Kiitos taas blogikommenteistanne ja sähköpostiviesteistänne!

Täällä totutellaan elämään nyt kolmen pikkutytön kanssa. Selma ja Iida-Ilona ovat samanikäisiä ja Aila on vielä pikkuinen heihin verrattuna. Välillä täytyy vähän puolustella Ailaa kun hän tuntuu silloin tällöin jäävän isojen tyttöjen leikeissä "jalkoihin". Välillä myös Elinan ja meikäläisen pinna tuppaa kiristymään kun on oikein kova meteli ja kaikki paikat hujan hajan. Mutta tällaista on elämä lapsiperheessä! Enimmäkseen on toki hauskoja rupeamia ja yhteisiä höpötyksiä ja tekemisiä. Syy siihen miksi mainitsin vain Astan ja Elinan pinnat johtuu siitä, että Anu ja Akseli olivat viiden päivän lomalla Argentiinan Buenos Airesissa ja sen lähimaisemissa. Lomansa olivat ansainneet, moitteesta ei siis ole kyse!

Pihan altaalla käymme edelleenkin lähes päivittäin. Pulikoinnista on ollut hyötyäkin: Selma on oppinut uimaan! Pohdittiin aiemmin, että Selma pitää laittaa täällä uimakouluun, mutta paljon mukavampaa hänelle oli oppia uimataito kotialtaassa tuttujen ja tuttua kieltä puhuvien parissa. IIda-Ilona on ikäisekseen tosi hyvä uimaan, joten hänen uimataitonsa varmaan kannusti Selmaakin oppimaan ja rohkaistumaan.

Iloinen kotoisa asia on myös, että saunan kiukaan vastukset on korjattu! Sen kuultuani päätin samana iltana pyytää vahtimestaria (vai miksi aulassa olevaa miestä kutsutaan?) laittamaan saunan päälle. Olin aiemmin päivällä kysynyt tytöiltä, haluavatko he saunaan. Kaikki vastasivat ei. Niinpä nautin ajatuksesta olla löylyissä ihan rauhassa, välillä pulahtaa altaaseen. Mutta kuinkas kävikään! Kun tein lähtöä, seisoi vieressäni kolme alastonta tyttöä laudeliinat kainalossaan. En tiennyt, itkeäkö vai nauraa. Hellyin ja otin kolmikon mukaani. Saunalaulukin laulettiin, varsinkin Selma oikein kuuluvalla äänellä. Elina oli kiltti kun kävi hakemassa tytöt saunasta kotiin, sain sittenkin odottamani oman hetken. Mieleni oli jo pitkään tehnyt kaali-jauhelihapataa. Se on sitä parempaa, mitä kauemmin kaalia keittää. Jätin ennen saunomista kaalit kaasuliedelle muhimaan mutta kuinkas sitten kävikään: kaasu on ahnaampi kuin sähkö - vesi oli haihtunut kattilasta, tilalla oli hirveä haju ja pohjaanpalanut kattila! (Kattila oli jo laitettu jätteisiin, mutta tarmokas Anita-nana sai sen suolavesikeittämällä ja jynssäämällä puhtaaksi, lämpimät kiitokset.)

Seuraavalla saunomiskerrallani tehtiin niin, että Elina meni edeltä tyttöjen kanssa altaalle. Kun saunavuoro alkoi, tytöt pääsivät hetkeksi lämmittelemään. Sen jälkeen minulla alkoi saunarauha. Saunassa tuoksuu suomalaissaunalta. Kiulu ja kauha ovat myös kovin kotoisan näköisiä!

Palohälytin on soinut äänekkäästi ja pitkään pariin otteeseen rappukäytävässä. Onneksi palokatkuja saati liekkejä ei näkynyt, kyseessä oli kait väärä hälytys, onneksi. Huh! Hassuin kokemus oli seuraava. Elina oli nukuttamassa Iidaansa ja syöksyi ykskaks hurjasti huutaen olkkariin. Huoneeseen oli tullut lepakko! Onneksi se ei ennättänyt lentää muihin huoneisiin. Elinan huoneen perällä on mun huone, sen ikkunasta lepakko oli tullut. Sammutin etuhuoneesta valon, lepakko onneksi siirtyi huoneeseeni. Ovi tiukasti kiinni. Nukuin seuraavan yön isäntäväen sängyssä, olivat silloin lomareissullaan. Sain kainalooni myös Selma ja Ailan. Seuraavana päivänä kävin milli milliltä huoneeni läpi, lepakkoa ei enää löytynyt. Ihmeellisen kummallinen kokemus!

