Tulppaanimatka 4

23.4.16

Iltapäivällä siis matkamme jatkui Saksan läpi Hollantiin. Rajalle oli ajomatkaa 200 kilometriä, ja siitä toinen mokoma Amsterdamiin. Alkuperäisen ohjelman mukaan meidän piti vasta seuraavana päivänä mennä katsomaan Bloemencorso-kukkaiskulkuetta. Mutta isäntämme Pertti oli päättänyt, että menemmekin katsomaan sitä jo illalla rauhalliseen paikkaan. Ihmisruuhkasta kun hänen kokemuksensa mukaan ei näe mitään.

Mutta edelleen siis ollaan bussissa matkalla kohti Hollantia. Sekä kuljettajamme/isäntämme Pertti että osallistujien joukossa ollut Kake olivat vitsiniekkoja, vuoroin murjaisivat mikkiin vitsejä. Välillä Orvokki-oppaamme vähän rauhoitteli. Orvokki kertoi, että kerran eräs osallistuja, joka ei osannut englantia, keksi hyvän muistisäännön ostaa kaksi olutta: tuu pieru! (En ennättänyt kirjata miesten sanailua vihkooni).

Hollannin oikea nimi taitaa olla Alankomaat (Hollanti-sanaa helpompi käyttää). Sen omistukseen kuuluu mm. useita Karibian saaria (nyt autonomisia). Siirtomaapolitiikka alkoi jo 1500-luvulla. New Yorkin aiempi nimi oli Uusi Amsterdam. Hollanti luovutti vuonna 1667 New Yorkin Englannille ja sai silloin nuo Karibian saaret. 1600-luku oli Hollannin loistoaikaa. Sinne tuotiin siirtomaista mm. timantteja, hopeaa ja mausteita. Indonesia oli toiseen maailmansotaan asti sen hallussa. Sodan loputtua se itsenäistyi. Vuonna 1648 Saksa ja Espanja tunnustivat Hollannin itsenäiseksi. 1600-luvulla oli sotia Englantia ja Ranskaa vastaan. Jonkin aikaa maa oli Ranskan alaisuudessa. Vuonna 1815 perustettiin Alankomaiden kuningaskunta, johon liitettiin Belgia. Kuningas oli Wilhelm I. Ennen kuninkuuttaan hän oli Oranjan prinssi. Tuolta taitaa juontaa Hollannin suosima oranssi väri. Kuninkaallinen palatsi on valmistunut 1665. Tasavallan aikaan se oli kaupungintalo.

Ensimmäisessä maailmansodassa Hollanti pysyi puolueettomana. Saksa miehitti sen, ja kuningasperhe pakeni Englantiin. Kuningatar Wilhelmiina luopui kruunustaan tyttärensä Julianan hyväksi 1948, tämä puolestaan tyttärensä Beatrixin hyväksi 1980 ja tämä puolestaan poikansa Willem Alexanderin hyväksi, joka on tällä hetkellä maan kuningas. Nykyinen kuningatar Maxima on kaunis ja älykäs nainen. Hän oli pankkiiri ja hän aktiivi maailmanlaajuisesti Naisten Pankin kuvioissa. Kuningas ja kuningatar ovat olleet yhdessä vuodesta 2000. He ovat suosittu ja kunnioitettu pariskunta ja tuovat pr:ää Hollannille. Kuninkaan syntymäpäivä 30.4. on maan tärkeä juhlapäivä, karnevaalihenkeen pukeudutaan ja väri on oranssi. Juhlan perinne on vuodelta 1948. Beatrixin aikana päivä muutettiin valtaistuinpäiväksi ja se on kansallinen vapaapäivä. Juhlaväri on oranssi: koristeet, vaatteet, peruukit...

Hollannissa on kaksikamarinen eduskunta eli senaatti. Ylähuoneessa on 75 edustajaa ja alahuoneessa 150. Vaalit ovat joka neljäs vuosi. Puolueita on kymmenkunta.

Hollanti on yli 400 vuoden ajan myynyt kukkasipuleita ja nyt se tuottaa 60 % maailman leikkokukista. Siellä on maailman suurin kukkahuutokauppa. Tulppaani on yleisin vientikukka. Niistä 3/4 menee vientiin, loput jäävät Hollantiin. Mukuloista mm. 500 miljoonaa kappaletta viedään Saksaan, 10 miljoonaa Suomeen. Jo 1600-luvulta oli kaupallisia viljelmiä Haarlemin lähistöllä. Jossain vaiheessa niiden hinta nousi valtavaksi - harvinainen kukkasipuli saatettiin vaihtaa jopa kivitaloon! (Maailman ensimmäinen hintakupla!) Jo 1500-luvulla oli useita lajeja ja 1700-luvulla alettiin tulppaanien jalostaminen. Vuonna 1994 pidettiin 400-vuotisjuhla sen kunniaksi, että tulppaanit tulivat maahan. Kasvattajia oli tuolloin 3300 keskimäärin 5 ha pinta-alalla ja vähintään 10 erilaista tulppaanilajia. Lajeja (ja risteytyksiä) on tuhansia, yli 800 niistä on kaupallisia. Kestää peräti 8 vuotta, ennen kuin tulppaani varttuu siemenestä sipuliksi!

