Marraskuu, pimeä kuukausi! Siitä huolimatta kaikkea kivaa on ainakin mulla ollut vaikkakin tuntuu siltä, että neljältä iltapäivällä alkaa ilta. Valokuvat ovat jääneet hämärän takia vähemmälle. On ollut pienen Linnean hoitoa ja käynti hänen ja äitinsä kanssa Mäkelänrinteessä uimassa. Se oli Linnean eka kerta, korona-aika on sotkenut kaikenlaisia kuvioita. Jännäsin, parkuuko lapsi. Ei, nautti täysillä!

Pari kertaa olen käynyt leffassa. Kerran teatterissa (Fanny ja Alexander). Junaillut Lahteen Perttiä tapaamaan. On se vaan niin kurjaa, ettei mies pysty puhumaan (alzheimer). Lauluja pystyy hyräilemään ja hieman sanojakin muodostamaan. Onneksi edes sitä. Elekieli on voimakasta. 

Saunonut olen toki ahkerasti. Kotitaloni saunassa, Kulosaaren kartanolla, Torrolla. Olin duunipaikkani eläkeläisten lounaalla ja jatkoilla Cornerissa. Tein visiitin Salli-ystäväni kotiin, jossa olivat myös Riitta ja Lidi - lapsuus- ja nuoruuskavereita - miten ihanaa olikaan muistella menneitä! 

Kuvallisia tapahtumia. Yksi tärkeimmistä oli tietysti Ailan 12-vuotissynttärit marraskuun alkupuolella. Kuvassa sankaritar.

Heti seuraavana päivänä oli Ailan isosiskon Selman tanssikoulun yleisöesitykset Tapiolassa. Taitavia ovat nuoret!

Kukitetut tanssijat Selma ja ystävänsä Iida-Ilona.

Siskokset kotimatkalla metrossa.

Lauantai, 12.11., oli ohjelmallinen päivä. Lunastin Linnean synttärilahjan: käynti Lastenmuseossa. Ailakin pääsi mukaan!

Siskokset ratikkapysäkillä.

Iloiset tytöt ratikassa.

Nukketeatteri taisi olla Linneasta hauskinta.

Kaksi kaappia on täynnä ihania lasten vanhanajan vaatteita. Linnea löysi mieleisensä, mutta halusi sen pois päältään muutaman minuutin kuluttua.

Tytöt suutarinverstaassa.

Linnea löysi mieleisen auton. Taustalla oikealla on samannäköinen tyttö kuin yksi lapsuuteni paperinukeista(se oli Ginger nimeltään)

Lastenmuseon tiloissa on myös koti, tässä olohuone. Välillä siellä on vapaaehtoismummoja istuskelemassa, kutomassa, juttelemassa. Nyt ei ollut.

"Kodin" keittiö. Linnea valmistaa meille ruokaa.

Tytöt istuskelevat luokkahuoneessa sellaisessa pulpetissa, jollaisessa meikäläinen istuskeli alakoulussa. Luokkahuoneessa oli vapaaehtoisvaari, jonka kanssa rupattelin.

Oli paljon hauskoja seinäpiirroksia.

Oli niin kaunis marraskuinen päivä, että tuomiokirkon portailla istui paljon ihmisiä nautiskelemassa auringosta.

Linnea ryhtyi riehakkaaksi Aleksilla kävellessämme. Otti hurjia juoksupyrähdyksiä. Harmittelin, että kun joulukatu ei ole vielä avattu, tuskin Stokkan jouluikkunatkaan ovat vielä valmiina. Ihana yllätys, oli! Mun jokavuotinen kohde, en tartte edes lapsia rekvisiitaksi. Valtavasti nähty vaivaa ja ilman hintalappuja! Paljon ihania yksityiskohtia.

Illalla oli Kullervo-kuoron iltamat Käpylän työväentalolla. Kuoron laulut olivat viihdyttäviä, muutakin ohjelmaa oli. Tykkäsin!

