Viimeksi taisin saada vapun vietetyksi. Nyt sitten tarinaa viileästä keväästä kohti (lämmintä?) kesää. 

Muutin siis aikaisempien vuosien tapaani hieman ennen vappua Hertsikan mökille asumaan. Koleaa oli, mutta mukavaa silti. Samoihin aikoihin Käpylän-kotiini muutti ystäväni Kaisa, joka asuntonsa myynnin ja uuden asunnon putkiremontin takia oli kuukauden ajan vailla kotia. Minusta oli oikein mukavaa, että kodissani oli asukas!

Siirtolapuutarha sijaitsee ihanan Kivinokan maisemissa, siellä sillon tällöin patikoin. Eipä luulisi, että ollaan pääkaupungissa, ehkä neljän kilometrin päässä ydinkeskustasta!

Kuvat otettu heti vapun jälkeen.

Kivinokkalaisten kasvipalstoilla tämä hurmaava tyyppi yrittää parhaansa mukaan karkoittaa pupuja ja kauriita puputtamasta viljelmiä. 

Meri ei näyttänyt Kivinokan uimarannalla kovinkaan houkuttavalta...

Ranta on pitkälle matala, mutta pieni kulma ei ole - hyvä että on varoitustaulu!

Niin haikeana katselin Maijan taidekahvilaa, joka on viime kesästä saakka ollut suljettuna. Vielä ei taida olla tietoa rakennuksen kohtalosta, mutta kaiketi on suojeltava?

Näkymät Kivinokasta keskustaan ovat viime vuosina kovasti muuttuneet ja muuttuvat edelleenkin.

Näkymä Kivinokan lintulavalta. 

Rannassa oli paikoin vielä lunta ja jäätä.

Vapun jälkeisenä viikonloppuna sain lapsenlapset hoitoon, yökylään.

Vielä on piha aikamoisen kukkimaton. Mutta ilmassa leijailee saippuakuplia!

Ylioppilastyttöjä...

Sunnuntaina oli äitienpäivä. Sain hienoja kortteja!

Olikohan jo seuraavana päivänä kun tytöt tulivat päivähoitoon. Taas Kivinokka-kävelyä.  

Kivinokan kasvipalstojen läheinen huvimaja.

Kivinokan uimarannan keinut, taustalla pikkuinen tanssilava.

Eväiden syöntiä Kivinokan lintulavalla.

"Kolme pientä elefanttia marssi näin....". Etummaista elefanttia naurattaa, kun keskimmäinen meinaa kiskoa housut alas.

(Kesken kaiken, just tällä hetkellä Suomi voitti lätkän maailmanmestaruuden, siis tätä kirjoittaessani - onnittelut!)

Noin kerran viikossa käyn kotona Käpylässä. Posti, kukat, tv-ohjelmien nauhoitus... Kävin katsomassa, mitä kuuluu Käpylän kuuluisalle Magnolia-puulle. Kukassa oli, mutta ei vielä ihan täydessä.

Hertsikassa puput ja kauriit käyvät aterioimassa pihoissa. Varsinkin kaikki tulppaanit ovat herkkuja. Niinpä syksyllä laitoin muutaman tulppaanisipulin multaan ja jätin talvehtimaan kylmään mökkiin. Sieltä nousivat! Edes muutama tulppaani ilokseni!

Mökillä uuni kärytti. Tarkoitti siis sitä, että pitää pestä. Uuni on sisäkuistilla. Mulla oli kevyttoppis päällä, kylmä. Kun pesun aloitin, laitoin samalla uunin pienesti päälle, arvelin lian irtoavan lämpimässä paremmin. Eikös hihani osunut uunin ylävastuksiin. Kuului vain ritinää. Olin salamannopea vetäistessäni käteni pois. Pahempaa ei ennättänyt tapahtua, vain reikä hihassa, josta tursusi valkoista vanua. Ystäväni Pirjo on ompelutöitteni mestari. Hän laittoi hihaani hienon paikan, olen paikasta ylpeä!

Ei jokatytön toppiksessa noin hienoa paikkaa olekaan!

Molemmat isommat lapsenlapseni harrastavat mm. tanssia. Aikoinaan tyttäreni, tyttöjen äiti, harrasti disco-show-tanssia ja olin aina katsomossa kannustamassa kisoja. Kyse ei kilpailusta, vaan näytöstansseista. Ailan tanssikoulun ohjelma oli ihana! Ja minä ihan liikuttuneena katsomossa; Aila näytti niin äidiltään siellä lavalla, että ihan liikutuin... Kuin ympyrä olisi sulkeutunut. 

Isosisko kuvassa mukana.

Sitten kutsuikin Torro, kevättöineen (toki tein niitä ahkerasti myös Hertsikassa, jotta hyvällä omallatunnolla matkaan). Huristelin mökiltä metrolla Matinkylään, josta pääsin Sillanpään Raimon ja Marjan kyydissä Forssaan. He menivät siellä sukuloimaan, minä halusin ruokaostosteni jälkeen "tukea" palveluautoa ja tavata sen ihania matkustajia, ikäihmisiä. 

Minulla on aina talvikaudella tapana viedä klapeja valmiiksi sisään, jotta pääsee heti lämmittämään kylmiä huoneita. Viimeksi poistuessani en näin tehnyt, sillä oletin toukokuun olevan jo lämmin kuukausi. Ei ollut. Ulkona oli 11 astetta, sama lukema sisällä. Eiku ekaksi puita hakemaan ja lämmityspuuhiin. Sen jälkeen ryhdyinkin perkuuhommiin, paljon töitä tiedossa... Pian sain Marjan ja Raimon raatajakavereikseni. Ihan mahtavaa! Naapurin Esakin piipahti ja niin saatiin tehtyä se keväisin ja syksyisin kelju työ: siirtää pesukone, tällä kertaa (keväällä) keittiöstä saunan pesuhuoneeseen (ei voi olla pakkasessa talvella). Niinpä sain pestä talvella kertyneitä pyykkejä ja kuivattaa ne auringossa ulkona - niihin tuli auringon tuoksu!