Amsterdamin lentokenttä on vilkas, Schiphol (?) on 12. vilkkain kenttä maailmassa. Maassa on yli 3000 kilometriä rautateitä ja 2500 kilometriä moottoriteitä. Amsterdamissa on yli 1500 siltaa. Sitä kutsutaankin Pohjoisen Venetsiaksi. Nykyään Amsterdamissa on valtavasti polkupyöriä ja ongelmaksi on tullut löytää niille parkkitiloja - jopa polkupyörien parkkitaloja on rakennettu.

Maassa on 16 miljoonaa asukasta (tiheä asutus!). 1/5 maan pinta-alasta on merenpinnan alapuolella. Maassa on 1200 kilometriä meren rantaa, 600 kilometriä jokia, kanavia ja kanaaleja. Siellä on maailman suurin tekosaari, jossa asuu 300 000 ihmistä. 1300-luvulla sitä on jo ryhdytty rakentamaan ja alueelle syntyi merestä järvi. Talvet ovat leutoja, keväät värikkäitä. Asukkaista n. 30 % on katolisia ja n. 20 % protestantteja. Kouluun mennään 5-vuotiaina ja jatketaan 16-vuotiaaseen asti. 28 milj. ihmisellä on äidinkielenään tai toisena kielenään hollanti. Hollantilaisten väitetään olevan suorapuheisia ja rehtejä. He ovat keskimäärin Euroopan pisimpiä ihmisiä. (Tunsin Alexin, hollantilaisen kaverin, joka harmitteli, että äitinsä oli unkarilainen, siksi hän ei yltänyt komian mittaiseksi!) Noin 2 miljoonaa hollantilaista pelaa jalkapalloa jossakin seurassa.

Maan tunnettuja herkkuja ovat pannukakut ja juomia Heineken- ja Amstel-oluet sekä gini. Tunnettua sinivalkoista keramiikkaa alettiin tehdä jo 1500-luvulla. Aiemmin keramiikka tuotiin Kiinasta ja se oli kallista, joten sitä alettiin jäljitellä. Keramiikka on nimeltään Delftsin (?) sinistä. Juustoakaan ei pidä unohtaa. Maa tuottaa juustoa 20 miljoonaa tonnia vuodessa.

Haag on ollut 1200-luvulta hallintokaupunki. Siellä asui aiemmin myös kuningasperhe, mutta viihtyvät paremmin Amsterdamissa. Nykyinen Amsterdamin kuninkaanpalatsi oli aiemmin kaupungintalo. Amsterdamin nimi tulee Amstel-joesta ja sen padosta. Amsterdamin talot ovat kapeita, koska verotus muodostuu ulkopinta-alan mukaan. Talot on paalutettu jo 1600-luvulta, koska maa on soista.

Pidimme pysähdyspaussin Holsterfeldt-nimisessä paikassa. Se sijaitsee Saksan puolella. Ravintolamme oli Mäkki. Siellä ei ollut hampurilaisaterioita, vaan kaikki haluamansa tuotteet piti pyytää erikseen. Ketsuppi oli ostokamaa. Tuossa vaiheessa meillä oli matkaa 219 kilometriä Amsterdamiin.

Kun bussimatkamme jatkui, saimme kuulla lisää Hollannista ja Amsterdamista. 1400-luvulla Amsterdamin kaupunki tuhoutui tulipalossa. Sen jälkeen talot rakennettiin tiilestä. Kanaaliverkko rakennettiin 1600-luvulta alkaen. Kaksi suurinta pääkanavaa yhtyy Rein-jokeen. Kanava-alue nimettiin vuonna 2010 Unescon maailman kulttuuriperintölistalle. Kanaalikodit ovat alkujaankin asuntoja.

Meille kerrottiin mielenkiintoinen lista Hollannin synnystä vuodesta 8000 ennen ajanlaskumme alkua tähän päivään (jätän sen kuitenkin kirjaamatta, tästä tulee muutenkin kamalan pitkä!) Ja rakkaat lukijat, muistakaa että en ole historian asiantuntija! Olen kirjannut asioita mitä olen kuullut Orvokki-oppaamme ääneen mikrofoniin sanovan - olen saattanut kuulla tai kirjata aivan väärin - suokaamme minulle se ilo!