Kullervo-kuoro Heikki Valpolan johdolla.

Serkukset Marja ja Asta. Marja laulaa Kullervo-kuorossa, laulanut jo kymmeniä vuosia!

Minulla on kaksi amaryllistä, joiden uskoisin olevan maatiaisamarylliksiä. Tästä kolmannesta yksilöstä en tiedä. Se lykkää metrin mittaisen varren (kahdessa muussa ei niin pitkät varret) ja tekee upean kukkarykelmän. Välillä se näyttää ihan kuolleelta, mutta sitten yllättää.

Kävelylenkillä nähtyä Kumpulassa.

Sitten lähdin taas junailemaan, nyt vain Keravalle asti. Siellä tapasin ystäväni Kaisan. Menimme katsomaan Kirsi Kaulasen upean näyttelyn, teräksestä muokattua taidetta. Paikka oli Sinka-näyttelytila. Näyttelyn jälkeen menimme syömään todella maukkaan lounaan, ravintolan nimeä en muista.

 

Kaisakin kuvassa vilahtaa.

Miten joku osaakaan teräksestä tehdä hentoja, kauniita taideteoksia!

Mauno Koiviston muistomerkki.

Muistomerkin yksityiskohta.

Lauantai 19.11. oli myös touhukas, vaikka keli oli aikamoisen kamala - kylmä, viimainen. Menin yhdeksi Kulosaaren kartanon saunalle, jätin saunakamppeet sinne ja lähdin Pauli Jokisen opastamalle historialliselle kierrokselle Kivinokkaan. Luulin, että olen hänen lisäkseen ainoa urhea. Meitä olikin peräti 14 osallistujaa, nuorin vuoden vanha. Puolisentoista tuntia kesti kierroksemme, paljon mielenkiintoisia tarinoita Kivinokan varhaisajoilta, loppui 40-lukuun. Näimme, kun kaksi naista uimarannalla ihan ajan kanssa kahlaili pitkän matkan matalasta rantavedestä syvemmälle ja uivatkin pitkän rupeaman. Vilu lisääntyi kun heitä katseli... Kierroksen jälkeen oli ihanaa päästä saunan löylyihin!

Seuraavana päivänä lunastin kaksi merkkipäivälupaustani. Semmun protu-juhlan ja Ailan synttärijuhlan - molemmat halusivat Heurekaan. Menimme junalla Tikkurilaan, sieltä asemalta kävely perille. Heurekassa on ihan valtavasti katseltavaa, siellä saisi kulumaan viikon... 

 

Tytöille ihmeellinen kirjoituskone, mulle aikanaan arkipäivää töissäni.

Aila fillaroi katonrajassa.

Selma fillaroi katonrajassa.

Punaisen Ristin Australian nallukoita.

Tää oli hauska; kroppa painaa tappien sisään.

Pikkulasten (ja vanhempiensa) tekemiä komeita torneja.

Pieniä ihmisiä vai isoja huonekaluja?

Illalla menin vielä Panimoravintola Bruuverin kabinettiin, jossa kerran kuussa sunnuntai-iltaisin on nautinnollista trubaduuri-musaa. 

Tiistaina (22.11.) olikin aika lähteä Torrolle, peräti viikoksi. Helsinki oli jo tuolloin aura-autojen metelöimä, Torrolla lunta vain vähän. Viikon aikana lumi lisääntyi. En ennättänyt käydä suppismetsässä. Vaihtelua oleiluuni oli Sirkka (aloitettiin kansis yhtä aikaa), joka haki autollaan minut naapurikylään saunomaan ja herkuttelemaan. Ja Tuula-serkkuni ja Pekka, jotka tulivat pariksi päiväksi seurakseni. Huomenna (29.11.) palaan kotiin. Kohti uusia seikkailuja! Miltei koko marraskuu on nyt hoideltu.