Kun olimme sunnuntaina, toisena päivänämme (4.2.) toipuneet siitä onnen huumasta, että pääsimme kotiimme, lähdimme Ritvan ja Jounin kanssa tavoittelemaan taksia, jolla huristaisimme alas kaupunkiin petankkipuistoon pelailemaan. Sunnuntai on täällä lepopäivä, useimmille taksikuskeillekin. Kävelimme ja tähyilimme mahdollista taksia, ei tullut. Etenimme Botanicon taksiasemalle, pitkähkön odottelun jälkeen saimme taksin ja harmiksemme myöhästyimme petankista. Saimme armoa, pääsimme joukkueisiin kesken matsin. Jee, ihanaa, puistopetankki on parasta!

Pasuunakukkia kotimme lähistöltä.

Istahdimme Annen kanssa pelin jälkeen aurinkoiselle (kyllä, aurinko paistoi!) terassille ja jatkoimme sitten juomaostoksille. Kun olimme astumassa taksiin, Annen repun vetoketju aukesi painosta, Veterano-pullo pamahti asvaltille pieniksi palasiksi! Onneksi oli hyvähermoinen taksikuski, haki harjan autostaan ja lasinsirut löysivät tiensä asvaltilta roskikseen. Illalla kävelimme noin tunnin alas kaupunkiin, treffit Ritvan ja Jounin kanssa perulaisessa ravintolassa. Hyvää oli murkina! Taksilla kotiin ja jatsit. (Anne halusi joka ilta pelata jatsia ennen nukkumaanmenoa, sopi minulle. Anne antoi itselleen hauskan nimen; kutsui itseään perskärpäsekseni.)

Peru-kuppilan annokseni.

Kolmas päivämme. (Ma 5.2.) Innostuimme kävelemisestä alas kaupunkiin (noin tunti siis), minäkin - alamäkeä! Kuvien napsimista matkalla.

Puolivälissä alakaupunkiin talsiessamme poikkesimme orkideapuistoon. Se on perustettu englantilaisen kartanon tontille.

Agatha Christie on kirjoittanut yhden kirjansa tässä kartanossa.

Puu ei ole vielä kovin komea.

Kävelimme keskustaan.

Lähestyvät karnevaalit näkyivät jo katukuvassa (kuvassa nukke, ei ihminen!) Haimme karnevaaliohjelman infotalosta.

Anne ei tiennyt tulevansa kuvatuksi käytyään maksamassa janojuomamme.

Vihdoin oli tilaisuus ostaa kukkia, must-juttujani! Viisi liljaa, viisi krysanteemia, kolme gerberaa, sinisiä hörhöjä, tulilatva: 18 euroa - ei paha!

Laitoimme krysanteemit ja liljat ulos ämpäriin kera tienvarresta poimittujen heinien. Tämä kuva otettu parvekkeelta.

Ja tämä pihasta. Taustalla traakkipuu.

Nostimme pöydän ja tuolit ulos aina jos sattui paistamaan.

Tienvarren oksa pääsi pulloon patiolle.

Illalla lähdimme vielä La Paziin kävelemään, päädyimme ihanaan, entuudestaan tuttuun Minigolf-ravintolaan, otimme matsin. Kivaa! Ennen matsia tosin hieman satoi mutta pääsimme kuin pääsimmekin pelaamaan.

Neljäs päivämme (ti 6.2.). Kävimme kaupassa, paluumatkalla poimimme komeita heiniä ja kukkia kadun varresta. Yksi kukkaoksa taisi olla hieman myrkyllinen; käteni punoitti ja kutitteli - onneksi ei kuitenkaan pitkään. Kuudeksi kävelimme taas alakaupunkiin La Bambaan (suomalaisravintola) Baaripähkinä-tietovisaan (joka samaan aikaan 70 kuppilassa Suomessa + täällä La Bambassa). Hyvin kisailimme Ritvan ja kahden muun porukassa (joukkueessa saa olla viisi osallistujaa). Visan päätyttyä kuuluu joillakin suomalaistutuillamme poiketa ns. rättikuppilaan (telttakatos isolla terassilla), menimme joukon jatkoksi. Ja sitten taksilla kotiin.

Viides päivämme (ke 7.2.). Nyt emme lähteneet liikkeelle kävellen vaan taksilla. Anu oli  Suomessa kirjoittanut meille lappusen, miten taksi tilataan espanjaksi. Anne oli rohkea ja teki tilauksen. Hienosti meni! Matkasimme Pyramidi-ostarille, Anne löysi sieltä mustan nahkatakin, oli toivelistallaan. Sieltä jatkoimme matkaa petankkiin (aina sunnuntaisin ja keskiviikkoisin). Pelatessa alkoi sataa aika reippaasti, mutta reippaita olivat pelaajatkin, pienistä ei hätkähdetty. Pelien jälkeen piipahdimme Ritvan ja Jounin kanssa syömässä, sitten olikin mukavaa: pääsimme heidän apartementoksensa saunaan ja uima-altaaseen! Koska ei ollut kiire kotiin, istuskelimme vielä heidän parvekkeellaan ja nautimme iltapalasta. Taksi vei meidät sitten kotiin. Vielä lähdimme kotoa kävelemään lähikulmille. Etsimme mahdollista mukavaa kuppilaa seuraavia tulokkaita ajatellen, mutta sellaista ei löytynyt, vain pari tosihienoa, joissa ei ollut asiakkaita. Kivempi olla kotona jatsia pelaamassa...

Kuudes päivämme (to 8.2.).

Tämä mustarastasherra pitää kotiaan patiomme tuntumassa, siitä tykkään!

Kotimme edustalla.

Taustalla merivesialtaat.

Puut ja asvaltti saaneet iloista ilmettä!

Vihdoin Taoro-vuorelle Risco Belloon, molempien must-juttuja. Välillä hieman sateli. Olipa surullista nähdä, miten tuon ravintolan vesipuisto oli hoitamaton. Ennen niin kukkiva ja uskomattoman kaunis alue oli varjo entisestään. Lieneekö suvun vanha polvi liian väsynyt nuorempia auttamaan vai mistä lienee kysymys. Aiempina vuosina kuvauskohteita oli metrin välein, nyt harvemmassa. Kaunista löytyi sentään jonkin verran.

Kun olimme kierrelleet "kerrokset", siirryimme kahvila-alueelle. Sen verran oli satanut, että tuolit ja pöydät olivat märkiä. Valitsimme paikaksemme oviaukon katoksen alla olevan pöydän. Herkuttelimme täytekakkupalalla, minä sain valita!

Valinnanvaraa oli runsaasti. Valitsin tuon suklaisen.

Ja vielä kuvia kahvilan alueelta.

Jakaranda.

Tällaista kukkaa en muista ennen nähneeni. Erittäin pieni kooltaan. Luonnon taideteos!

Matkamme jatkui Reiluun Peliin, suomalaiskuppila sekin. Ja tietovisa sielläkin. Ritvan ja Jounin joukkueessa pähkäilimme vastauksia. Aika paljon tiesimme tai arvasimme. Visailun jälkeen menimme edellisvuosilta tuttuun Dacil-pitseriaan, mukavan sisarusporukan paikkaan pitsalle. Siellä ei kannata pyytää pientä olutta tai pientä laskua; olut tulee neljän sentin lasissa ja laskun summaa ei meinaa erottaa lappusen pienen koon takia. Tyytyväisinä takseillen kotiin.

Jatkuu ensi kerralla!