Chilessä oleiluni vetelee nyt loppusuoraa. On maanantai-ilta ja huomenna kone Madridiin lähtee klo 13.15 ja Madridissa olemme varhain seuraavana aamuna. Mukanani poistuvat muutkin suomalaisvieraat eli Elina, Iida-Ilona ja Sirkka. Näin oli jo etukäteen suunniteltu. Elina ja Iida jatkavat Madridista Suomeen, me Sirkan kanssa matkaamme Madridista Teneriffalle kahdeksi viikoksi. Edellisenä päivänä sinne ovat saapuneet Osmo ja Pertti. Palaamme sitten parin viikon kuluttua porukalla kotiin. Samaan koneeseen lyöttäytyy joukko tuttuja Teneriffan-lomailijoita.

Mutta palatkaamme Chilen viimeisiin päiviin. Flunssani ei hellittänyt ja tiesin tautini olevan keuhkoputkentulehdus. Akseli heitti mut lauantaina autolla "klinikalle", siitä eteenpäin päätin pärjätä yksin. Jo ilmoittautuessa olisi tullut kieliongelma, mutta onneksi tuekseni haettiin mies, joka puhui englantia juuri sopivasti ja ohjasi minut kassalle, jossa täytettiin nettiin tietoni. Juuri ennätin istahtaa odotustilaan kun minua kutsuttiin nimellä. Minut asetettiin hoitopöydälle makoilemaan, kuume ja verenpaine mitattiin. Sitten odottelin. Lopulta tuli simpsakka naislääkäri, mutta hän ei osannut englantia ollenkaan. Kieltähän siinä ei olisi tarvittu kun köhin ja näytin rintaani. Lääkäri häippäsi, jonkin ajan kuluttua tuli komia nuori mies, jonka kanssa pääsimme yhteisymmärrykseen. Minulle kirjoitettiin resepti antibiootista, yskänlääkkeestä ja vatsalääkkeestä, joka estää antibioottia "sekoittamasta mahaa". Ja kun menin uudelleen kassalle, taas se ystävällinen englannintaitoinen mies putkahti jostain hätiin. Hyvin sujui reissu.

Sitten menin taksilla kotiin, enkä apteekkiin. Päätin odottaa, että Anu tulee asioiltaan, halusin kielitaitoisen ihmisen mukaani ettei apteekkikeikkaa tee turhaan. Kaikenmoista siellä kysyttiinkin, joten oikein menettelin. Kotona otin ekat lääkkeet. Kauhistuin antibiootin kokoa, en ole moista suuruutta ennen nähnyt! Jaoin tabletin neljään osaan jotta pystyin sen nielemään. Huomasin, että suuhun tuli appelsiinin maku. Pyysin Anua tsekkaamaan tuoteselosteen. Siinä sanottiin, että tabletti sulatetaan veteen. Eli chileläisillä ei sittenkään ole muita laajempi kurkkutorvi!

Pari päivää oli mennyt jo lepäillessä, lauantai vielä samaan malliin. Toiset touhuilivat omiaan siellä sun täällä. Sirkkakin ennätti mukavasti saada paljon irti Santiagosta "omin nokkinensa". Lauantai-iltana menin Sirkan kanssa taksilla La Jardiniin, oli ihan pakko päästä hieman liikkeelle. La Jardin on se hassu ravintola, missä roikkuu paitoja ja alushameita päivänvarjoina ja jossa sängyissä kasvaa ruohoa jne. Mun lemppari. Tämä lemppari suljettiin eilen. Miksiköhän, siellä kävi paljon ihmisiä ja se oli vaan niin hauska. Ai niin, sellainen pitkäliepeinen ohut neuletakkini on ollut täällä hyvin epäonninen. Valparaisossa vessaa huuhdellessa sen lieve ujuttautui pyttyyn (onneksi tarpeet jo siinä vaiheessa huuhtoutuneet...).  Sen jälkeen taksimatkalla hotelliin samainen lieve jäi oven väliin eli oli kuiva kun olimme perillä. Jardiniin mennessä se raukka unohtui taksin takapenkille. Sniff.

Sunnuntaina toiset lähtivät jo ajoissa kaupungin nähtävyyksiä kokemaan. Me Akselin kanssa lyöttäytyimme joukkoon iltapäivällä - koko porukka söimme ihanassa Bellavistan kaupunginosassa viehkossa ravintolassa. Sen jälkeen porukka hajaantui. Akseli, Sirkka, minä, Selma ja Aila suunnistimme valtaisan suureen markkinapaikkaan. Sieltä ostin itselleni mm. kelvollisen lentolaukun eli kevyen kangaskassin, isomman kuin mikä oli tullessani. Joistakin alueen kujista tuli mieleen Tallinnan Merekeskus. Ahdasta ja paljon tavaraa. Chileläisiä kehaisen siitä, että he eivät tyrkytä myytäviään. Kukaan ei ole koskaan hihassa kiinni. Kiitos siitä, koska sellaisesta ärsyynnyn. (Toinen kehu: kaikki vessat kaikkialla ovat siistejä!) Jotakin pientä ostettiin. Sitten taas kotiin.

