Chile 5

Kirjoitan tätä kotona, en ennättänyt kaikkea Chilessä. Kuuntelen chileläisen miehen soittamaa harppumusiikkia (mun rentoutumis-cd, en olisi uskonut että rokkimimmi tykkää tuolllaisesta). Ostin levyn siellä käsityöläisten paikassa viime vuonna soittajalta itseltään. Nyt olisin ostanut kaikki hänen levynsä, mutta ei ollut paikalla. Kotimatka - tuo pitkä ja puuduttava - taittui niin mukavasti kuin vain voi. Seura oli hyvää (kiitos Sirkka, Osmo ja Salli), minä olin hieman hankala, sorry. Suurin syy ikävä - loittoneminen rakkaista... Pienempi syy tuo matka. Lohdullista Suomen kevään eteneminen, aina yhtä ihanaa. Henk.kohtainen iso lohtu on se, että Anun perhe muuttaa kesällä ainakin toistaiseksi Suomeen. Jatketaan sitten halaamista siitä, mihin Chilessä jäätiin. Jatkuvasti toistettu "Astii on kiva" soi vieläkin korvissani...

Taas menin asioista edelle. Palataanpa Chileen. Kun saavuimme "kotiin" mahtavalta Serenan ym reissulta sunnuntai-iltana, oli maanantaina aikaa viettää pihan altaalla. Mutta sitten kutsuikin jo Valparaiso, josta me (Salli, Sirkka, Osmo) olimme varanneet saman hotellin, jossa Marja ja Sinikka aiemmin asustivat.

Santiagosta menee kahden bussiyhtiön autoja Valparaisoon ainakin kerran puolessa tunnissa, ehkä useamminkin. Bussit ovat hienoja, yläkerrassa istuskellaan, halpaa liikkumista.

Hotelli sijaitsee keskeisellä paikalla. Se on siisti ja pieni. Huoneet ovat keskenään hieman eritasoisia. Osmolla ja Sirkalla oli tilava ikkunallinen huone, Sallilla ja mulla ikkunaton ja ahdas. Mutta huoneessahan lähinnä vain nukuttiin, joten ei haitannut ollenkaan.

Hotellimme sisäänkäynti.

Aamiaishuone

Hotellin sisätiloja.

Saavuttuamme menimme ottamaan (Chilen ensimmäiset) mojitot läheiselle terassille.

Valparaiso on niin kuvauksellinen kaupunki, että siellä voisi ottaa miljoonia kuvia. Omissa valokuvissanikin on valinnan vaikeus, siksi niitä saattaa putkahtaa blogiini liikaa... Jokaisen pitäisi itse saada kokea tämän kaupungin tunnelma ja värikkyys...

Hotelliamme vastapäätä löysin oman selfieni, ei tarvinnut suunnata kameraa itseeni päin...

Ihailen chileläisiä sähkömiehiä! Jos jonnekin tulee vika, miten ihmeessä he osaavat sen korjata.

Muutama graffiti tuhansien joukosta. Akseli kertoi, että Valparaisossa on kaksi kuuluisaa taiteilijaa - toinen on erikoistunut lintujen (erityisesti kolibrien) ja perhosten maalamiseen, toinen kissojen. Suurin osa graffiteista on todellakin taidokkaasti tehtyjä kaiken kaikkiaan, ei mitään tuherruksia. Olen graffiti-fani, toivoisin että Suomessakin kaikki ankeat tunnelit ja muut käytävät saisi luvalla taiteilla kauniiksi!

Aaltopelti on yleinen talojen katteena.

Muuta havaittua:

Frida ite.

Voisiko meillä kissa hääräillä ruokakaupan tiskillä?

Seuraavana aamuna ajoimme taksilla (halpaa!) Nerudan talolle. Kävin siellä viime vuonnakin, mutta ei haittaa. Matka oli suhteellisen pitkä - samalla pieni tutustuminen kaupunkiin.

Kaikki kolme Nerudan taloa ovat funkkis-tyyliä. Tämä ehkä vähiten kaunis ulkoa päin, mutta sitäkin hurmaavampi sisältä. Neruda-museoiden sisätiloissa on valokuvaaminen valitettavasti kiellettyä.

