Heti alkuun erityiskehut Sallille, joka kommenteillaan ja kuulumisillaan on kannustanut minua väsäämään tätä blogia. Kiitos myös Riitalle ja Marjalle, mukava lukea kuulumisia, varsinkin Riitan vauvauutinen oli ilahduttava! Ja tosi kivaa että Marja ja Raimo innostuitte laulelmaillasta!

Yritän nyt kiivaasti urakoida tänne rästejä. Lähdemme tiistaina kukonlaulunaikaan reissaamaan ulkomaille viideksi päiväksi, uskon että siltä reissulta tulee niin paljon kerrottavaa, että paras kun reissua edeltävät jutut on blogitettu.

Selman syntymäpäivistä (monikossa!). Neitihän täytti 6 vuotta joulukuun lopulla. Oikeana synttärinä pidimme rantabileet, joista jo aiemmin kerroinkin. Sen jälkeen oli tarhan synttärit ja kotisynttärit.

Päivällä kotona valmiina lähtemään tarhan synttäreille.

Matkalla tarhaan.

Pöytä on katettu. Tarhassa systeemi on sellainen, että synttärisankarin vanhemmat hommaavat kaikenlaista purtavaa kaikille lapsille, myös astiat yms. Vanhemmat ovat myös läsnä (tässä tapauksessa myös mummeli) seremonian ajan ja huolehtivat siitä, että kaikki rullaa.

Tuo sinipaitainen poika on todellinen hurmuri. Kerran kun vein tyttöjä tarhaan, hän tuli paijaamaan Ailaa hiuksista. Nyt hän tuli ojentamaan Selmalle lahjan (myös yksi tyttö) ja antoi tyylikkäästi vasemman posken suudelman (näin Chilessä tapana, mutta että noin pieni!). Liikutuin.

Tällainen on chileläinen tarhaan tuotava kakku, nimeltään torta cuchufli. Täytettyjä vohvelitötteröitä sidottuina yhteen.

Päivänsankari puhaltaa "numeronsa" sammuksiin...

Sen jälkeen sankari vanhempiensa avustuksella jakaa vohvelitötteröt koko juhlakansalle.

Ja sitten kotisynttäreihin. Kävimme Akselin kanssa hankkimassa rekvisiittaa kadulta, jossa oli vieri vieressä kauppoja, jotka olivat täynnä kaikenlaista synttäri/juhlakrääsää. Enpä ole moisella kadulla ennen ollutkaan...

Vieraita odotellaan. Sankaritar hieman jännittyneenä, pikkusisko ihailee juhlijaa.

Koko prinsessaperhe parvekkeella.

Tarjoilut oli tilattu tutulta kokilta. Tässä pikkupitsoja...

Täytettyjä herkkusieniä...

Salaatti...

Kanavartaita. Ja uskomattoman pieniä karjalanpiirakoita (ja munavoita), vrt. piirakkakokoa herkkusieniin.

Jälkiruoka. Aikuisten terästettynä Triple Secillä, tosi herkullista.

Ja se tärkein! Sankaritar oli toivonut kukkakakkua.

Nuorin kutsuvieras oli 2-kuukautinen Maria, ihastuttava pikkuneito, Chilen oma kasvatti.

Ongintaakin oli, se oli chileläislapsille hieman erikoisempaa synttäriohjelmaa.

Kotonajuhlijoita oli parisenkymmentä. Suurin osa meni seremonioiden jälkeen pihan altaalle. Minä menin pääjoukon jälkeen, sisään jäi vielä kolme naista ja vauva, mutta hekin tulivat. Lähtiessani tuumin, viitsisinkö sittenkään ottaa avainta mukaan, pyyhe ja hattu riittävät. Mutta otin kuitenkin. Ja onneksi otin. Muilla ei ollut avainta mukana. Olisipa ollut tyly juttu odotella pihassa märissä uikkareissa henkilöä, joka oltaisiin saatu ovi avaamaan. Alakerran vakseilla avainta ei ole. Mukavien synttäreiden onnekas loppu!

Nyt juuri tällä hetkellä on pakko ihailla, miten vuorten takaa ensin nousee himmeä kehrä ja sen jälkeen sieltä alkaa kuu-ukko pikkuhiljaa kurkkia. Nyt se näkyy jo kokonaan ja melkein täyteläisenä. Nopeasti se nousee taivaalle kellimään. Hieno näky! Tulee mieleen "mun" sanoilla Partisaanivalssin kohta: Kuu jo nousee ylle vuorten, koira haukkuu jossakin... (kirjaimellisesti).