Ravintolan vessan eteisessä oli kampaamotuoli ja muuta rekvisiittaa, siellä tytöt viihtyivät!

Matkalla ravintolasta metrolle oli iso liikealue kuin aavekaupunki, ei ihmisiä. Muutenkin viikonloput ovat Santiagossa hyvin hiljaisia, ihmiset kait viihtyvät kodeissaan tai menevät maalle.

Metron odottajia. Täällä metroreitit ovat selkeitä ja asemat siistejä. Kuulin, että Santiagon metro olisi perustettu vasta vuonna 1975. Olin luullut, että kaikki asemat ovat vasta restauroituja.

Selma testasi, soveltuvatko metroaseman hauskat tuolit lepäämiseen.

Ja metrossa likanaama-Aila otti pikkutorkut.

Selma on iso tyttö mutta nallet markkinoilla olivat vielä isompia.

Jos suomalaiset ovat hurahtaneet lätkään, chileläiset käyttäytyvät vielä omituisemmin kun ovat matkalla futismatsia katsomaan. Roikkuvat autoista ja busseista ja metroista vailla itsesuojeluvaistoa.

Illalla koko muu porukka lähti ulos syömään. Minulle oli varattu sauna, mutta viisaiden fb-viestien takia jätin saunan ja altaan väliin. Harmitti, teki niin, niin mieli mennä. Tautini kuitenkin kiitti päätöksestä. Olipa rauhaisa ilta! Vain Ivo ja minä kotona. Kuulin Ivon piipityksen ja hän yskimiseni ja niistämiseni. Kun toiset jo kotona ja lapset nukkumassa, illan päätteeksi katsoin tv-kaistalta Pekka ja Pätkä pahassa pulassa! Olisinkohan katsellut moisia kavereita viimeksi Torron työväentalolla! Ei se kovin innostavaa viihdettä ollut mutta en viitsinyt keskenkään lopettaa.

Tänään maanantaina kävin Sirkan kanssa kaupungilla tekemässä joitakin pikkuostoksia, oikein viehättävillä kujilla. Sitten menimme vielä kerran Bellavistaan syömään. Hyvää oli ja riittävästi. Piti vielä hieman kierrellä kujasia, mutta väsymys iski, otin taksin kotiin. Torkkujen jälkeen kävin vielä lähikaupassa ostoksilla, yhteistarpeiden lisäksi ostin muutaman suklaalevyn lemppariani. Minulla on pienehkö matkalaukku ja nyt onneksi entistä isompi kassi koneeseen. Siitä huolimatta Sirkka oli kiltti kun otti omaan matkalaukkuunsa hieman tavaroitani. Minulla on täällä vähän vaatteita mukanani. Ostoksiakin olen tehnyt hillitysti, joten ei mitään röykkiöpaniikkia.

Iloisena ruokaa odotellessa.

Kannatti iloita, ruoka oli hyvää!

Tätä rakennusta kutsuvat kännykkätaloksi. Edessä pikkupuro, kaupungin läpi virtaava joki, johon mahtuisi vettä paljon enemmän - joki-parka!

Kotitalon vastapäinen puisto. Siellä on aina iltapäivällä paljon ihmisiä istuskelemassa ja leikkimässä, illalla puiston valtaavat erilaiset urheiluharrastajat.

Kotitalo.

Tänä iltana koko porukka söimme meillä yhdessä. Teki taas NIIN mieli mennä saunaan nollaamaan ajatukset, mutta ei se vieläkään ollut järkevää. Santiago oli järkevä, sää kylmeni jonkin verran, pitkähihaista tarvitsi parvekkeelle. Ennustettu kait yöksi jopa sadetta. Ja armollinen myös siksi, että pilvien takia auringonlasku oli pliisu. Se yksi asia, jota tulen ikävöimään. Erityisesti tulen ikävöimään isäntäperhettäni. Selma on samanlainen kuin minä, eron hetki on kamala. Kirjoitin Selmalle kirjeen keppikirjaimilla ja laitan sen aamulla hänen tyynynsä alle huomisiltana sitten luettavaksi. Lentsikassa jo kirjoitan varmaankin pari ensimmäistä satua, joita olen luvannut väsätä ja jotka luen sitten lapsille kotona skypessä.

Ilta on jo pitkällä. Vielä aion väsäillä Anitalle huomiseksi makupalaksi ruissipseihin (joita Sirkka toi) kalatäytteen ja kirjoittaa omistuskirjoituksen Suomi-valokuvakirjaan. Anita on todella korvaamaton isäntäperheellemme. Ihana ihminen. Aamulla vielä suihkuun ja viimeiset pakkaamiset. Ja sitten nokka kohti lentokenttää!

Jutellaan lisää muissa maisemissa!