Kävimme Somerolla kukkaostoksilla. Haudoille orvokkeja, pihaan orvokkien lisäksi myös samettiruusuja, pelakuita ja markettoja. Sillanpäillä oli aikaa viipyä vain yhden yön yli, niinpä jäin yksin puuhastelemaan. 

Aina unohdan tämän kasvin nimen. Skopelia? Tai sinne päin. Sitä on levinnyt tontille kaikkialle.

Tässä osa em. kasvin asettumista.

Vuosia sitten toin Hertsikasta muutaman skillan sipulin Torrolle. Nyt se on levinnyt ihanasti aivan kaikkialle. 

Kiva leviäjä on myöskin taskuruoho, luonnon kasvi. Lapsuudesta muistan sitä kasvaneen kylätien varrella, mutta en koskaan kotipihassa. Tervetullut on.

Viimeksi Torrolta poistuessani kuvan nurmikko oli ison lumikinoksen peittämä. Nyt nurmikko ei ole vielä jään jälkeen alkanut kunnolla vihertää, eiköhän se sieltä...

Talon kuistia ympäröivät humalat ovat vielä tässä kuvassa kuin ruskeaa risukkoa. Kun malttaa odottaa, ne rupeavat vihertämään "viherhuoneeksi".

Päätin kevättöistäni irrottautua sen verran, että fillaroin parin kilometrin päähän Kiljamon parkkipaikalle ja kävelin pienen pitkospuulenkin. Nautin näkemästäni, myös lintujen äänistä ja suon tuoksusta. 

Ihan mahtavaa, että parkkipaikalta lähtee nyt kahdesta eri paikasta leveät pitkospuut liikuntarajoitteisille. Kaikilla mahdollisuus päästä suonäkymästä nauttimaan! 

Sinivuokot ovat aina, ihan pienestä pitäen, olleet minulle kevään tuojia. Olin seota kun näin valtaisat sinivuokkojen määrät Kiljamossa!

Metsä sinisenään sinivuokkoja, vau!

Lintutorniin en tällä kertaa kiivennyt.

Grillailutilat on vastikään uusittu.

Ainoa paikka, jossa Torro-rupeamallani näin lunta, oli Kiljamon parkkipaikan oja.

Oli aika polkaista takaisin pihahommiin. Se ei ollutkaan niin yksinkertaista. Mulla oli väärä fillarin avain (pyörä oli siis varastossa lukitsematta). Avainperässä luki Astan polkupyörä (ystävän kauniilla käsialalla kirjoitettuna), mutta avain kuuluikin vieraspyörääni! Ensin ajattelin, että kyllähän minä tuon pari kilsaa fillaria taluttelen peräpäätä kannatellen. Kokeilin, ei, ihan liian painava. Eipä auttanut muu kuin lähteä kävellen paluumatkalle, hieman manaillen. Viihdytin itseäni napsimalla valokuvia. 

Rentukat ruvenneet kukkimaan.

Selfie. Minä ja rentukat.

Jos oli sinivuokkoja, oli valkovuokkojakin!

Keväinen vihreys kauneimmillaan. 

Löysin lipaston laatikosta fillarin avaimen ja luotin siihen, että se on oikea. En millään olisi viitsinyt lähteä kävelemään takaisin tylsää kantatietä. Pakkohan se oli! Ja mikä helpotus kun avain tuosta vaan avasi fillarin lukon! 

Pari kuvaa olkkaristakin. 

Samana lauantaina kun palasin takaisin Helsinkiin, tulivat isommat tytöt taas yökyläilemään, lapset ovat niin parasta seuraa! Nyt olivat mukana marsutkin. Kävimme illalla pelaamassa petankkia, seuraavana päivänä alkoi "viralliset" petankit, kentällä oli lisäksemme Jari. Mutta eiköhän pelaajia jatkossa ole enemmänkin. Rosmariini tuli auton täydeltä myymään alueellemme kukkia, taimia, kaikkea. Päätin sekoilla vain ihan pikkasen. 

Sitten olikin vuorossa vanhimman lapsenlapsen tanssikoulun esitykset. Olipa taas mahtavaa istua katsomossa ja nauttia täysillä hienoista tansseista. 

 

Kuvassa vas. Iida-Ilona ja oikealla lapsenlapseni Selma. 

Pieni luumupuuni mökillä kukki ensimmäistä kertaa. Toivottavasti tulee satoa, tykkään tosi paljon kotoisista luumuista! Muistan kun lapsuudessani Torron pihassa oli useita korkeita luumupuita. Isä piteli tikkaita ja minä poimin latvusluumut. Nyt niitä puita ei enää ole. 

Vaikka on ollut kylmä kevät, kasvit jaksavat sentäs kukoistaa. Pakolliset kukkakuvani, en vaan voi niiden napsimista välttää, ihania ovat!

Pikkuruiset Käenrieskat nurmikolla ovat söpöjä!

Narsisseja puput ja kauriit eivät syö.

Maahumala.

Imikkä.

Sitten muutama ostettu:

Ja vielä kauppapolun varrelta bongattua.

Vaahtera täydessä kukassa.

Kallio täynnä söpöisiä orvokkeja!

Ja helatorstaina minulla oli taas erinomaista seuraa!

Helatorstaihin päätän tämän rupeaman, etenin siis 26.5. asti. Ei huono! Lämmintä kesää odotellen!