä jaksanut maalata enää muotokuvia. Paljonko maksaisit taulusta?

Siitä maksettiin 770 000 euroa!!!

Ihana museo jos tykkää "vanhasta kunnon taiteesta"! Suosittelen siinä tapauksessa, itse tykkäsin kovasti.

Seuraavana päivänä tyttöiset hoidossa. Semmun koululla oli avoimet ovet. Kävimme ihailemassa lasten hienoa taidetta.

Lapset itse valmistaneet toukat ja niille rasiakodin.

Keskellä Semmun teos!

Koulu taustalla, tytöt edustalla.

Piknikillä koulun vieressä, omissa lähimaisemissani.

Pelastakaa Lapset ry:n edustalta, vastapäätä kotiani.

Sitten kutsuikin puurtaminen siirtolapuutarhassa. Töitä enemmän kuin ennättää tehdä. Lauantaina mökilläni oli muutaman ihmisen euroviisukatsomo. Suosikkeja oli moneen lähtöön!

Lähikauppa Hertassa oli banaanit laitettu tyylikkäästi esille. Kun otin kuvaa, harjoittelijapoika myhäili tyytyväisenä vieressäni...

Sunnuntaina oli perinteinen luontoretki siirtolapuutarhasta Kivinokan maisemiin. Osallistujia oli sopivasti, isoja ja pieniä. Teimme kasvihavaintoja lähes 40, lintuhavaintojakin runsaasti. Kokoontumispaikalla yllätti kauris, joka pikaisesti loittoni meistä. Lintulavan alapuolella joutsenemo hautoi pesässään, kaikkiaan näimme 11 joutsenta. Myös pari kaulushaikaraa - isoimmat lintuhavaintomme! Maijan kahvila oli lintulavan jälkeen hyvä välietappi. Uutuutena kahvilan pihassa olivat hienot kanat ja kukot!

Toiset söivät lintulavalla eväitään...

... ja toiset kiikaroivat.

Vesitelmimistä Maijan kioskin rannassa, vesi vielä kylmää!

Hän on kukko nimeltään Kukko Miistonen. En ole ennen nähnyt kukolla sulkarypästä kannuksissa, ihme ettei kompastellut kävellessään.

Maija kainona kioskillaan.

Tuo kuva hiidenkirnusta oli jo aiemmassa osiossa. Laitoin sen tähän uudelleen, koska Semmu taiteili luontoretkestämme piirroksen. Siinä ruskea pyörylä on hiidenkirnu, sen vieressä vinossa olevalla kepillä kokeillaan kirnun syvyyttä. Ylhäällä vasemmalla on kivi, jossa geokätkö...

Ja taas vedessä lutraamassa. Kävipä niinkin, että kolmikko heitti kuteet rannalle ja lähti mereen telmimään!

Tuskin näin herttainen kasvimaapelätin lintuja karkoittaa?

Eipä ollut vaikeuksia löytää seppeletarvikkeita...

Kulosaaren saunan parvekkeelle avautuvat tuoksuihanuus! Kun tuomet kukkivat...

Saunapolun varrelta soma mökki, olisiko huussi?

Erottuukohan näin pienissä kuvissa tuo kettu ja lapsi-teksti...

Pitkistä ajoista ötökkätapaaminen. Treffasimme Ruoholahden metroasemalla, josta kävelimme Lapinlahden sairaalaan. Ihailimme maisemia ja taidetta. (Fräntikö on miehen nimi, jonka taulukokoelma oli esillä - se mies joka oli pitkään kumppaninsa kanssa vankeina...)