Aloitin tämän marraskuun kirjoittamisen itsenäisyyspäivänä. Hieman siis rästejä tässä kirjoittelen ja seurailen samalla televisiosta itsenäisyyspäivän iltaohjelmaa.

Marraskuun toisena päivänä oli aikomuksenani mennä pikkutyttöjen kanssa Porvooseen Halloween-tunnelmiin, mutta minut pyydettiinkin duunin tennismikstikisoihin kun yksi nainen joutui perumaan flunssan takia. Itse en ollut mukaan ilmoittautunut siksi, että en ollut pelannut sitten viime kevään. No, menin tyttöjen luvalla. Loppujen lopuksi pelasinkin sitten finaalissa ja taitavan pelikaverini Joukon kanssa voitimme ihmeekseni koko kisan.

Seuraavalla viikolla oli oikein kivoja tapahtumia. Isomman lapsenlapsen tanssikoulun hienoja esityksiä olimme katsomassa Tapiolan kulttuuritalossa. Onneksi Synne-ystäväni ihanan Hilla-koiransa kanssa oli vastassa Tapiolan metroasemalla. Olisi ollut vaikea löytää perille ilman heitä. Pertti oli mukanani. Hän tuli muutamaksi päiväksi Helsinkiin hyvän syyn takia; hän sai kesällä synttärilahjaksi ystäviltämme lipun Oopperan kummitukseen, jonne hän sitten menikin heidän kanssaan nauttimaan seuraavana iltana.

Tanssijatyttöjä! Molemmilla oli monta läheistä kannustamassa esitystä.

Viikonloppuna saimmekin sitten nauttia nuoremman lapsenlapsen 8-vuotisjuhlasta! Aloitimme juhlinnan Sea Lifessa, kuljimme oppaan mukana kaloja ja muita otuksia ihmettelemässä. Jatkot olivat Heinolankadun-kodissa.

Tässä vielä odottelimme kierroksen alkua.

Hän on kultanuoli. Yhden tällaisen pikkuisen sammakon myrkky riittää tappamaan 10 - 20 aikuista ihmistä. Huh, onneksi oli lasi välissä.

Tämä kaveri kantaa peppupäässään melkoista määrää simpukoita.

Pullonpyöritysleikkiä.

Valmistautumista tarjoiluihin. Sankarittaren vanhemmat.

Aikuisiakin juhlimassa!

Iloinen sankaritar! Kynttiläpuhalluskuvaa en ennättänyt ottaa, oli niin nopea toimitus!

Tämä kuva ei liity enää synttäreihin. Isäinpäivänä nappasin tämän kuvan isäni lapsuusajan kahvikupista. Se on pieni ja söpö, tavistikkuaski kokovertailua antamassa.

Eräänä päivänä kiertelin pitkästä aikaa Etu-Töölön maisemia matkalla museoihin. Museokorttini voimassaolo alkaa olla loppusuoralla, tosi vähän olen käynyt maksullisissa museoissa. Loppukiri!

Mielestäni hienosti maalatut sähkökaapit ovat erittäin tervetulleita katumaisemiin!

Tirkistelyä.

Haa, tällä töölöläisellä verhoomolla on sama nimi kuin Hertsikan-mökilläni!

Olisikohan vierähtänyt nelisenkymmentä vuotta kun Urhon Pubiin olen viimeksi poikennut. Jäi väliin nytkin.

Miten tämä herra Castrén on jäänyt minulta huomaamatta. Näyttää siltä, että on jo kauan nökötellyt paikallaan.

Tämän nallen olen toki nähnyt monesti aikaisemminkin - vartioi Kansallismuseota. Menin siis Kansallismuseoon. En nyt lähtenyt kerroksiin, tutustuin vain hienoon brodeeraustöiden näyttelyyn sekä muoviteemaan. Nyt on kateissa miehen nimi, joka on nuo hienot työt on tehty - valtava työ ja hienoja tuloksia!

Bullterrieri.

Chilipaprika.

Päivällinen Versaillessa. Vaatii kyllä melkoista kärsivällisyyttä tehdä tällaisia "neulatöitä".

Muoviroinaa, jota on merestä poistettu.

Muoviroinasta tehty puku. Se oli Emma Karin päällä itsenäisyyspäivän juhlassa pari vuotta sitten.

Matkani jatkui Mannerheimintien toiselle puolelle, Hakasalmen huvilaan. Se on arkkitehti Ernst Bernhard Lohrmannin luomus vuodelta 1845. Rakennuttaja oli prokuraattori, salaneuvos Carl Johan Walleen. Hänen tytärpuolensa oli Aurora Karamzin (1808-1902), joka asui huvilassa kuolemaansa asti.

 

Hieno näyttely, suosittelen!

Mahtaakohan näkyä nuo tekstit. Siinä kuvataan lapsikuolleisuutta. Ensimmäisessä raittiit vanhemmat, viimeisessä vanhemmat juomareita.