Neruda-museon kahvilarakennus.

Poseeraan penkillä, jonka oikeassa reunassa on Neruda-profiili.

Ja tässä poseerataan pihan toisella hauskalla penkillä.

Jatkoimme matkaamme kävellen katua alas ohi matkamuistokojujen. Viimevuotiseen tapaan tulimme pieneen puistoon, jossa muutamista chileläisistä taiteilijoista on patsaat. Sitten menimme syömään "samaan ravintolaan kuin viime vuonna". Silloin sitä piti mukava saksalaisnainen, omistaja oli ilmeisesti vaihtunut (ei mitään huomauttamista nytkään).

Osmo tervehti Nerudaa. Sirkka ja Osmo yhyttivät tällä paikalla pariskunnan, jotka olivat pakolaisia Ruotsista ja nyt lomailemassa entisessä kotimaassaan. Oli kuulemma mielenkiintoisia keskusteluja.

Valparaisossa on lomittain ihmisten ja koirien maailma. Koiria on tosi paljon ja ne ovat ystävällisiä. Jolkuttelevat kaduilla tai nukkuvat ihmisten kulkureiteillä luottavaisina, niitä ei kaiketi kohdella kaltoin. Ne eivät myöskään ole säälittävän laihoja. Yksi tilanne tosin oli hurja. Joukko koiria säntäsi vimmatusti haukkuen kadulla yhtä miestä kohti. Mies oli laitapuolen kulkija ja hän silmät vihasta kiiluen huitoi koiria kädessään olleella kepillä. Koirat muistavat...

Käveltyämme aikamme otimme taksin, mutta minne? Kartasta näytimme kuvan "hissistä".

Hissin konehuone.

Näkymä korkeuksista - nousimme hissillä yläkaupunkiin, yhdelle Valparaison yli 40 vuoresta.

Tämä graffiti on valtava, isoa palmua suurempi.

Mun yksi suosikkikukka. Niiin ihanan värinen elämänlanka.

Tästä hostelsista mulla tulee mieleen vanhat Suomen asemarakennukset.

Tykkään kioskeista - pieni on kaunista!

Tykkään myös koirista!

Kuin perunan kukkia!

Kahvila korkeuksissa!

Kissojakin nähtiin monia, mutta enimmäkseen ne olivat isäntäväkensä myymälöissä. Hän poseeraa minulle!

Ja vielä Sirkalle ja Sallille.

Eksoottisempia lintuja en pystynyt vangitsemaan valokuviin.

Ensimmäiset kihlalukot näin kauan sitten Riikassa, sittemmin Moskovassa. Suomessakin on. Tullut kansainväliseksi tavaksi.

Viime vuonnakin kuvasin nämä silmät. Nyt niissä on jotain mystiikkaa! Yhteys katkesi tallentaessani kuvia blogiin peräti kuudesti juuri tämän kuvan kohdalla...

Istahdimme "silmien" läheiseen katukahvilaan ennen kuin lähdimme kapuamaan ylös varmaankin kaupungin kuuluisimpia rappusia.

Poistumispäivän aamuna kiertelimme Sallin kanssa sataman tuntumassa, paikallisten ihmisten ostoskaduilla.

Kissa vahtii myymälää.

Yllä oleva kuva ei ole tasokas, mutta suuri mokani! Näin että mies nukkuu vilteissään, vain jalat näkyivät. Koira nukkui vieressä isäntäänsä vahtien. Koiran takia otin kuvan. Just sillä hetkellä tuli julmistunut mies kulman takaa. Kaarsin sivummalle häntä katsomatta. Salli jäi linjalle, selitti miehelle suomeksi jotakin. Pian poikkesimme pieneen vaatekauppaan jossa tein pienen ostoksen. Käännyin kadulta sinne uudelleen tekemään pienen ostoksen. Myymälän kaksi naista selittivät minulle kiihkeästi jotakin ja lopulta ymmärsin. Ranteessani roikkui kamera, sen pitää olla kassissa. Sallin pitää laittaa kultainen kaulaketjunsa piiloon. Muuten voi käydä näin. Näyttivät kaulojaan, kurkku veitsellä auki. Kamalaa.