Turismi lasten ehdoilla on haastavaa. Varsinkin kun ihanien reissukohteiden (esim. meidän Argentiina-Brasilia-Paraguay) jälkeen saa kuulla, että mukavinta oli uima-allas ja leikkipuisto! Viikonlopun lauantaina menimme Santiagon eläintarhaan. Se on perustettu mäelle, joten kapuamista piisasi. Onneksi tytöt eivät siihen hermostuneet. Päinvastoin, kipittely eläimen luota toisen luo oli tosi innostunutta ja iloista. Jätskitaukokin pidettiin.

Hänellä on komia ja mustanpuhuva kieli!

Eläintarha rajoittuu Bellavistan kaupunginosaan, siihen josta erityisesti tykkään. Valitsimme viehkojen ravintoloiden joukosta yhden, jonne menimme syömään ja nauttimaan kadun tunnelmasta.

Nuo tuoreista marjoista tai hedelmistä puristetut mehut ovat täällä aivan ihania. Tässä taitaa olla menossa vadelma.

Elina ja Iida jatkoivat Nerudan talo(jen)-museoon, joka oli lähellä. Me muut otimme taksin ja päätimme mennä ruokakaupan kautta kotiin. Muistin hienosti, että kodin lähin Jumbo (vastaa meidän citymarkettejamme) on Jumbo Bilbao, sen sanoin taksille. Kuski ei oikein tiennyt minne meidät veisi, pariin otteeseen avasi autonsa ikkunan ja kysyi neuvoa vieressä ruuhkassa ajavalta taksikuskilta. Niin meitä vietiin, mutta paljon kauemmaksi kuin tarkoittamani Jumbo. Sikäli ei haitannut, täällä taksilla ajaminen on halpaa, mutta se harmitti, että olimme kaukana kodista. Teimme aika runsaat ostokset ja tytöt käyttäytyivät tosi hienosti. Hienoinen tuska valtasi minut kun kannoin niitä nyssyköitäni kadun varteen ja kun ei näkynyt missään taksin taksia. Taas tytöt antoivat voimaa, leikkivät siinä omiaan eivätkä olleet ollenkaan huolissaan kotiin pääsystä. Tulihan se taksi vihdoin, kotona olivat jo Elina ja Iida-Ilona vähän huolissaan odottelemassa.

Sunnuntaina takseilimme Los Dominicosin kojumarkkinoille, paikkaan jossa aiemmin olimme suomalaisystävien kanssa ja jossa olivat ne pääsiäissaarelaiset tanssijat. Silloin muistin ottaa tosi vähän kuvia, nyt vielä vähemmän. Mutta aion mennä sinne vielä ainakin kerran, tykkään paikasta. Lapsetkin tykkäävät, mutta heillä on kiireisempi, äänekkäämpi ja vallattomampi tahti edetä kuin meillä nuuskivammilla aikuisilla. .. Jo viime kerralla katsoin valmiiksi sieltä sellaiset hassut jutskat (vaikkapa Hertsikan ja Torron vessojen seinille), nyt oli enemmän rahaa ja ostin kaksi kappaletta. En osaa niitä selitellä, näette sitten. Hassu Asta...

Sunnuntaina on vaikea saada taksia. Odotimme ovellamme pitkään, vaikka talomme vaksi tilasi auton meille. Elina on kuvassa jäänyt halijoiden puristuksiin.

Oli kova nälkä mutta päätimme syödä vasta siellä lempipaikassani "hassussa ravintolassa", Jardinissa (josta aiemmin olen laittanut paljon kuvia). Päätimme myös ajella metrolla mahdollisimman lähelle Jardinia, ottaa sieltä sitten taksin loppumatkalle.

Metroa odottelemassa.

Metrossa.

Uusimmissa junissa on tilavat, siistit ja ilmastoidut vaunut.

