Teneriffa 5.

Voin kuvitella tunteen! Istua vessanpytyllä ja nähdä jotain vilahtavan lattialla ja se jokin menee piiloon lattialla olevan korin taakse. Erittäin pieni ja pitkähäntäinen (hiirilapsi?). Näin kävi Annelle! Pidämme usein pation ovea auki, sieltähän tuo otus varmaankin oli livahtanut avonaisesta vessan ovesta sisään. Alkoi pohdinta, mitä tehdä. Minä rakensin barrikadin vesikanistereista ja muusta rekvisiitasta, jottei tuntematon otus pääsisi olkkariin eikä keittiöön. Anne oli lopulta se urhea, joka etsi käsiinsä varsiharjan ja sen avulla ujutti otuksen ulkotiloihin, hellästi... (äsken muuten putkahti sieltä avoimesta pation ovesta kissa sisään, hiukan säikähdin kun näin syrjäsilmin liikettä. Onneksi kisuliini poistui saman tien, en tarvinnut harjaa enkä muitakaan kepulikonsteja. Ja tällä hetkellä hyttynen pörrää ympärilläni. Muutaman päivän ajan niitä on tullut sisätiloihin. Aikaisempina vuosina en muista hyttysiä nähneeni ollenkaan).

Pikkuharmi itselläni. Hampaasta lohkesi isohko pala. Onneksi sellaisesta kohdasta, ettei pahemmin haittaa suuoloa. Menen vasta Suomessa hampulääkärille. Pieni trauma takavuosilta, kun täällä jouduin paareilla hammaslääkäriltä henkitoreissani sairaalaan... (näitä kaikenmaailman-Teneriffa-tarinoita on vanhoissa blogeissani - kaiken kaikkiaan paljon varmaankin toistoja, ainakin kuvissa).

Iloista tyttöenergiaa! "Taloyhtiöni" yhteinen uima-allas on kivan iso mutta harmillisen kylmävetinen. Kerran sinne olen rohjennut Annen kanssa, nyt oli vuorossa tyttöjen uiskentelu.

Me lähikauppaan menossa, he ehkä tulossa. Enpä ole vuohieläimiä kadulla näissä maisemissa aiemmin tavannut. Missähän asuvat? Ihmisiä ei näkynyt lähistöllä ohjailemassa.

Perjantaina 16.2. Anu seurueineen vietti päivää Loro Parkissa. Illalla lähdimme koko porukka keskustaan katsomaan miesten korkokenkäjuoksua. Mutta harmiksemme "maaliin saapujat" olivat tolkuttomasti myöhässä, lapsia alkoi nukuttaa. Koska olen nämä ihanat riennot nähnyt jo monesti, olin lupautunut viemään tytöt kotiin kun väsyvät. Mutta niin siinä lopulta kävi, että Annen kanssa jäimme kikattelemaan.

Tytär kaiketi isäänsä halimassa!

Vaimo löysi miehensä?

Minä löysin kokoiseni? (Miehillä kymmensenttiset korot - mutta silti. Ilo katsella miesten autuaita ilmeitä, kun perille päästyään vaihtavat korkonsa lenkkareihin!)

Katalonialaisen "naispuolinen" kaksoisolento?

Hän on vaan niin söpö!

"Daamin" mekko tehty kertakäyttömukeista - kierrätystä!

Anne tosiaankin on isoäiti, kohta isoisoäiti!

Lauantai 17.2. Olen niin iloinen Anun ja tyttöjen puolesta, että tällä kertaa heille sattui mainio lomasää. Aurinko alkoi paistaa heidän tulopäivänään, ja sopivaa paistetta jatkui koko heidän lomaviikkonsa ajan. Tämä päivä oli haikea Annelle, joutui poistumaan porukastamme ja matkaamaan Suomen talveen. Ikävä keittiöhengetärtä. Annella oli myös taito laittaa minunkin tossuihini vipinää. Meikäläinen sen sijaan kävi perinteisesti lauantaimarkkinoilla. Ei niinkään kirpparijuttujen takia, vaan saksalaisten "bratwurstipisteen" ja hedelmä/vihanneskerroksen takia. Ja tapoihini kuuluu markkinoilta poistuttuani suunnata Manun, nykyiseen Jorman baariin tikkakisaan. Ja enkös taas voittanut kisan! Outoa, miten ne tikat tykkäävätkin mennä tauluun, vaikka tosiaan en lajia harrasta ollenkaan... Mutta kahta peräkkäistä kertaa sama ihminen ei saa ruokakuponkia, kakkonen sai.

Illalla oli pariviikkoisten karnevaalien päätöskulkue. Ensin päivän kuvaotoksia.

Kotimme kadulta päin kuvattuna.

Portin pielessä kasvava mangopuu (kuvat tulevat blogiin niin pieninä, että tuskin mangot erottuvat) - opas oikean portin löytämiseen!

Ja sitten karnevaalihumua.

Bongasin kadun varrelta pienten poliisien porukan. Yksi tyttö oli ylitse muiden, mutta ei suostunut kuvaan. Mutta viehko neito on tämäkin, joka oli rohkeampi!