Tässä osoitetaan, miten menestyy opinnoissa raitis/juomari.

Harmillisen pieniä kuvia tämä Vuodatus antaa, tekstit kovin pieniä..

Isäni tupakkamerkki.

Elokuvateatterin paikannäyttäjä.

Hääeleganssia!

Tuohon hienoon näyttelyyn pitää mennä uudelleenkin, jatkuu syksyyn asti.

Olen monien vuosien ajan kahdesti vuodessa käynyt kuulemassa Stoan työväenopiston runoryhmän esityksiä tämän pariskunnan kutsumana. Ruusunsa ansaitsivat!

Taloyhtiöni saunaan menen kellarikäytävän kautta, jonka seinässä on varmaankin aika vanha kieltokyltti! (Olenkohan kertonut, että asun Kisakylässä, talot rakennettiin vuonna 1951 olympialaisiin osallistuvien kisailijoiden majoitukseen. Jenkkimiehet asuivat mm. minun kodissani).

Tällainen ihana neitonen oli vieraanani.

Kaksi edellistä kuvaa liittyvät uuteen lastensairaalaan, jossa kävin lapsenlapsen kanssa röntgenissä. Eka kuva on rakennuksen edustalta, jälkimmäinen sisäaulasta.

Jokavuotinen must-juttu on meikäläisellä mennä Back to The Sixties-konserttiin Savoyhin. Viime vuonna olin molempina päivinä, muulloin vain toisena. Mukava seurue oli mukanani.

Ohjelma oli erinomainen, tämän kuvan keskellä ihana Eero Raittinen.

Kimallusta oli jo ennen joulukadun avaamista. Alemmassa kuvassa puhuttelevaa vastakohtaa; etualalla kerjäläisnainen.

Tulilatva viihtyi marraskuun avoparvekkeellani. Marraskuu olikin marraskuuksi yllättävän leppeä, luistamaton ja jopa aurinkoinen.

Ihana "pummityttöni" täytti pyöreitä vuosia. Juhlimme Kulosaaren kartanon normisaunan jälkeen jatkotunneilla naisten pukutilassa. Tunnelmaa piisasi! Jatkoa oli vielä Treffipubissa pikkutunneille asti. Mainio oli tunnelma!

Saunassa monet naiset kaunistuivat kasvonaamioilla, tässä nuorin heistä.

Saunominen ohi, miehetkin tulleet saunajatkoille omalta puoleltaan mukaan.

Saunan terassilla vilvoittautumassa, tyytyväisen näköisiä.

Sankaritar! Treffipubissa en muistanut kuvia napsia.

Jonain marraskuisena päivänä kävelin auringonpaisteessa kotoa Hertsikan mökille kaunista Viikin luontoreittiä pitkin. Ihan kaikkea ihanaa en voinut kuvata, akku tyhjeni.

Terttuseljavanhus.

Tietty käyn edelleenkin kerran kuussa Bruuverissa HELY:n laulelmaillassa kuulemassa mieluista musiikkia, nyt teemana oli Folk. Ja näköjään olen taas napsaissut kuvan vain Petri-kaverista. Taitava laulaja ja harmonikansoittaja. Hänen Lounatuulen laulunsa teki minuun erityisesti vaikutuksen.

Oin ystäväjoukon kanssa ravintola Toverissa Kalliossa kuulemassa ihanaa Nikolai Bladia (Eero Lehtinen), joka lauloi omia laulujaan, argentiinalaisia tangoja ja Vysotskin lauluja. Sieltä poistuttuamme näimme valkoisen ruusumeren vielä aivan täydessä kukassa (19.11.)

Tällaisiin tyyppeihinkin kaupungilla törmäsin.

Lempibändini Mustat Silmät ei ole syksyn aikana ollenkaan esiintynyt Käpylässä, kuten aiemmin.. Täytyi kavereiden kanssa matkata metrolla Rastilaan asti Otto Bariin. Kannatti! Aivan mainio paikka, paikalliset ihmiset ottivat meidät ihanasti vastaan. Tunnelma oli suorastaan katossa!

Ihana Jori, ihana koko bändi!

Marraskuun viimeiset päivät vietin omassa seurassani Torron tunnelmissa, kuvia en ottanut. Oli ongelmia boilerin (ei tullut lämmintä vettä) ja pumpun (huutaa miltei jatkuvasti) kanssa. Naapurin Esa hommasi paikalle putkimiehen, joka viisi minuuttia työskenneltyään sai kuuman veden aikaiseksi. Ja Esa hommasi myös uuden pumpun, luulen sen olevan paikallaan kun menen Torrolle joulun viettoon. Naapurit ovat tärkeitä, ihania, korvaamattomia!

Näihin tunnelmiin lopetan marraskuun tarinani. Itsenäisyyspäivän tunnelmat televisiossa ovat loppusuoralla. Mukavaa joulukuuta kaikille ja joulun odotusta. Älkää kaatuilko ja olkaa kilttejä!