Oli hauskaa valita pöydäksemme jokin niistä mielikuvituksellisen hassuista. Ruuan tuoksu sai meidät entistä nälkäisemmiksi, vinkkasimme tarjoilijaa. Voi pettymystämme! Keittiö oli suljettu varttia aiemmin. Toiset mässäilivät pöydissään, meikäläisten oli tyytyminen vain juomiin. Kadulle taksikyttäilyyn, kotona olisi jotain syötävää. Saimme nopeasti taksin, mutta matkamme loppui lyhyeen - rengas puhkesi. Heti saimme uuden taksin ja pikapikaa kotiin ruokia lämmittämään. Loppu hyvin kaikki hyvin!

Seuraavana päivänä olikin jäntskää odotella Anua ja Akselia kotiin. Elina meni isojen tyttöjen kanssa altaalle, minä Ailan kanssa puistoon ja kauppaan. Kun Ailan kanssa palasimme kotiin, näimme odotettujen kengät eteisessä, mutta emme ihmisiä. He olivat menneet altaalle. Pian olimme kaikki yhdessä, tuliaisia vastaanottamassa, kuulumisia kertomassa puolin ja toisin. Iloista hässäkkää!

Lähipuistossamme on pieni tuulahdus Pääsiäissaaria.

Akseli oli kiltti kun ajoi autolla meidät seuraavana päivänä Safaripuistoon. Ostimme sisäänpääsylipun lisäksi ajelun leijonia näkemään. Puistossa oli jonkin verran isoja eläimiä häkeissään, mutta paljon erilaisia lintuja taapersi ympäriinsä vapaina. Oli mahdollisuus ostaa siemeniä, joita sai syöttää kaakattavalle lintulaumalle. 

Komea albiinoleijona!

Olenkohan ennen nähnyt piikkisikaa. Hieman myöhästyin kuvanotossa, se ennätti laskea komean piikkikruununsa alas.

Jätskinostossa.

Kaveritkin himoavat jätskiä!

Pieni partasuu!

Istuimme teräsverkoin suojatussa autossa. Oli se jännä tunne, kun leijona tuli auton katolle ja sai lihaherkkupaloja kuljettajaltamme. Kaunis eläin, valtavat tassut. Hieman laajempi olisi mielestäni saanut olla ajelukierroksemme. Kaukaa näimme norsun, laamoja, seeproja ym. Niiden katseleminen olisi ollut toinen maksullinen safarireitti.

Paluumatkalla tunsin itseni hikiseksi vaikka autossa tuuletus onkin. Aila nukkui sylissäni, Iida vieressä olkaani vasten (ja nukkui takapenkillä Selmakin, niin ja etupenkillä Elina). Minä olin hereillä ja onneksi kuskimme Akseli!

Sitten olikin pikkuhiljaa aika ottaa Sirkka vastaan. Keskiviikkoaamuna lähdimme Akselin kanssa lentokentälle rouvaa noutamaan. Koska hän saisi hotellihuoneensa vasta puolen päivän jälkeen, toimme hänet meille. Toiset olivat jo altaalla, sinne! Anu tuli lounastamaan seuraamme. Ihana Anita-nana kattoi kauniisti ja loihti meille hyvän lounaan. Anu palasi sitten töihin, Akseli lähti kielitunnilleen, Selma ja Aila tarhaan, Elinalla ja Iidallakin oli omia virityksiään. Minä lähdin Sirkan mukana katsastamaan hänen majapaikkansa. Ei ollenkaan hassumpi, sijaintikin tyydyttävä. Sirkka jaksoi pitkän lennon jälkeen vielä kanssani terassille, jossa nappasimme huurteiset. Kävelin sieltä kotiin, pari kilometriä.

Tähän on päästy ja hellettä piisaa (tänään virallinen lukema taisi olla 35). Jatkotarinaa seuraa sitten kun lisää tapahtuu. Ai niin, tänään oli maanjäristys, jota me lentokentältä palaavat autossa istujat emme huomanneet, ei myöskään altaalla olijat. Anu oli huomannut tärinän työhuoneessaan. Viisi Richterin asteikolla noin 50 km Santiagosta etelään (jos olisi ollut eilen Safari-reissullamme, olisi taatusti tuntunut).

Tämän päivän seikkailuista seuraavalla kerralla. Samoin Valparaisosta ja rannikkofiiliksistä. Lähdemme perjantaina reissuun ja palaamme tiistaina. Jätän tietokoneen kotiin, joten tiistaina olen taas linjoilla.