Ihan alkuun: kiitokset kaikille onnitteluista! Ja jos Marja S ei olisi sahkopostissaan vihjaillut, etta korttikin on lahtetty, en olisi ymmartanyt menna respasta postia kyselemaan. En naet muistanut, etta olen joskus viestittanyt osoitteeni. Mua odotti kolme korttia, jotka juuri luin!

Mitakohan seikoilin kun olen sanonut meidan viipyvan taalla 8 viikkoa. Toki paluupaiva on ollut koko ajan tiedossani, mutta tarkempi raknaily osoitti, etta viivymme taalla 9 viikkoa! Ei paha ollenkaan.

Maauimalan aamujuoksut ovat mukavia. Sen jalkeen on nautinnollista syoda aamiainen parvekkeella, johon ap-aurinko paistaa ihanasti. Parvekkeen nurkassa on kukkatarhani ja basilikaruukut. Uimaan tosiaankannattaa menna ennen kuin vesijumpparyhma lopettaa. Suomalaiskorville on aivan kamalaa se kovaaaninen kalkatus kaikuvassa pesu/pukuhuoneessa. Kaikki huutavat toisilleen yhta aikaa, uskomaton aani niista iloisista naisista lahtee!





Kuva. Aamiaiseni katettuna parvekkeelle. Hedelmiä, teetä, voikkari ja pari Eijan tekemää possupiparia.

Yksi suosikkipaikkani taalla on Punta Brava. Kun ensin on hemmotellut jalkapohjiaan kavelemalla laavahiekkarannalla ja kun kaantaa sitten selkansa auringonpalvojille, on edessa aito pieni paikallinen "taajama". Pienia kujia, paikallisten elamaa, mahtavia aaltoja. Ihmettelen, etta niinkin lahella keskustaa oleva alue on pysynyt niin aitona, paikallisten elavoittamana.














Kuvat. Matkalla laavarannan kautta Punta Bravaan poikkesimme, kuten monta kertaa muulloinkin asuntomme viereiselle hautausmaalle. Se on kaunis ja hyvin hoidettu. Erityisesti koskettavia ovat valokuvat, jotka ikään kuin tutustuttavat vainajaan ja tuovat omaisten ja ystävien surun myös vieraan kulkijan lähelle. 
































Kuvat. Olen aiempina vuosina laittanut niin paljon kuvia Punta Bravasta, että nyt tyydyin tyrskyihin ja paluukävelyn maisemiin. Viimeisessä kuvassa komeat Suomi-pojat!

Yhden illan vietimme rattoisasti Ritvan ja Jounin lasitetulla parvekkeella canastan saantoja verestaen, hyvinhan se sujui! Ritva oli laittanut herkullista naposteltavaa pelin lomassa mussuteltavaksi. Ehkapa toisen kerran viela laitamme peliringin pystyyn.

Kavimme taas Railin ja Hempan kanssa "pilvissa" Calderassa. Patikoimme ennen kokemattoman polkureitin, tuntui vanhojen jaloissa! Maisemat olivat taas aivan uskomattoman upeita. Poikkesimme matkalla kalanviljelyasemalla (tai mika se lieneekaan nimeltaan). Altaissa uiskenteli lohta pienempia kaloja. Sielta saisi ostaa taatusti tuoretta kalaa fileroituna. Mutta aurinkoiseen reppuun sellaisia ei nyt mitenkaan voinut ajatellakaan. Evaat soimme retken paatteeksi Calderan tutussa grillipaikassa. Mutta miksi sinne oli ilmestynyt kyltti, ettei hanoista tulevaa raikasta vuoristopurovetta voisi juoda? Aina kuskaamme mukanamme tyhjia pulloja siella taytettavaksi. En ymmarra.









Calderan jalkeinen paiva oli mulla flunssainen sankypaiva. Mutta tauti oli onneksi nopeasti ohimenevaa. Ohut ilma taisi tehda tepposensa (Perttihan sairastui keuhkoputkentulehdukseen edellisella retkellamme ja nyt myos Hemppa oli yskainen). Tulipahan paivan aikana torkkujen lomassa luettua kaksi kirjaa: Harjunpaa ja pahan pappi (hyva, tietaako kukaan, jaiko kirja Joensuun viimeiseksi?) ja Aideista parhain. Olen muutenkin lukenut taalla mielettomasti. Illat ovat mainiota aikaa lueskeluun. Viereisessa suomalaisravintolalla on piiiitka hylly lainattavia kirjoja. Liityimme myos Teneriffa-Seuraan. Sen tiloissa on laaja kirjasto, jonne huomenna aion menna nuuskimaan. Jatkossa ei siis enaa tarvitsekaan kirjoja tanne Suomesta kuskailla.