Jospa tähän vielä jotain residenssivierailustamme. Olin iloinen, että meidän porukka kutsuttiin suurlähettilään Ilkan ja hänen vaimonsa Annen vieraiksi. Ensin vilkuilimme hieman tiloja ja sitten istahdimme ruokapöytään. Mukavaa oli, että pääsimme saunaan ja uimaan.

Harmi, että ainoassa suurlähettiläskuvassa miehen silmät sattuvat olemaan kiinni, lempeät silmät!

Hyvä sauna!

Totesin, että jos suurlähettiläs nappaa pauloihinsa yhtä hyvin muutkin ihmiset kuin lapset, hän on mies paikallaan!

Jos vieläkin hieman jatkaisin. Lähetystön Eija kutsui minut mukaansa kyläilemään. Emäntämme oli Doris, joka oli kotoisin Tornionjokilaaksosta Ruotsin puolelta, Pajalan kylästä, josta Vittulanjänkhän kirja/elokuva on. Meän-kieli oli hauskaa kuunnella ja yllättävän ymmärrettävää. Doris oli eläkkeellä mutta palvellut Chilen Ruotsin-lähetystössä suurlähettilään sihteerinä kuutta suurlähettilästä. Hän on asunut Chilessä 30 vuotta, nyt kissa seuranaan. Kolmen viikon Chilen-visiitillä Doriksen luona  (poistui seuraavana päivänä) oli myös Leena Jyväskylästä, oikein mukavia molemmat. Herkuttelimme Doriksen tekemää piirasta ja jonkinlaista jätskijälkkäriä. Juttua riitti. Vierailulla piipahti myös chileläinen naapurin rouva, joka oli ollut pakolaisena Ruotsissa, palannut Chileen jo vuonna 1988. Harmikseni kamera jäi kotiin, ei ole kuvia näistä viehättävistä daameista.

Taisin jo aiemmin kertoa, että jossain sivulauseessa Anu mainitsi talossamme olevan saunan. Siellä olin tyttöjen kanssa löylyttelemässä ja saunalaulun laulamassa - sitä onnen tunnetta! Seuraavan kerran kun menin tyttöjen kanssa ja sitä seuraavalla yksin, sauna oli kylmä. Kait vastukset kiukaasta kärähtäneet, pah, pah ja pah! Mahtaakohan korjaantua täällä ollessani. Tosi harmi.

Kävin täällä kampaajalla, samalla jota Anu käyttää. Nainen on saksalainen, ehkä ymmärtää paremmin tällaisten ohuiden hiusten tunne-elämää...

Nappasin kuvan istuessani käsittelyssä, erilaista kuin Suomessa. Otin kohotuspermanentin hiuksiini. Rullat laitettiin tukkaan tuossa istuessani, sen jälkeen 5 minuuttia tuollaisessa härvelissä, joka antoi lämpöä. Sitten hammaslääkärillä-olon-asentoon pesualtaalle, jossa papiljottihiukset pestiin ja laitettiin kiinnike. Siinä sitten makoilin torkkuen kunnes rullat poistettiin ja hiukset pestiin. En ole vielä pessyt hiuksiani, kerran taas jännittää, onko kiharrus jäänyt hiuksiin vai ei.

Toistan, että rakastan auringonlaskun aikaan istumista parvekkella, noin yhdeksältä. Eilen vuorimaisema oli aivan erilainen kuin aiemmin. Sen teki sade, jota ripotteli jonkin aikaa. Anu oli samaan aikaan kaupungilla ja kertoi, että paikalliset olivat kummissaan rynnänneet kadulle ihmettä todistamaan. Viimeksihän oli satanut syyskuussa. Vaikka sade ei ollut pitkäkestoinen, se puhdisti ilmaa maastopalojen jäljiltä. Tänään vuorien poimut erottuivat yllättävän selvästi. Harmi että silmä näkee paremmin auringonlaskun kuin kamera. Liitän siitä huolimatta tähän lopuksi pari kuvaa "rakkaudestani".

Olisi kiva kuulla sinusta! Voi hyvin ja terveisiä.