Synttarinanii halusin menna samaan vuoristokylan perheravintolaan, jossa olimme pyoreita tayttaessani. Sain Pertin, Railin ja Hempan mukaani. Ajelimme ensin bussilla luostarille, josta kavelimme muutamien kilometrien matkan kylaan. Jopas kavikin huono tuuri! Lahes 50 vuotta toiminut ravintola oli sulkenut ovensa 14.1., yhdeksan paivaa aiemmin! Onneksi kylasta loytyi toinen ravintola, jossa sain herkutella valkosipulikaniinia, namia.














Tämä on se pyöreiden synttärivuosieni juhlatalo. Ei kovin kummonen? Mutta ihana se oli ja nyt tosiaan suljettu. Mutta sainpahan kylän toisessa eli nyt ainoassa kuppilassa synttäriaterian!








 

Vihdoin (24.1.) Pertti kaivoi uikkarinsa komeron katkoista. Mentiin laavarannalle, ostettiin lekottelualustatkin. Mina vahan makailin omallani, Pertti ei vaan han tykkaa mieluummin tehda havaintoja rannalla kayskennellen. Pertti ei myoskaan riisunut sortsejaan eli se niista uikkareista - toistaiseksi ne eivat ole saaneet auringonvaloa. Valitsimme sattumalta erinomaisen paikan rannalta; suojaisa, vahan vakea ja ylempaa ravintolan terassilta kuului viihdyttavaa huilumusiikkia. Menimme rantailun jalkeen lahemmaksi. Siella inkaduo soitti livena, ostimme heilta levynkin ja kuuntelimme koko esiintymissetin tauosta seuraavaan taukoon.

Viime keskiviikkona oli yllatykseksemme petankin jalkeen Manun baarissa tikkakisa, nain tulee kuulemma olemaan jatkossa aina keskiviikkoisin. Meita taisi olla 12 pelaajaa. Jokainen heitti vuorollaan viisi kierrosta, tulokset ynnattiin. Selvisin hienosti kolmanneksi (paras naisista), vain kahden pisteen erolla voittajaan.

Elvis elaa! Sellaisena aika nuorena ja komeana. Sain sen tuta yhtena iltana rantaravintolassa. Kundi lauloi tosi hienosti! Siita seurueemme jatkoi irkkupubin valloittavaan, lampimaan tunnelmaan. Siella esiintyjia riittaa ja siella viihtyy.

Yhtena paivana kapusimme Pertin kanssa keskustan Taoro-vuorelle. Siella on yksi takalaisista suosikkipaikoistani. Rauhaisa kahvila, jossa istutaan hissukseen ajan kanssa ja pienta paasymaksua vastaan voi nauttia kerroksittain rakennetusta vesipuistosta. Rauhan tyyssija!













Tämä on rakennus, joka näkyy kaikkialle monien kilometrien säteellä, muistaakseni 24 kerrosta. Entinen hotelli, nykyinen apartementos. Se on talo, jossa sekä Ritva ja Jouni että Raili ja Hemppa asuvat. Sisältä ihan jees, mutta maisemaan se ei sovi.






Kuva Taoro-puiston kahvilan lammikosta. Huomaatko pienen haikaran? Sitä ei meinannut havaita, koska se nököttää aivan paikallaan.














Mitähän hedelmiä nuo lienevät? Musta joutsen niitä vahtimassa.




Nää on ainakin pasuunakukkia.






Lammikko näyttää siltä, että siinä voisi kävellä hukkumatta!
















Kuva. Tuolla ihan taustalla häämöttävät rusehtavat tornitalot ovat meidän kotiamme.







 

Kuvat. Otettu viimeisimmältä kävelykeikalta Railin ja Hempan seurassa. Reitillemme osui aivan viehättävät ravintola, jonka vessakylttikin oli oikein soma! (Nää neljä kuvaa ois kuuluneet seuraavan blogisivun loppuun, mutta enpä viitsi vaivautua siirtämään, ihan sama missä ovat!)

Toisen kierroksen aanestys on suoritettu. Sattumoisin silloin ei ollut muita. Vilkasta kuulemma kuitenkin ollut.

Kova ikava kullannuppuja. Mutta kohta sekin helpottaa. Nyt en jaksa enempaa kirjoittaa, jatkuu seuraavalla kerralla. Kaikkea hyvaa kaikille, varokaa lumivyoryja! (Koska en tarkista kirjoituksiani, saattaa tulla ihan hassuja sanoja kun aan ja oon pilkut puuttuvat. Toivotaan kuitenkin, etta teksti on ymmarrettavaa).