Keukenhofin puisto on ollut maatila, jossa oli kreivittären keittiöpuutarha (tässä taisin herpaantua...). Alue on nyt kooltaan 32 ha ja se on maailmankuulu; siellä käy vuosittain noin miljoona ihmistä. Sinne istutetaan joka vuosi yli 7 miljoonaa kukkasipulia. Ne istutetaan eri syvyyksiin, jotta taataan pitkä kukinta-aika. Ylikukkineet kerätään pois valtavan puutarhurijoukon toimesta. Sipuli on yksivuotinen, mutta se muodostaa tytärsipuleita. Istutus tapahtuu lokakuussa, juurtuminen kestää kolme viikkoa. Keukenhofin kukkafestivaalit kestävät maaliskuun alusta lokakuun loppuun. Muuna aikana puisto on suljettu. Alueen tuulimylly on 1890-luvulta.

Luulimme olevamme mukavaan aikaan perillä, mutta liikenne takkuili pahasti. Syynä ei sittenkään ollut normaali viikonloppuliikenne vaan bussin ja kahden henkilöauton kolari vähän ennen Amsterdamia. Mutta perille lopulta saavuttiin. Hotellimme sijaitsi lähellä lentokenttää, ei Amsterdamissa.

Illalla sitten lähdimme kukkakulkuetta katsomaan. Kulkue oli aivan upea, kaikki koristukset, ihmeelliset asetelmat ja muodostelmat oli tehty kukista. Melkoinen taidonnäyte! Eri maatkin olivat kulkueessa edustettuina. Oli sen verran hämäränhyssyä, että kuvani eivät ole kovinkaan teräviä. Muutaman kuvan tähän kuitenkin laitan.

Vaikka kuva on erittäin huono laadultaan, haluan näyttää, miten söpöjä olivat järjestysmiesten kulkupelin tarakalla olevat korikukkaset, jokaisella.

Angry Bird meni tuolla myös.

Hieno oli tuo kulkuekokemus. Mukavaa olla seuraamasa!

Hotelliltamme on jatkuva kuljetusyhteys lentokentälle (lentokentältä taas on supernopea junayhteys Amsterdamiin).

Näkymä huoneemme ikkunasta ei ollut super, mutta uutta oli jatkuva lentokoneiden nousun ja laskun näkeminen ja sen pikaisen junan kulkeminen edestakaisin. Etukäteen pikkasen harmitti tämänkin hotellin sijainti, mutta ei sitä ennättänyt murehtia paikan päällä...

Hiukan hassu kuva! Etualalla näkyvät sänkymme, taka-alalla lentokentän suunta ja kuvassa näkymättömät koneiden nousut ja laskut. Tuntui hassulta kun lepäsi sängyssä kyljellään ja katseli ikkunasta ulos, lentokoneita näkyi miltei jatkuvasti. Epätodellinen tunne - hei, missä sä itse olet?

Seuraavana aamuna suuntasimme Keukenhofiin, joka oli se matkamme kohokohta ja pääkohde. Sää on ollut ihan kamala (sataa lunta, sataa vettä, sataa pieniä rakeita...), mutta sillehän me emme voi mitään. Urheasti pää pystyyn ja eteenpäin.

Nyt teen oikaisun. En kerro enkä laita tässä vaiheesa kuvia Keukenhofista, joka oli seuraava kohteemme, vaan etenen tuon kokemuksen yli. Siitä tulee niin valtavasti kuvia, että jääköön johonkin seruraavaan blogiosuuteen. Tässä vaiheessa siis Keukenhof on nähty ja koettu ja heräämme seuraavaan aamuun.

Pieni keskustelu tähän vaiheeseen. Edellä mainittu Kake (johon varmaankin kaikki ryhmämme jäsenet tutustuivat matkallamme - ihan myönteisessä mielessä, seurallinen kun oli) kysyi minulta ja Kaisalta, voisimmeko olla hänen avustajiaan. Kyse oli siitä, että tällä reissulla hän oli järjestämässä vaimolleen myöhästyneen synttärijuhlan. Tuo avunanto olisi liittynyt tuohon Amsterdam-päivään. Osa ryhmästämme oli menossa järjestetylle puukenkä-juusto-matkalle, mutta me Kaisan kanssa emme, koska halusimme viettää aikaa Amsterdamissa, meikäläisen nuoruusmuistoja bongaillen. No, suhtauduimme nihkeästi juuri tuo Amsterdam-jutskamme takia. Myönnyin sen verran että jos meitä tarvitaan tunnin verran Amsterdamissa niin ok - me emme siis tienneet mistä on kysymys. Mutta olisikin pitänyt tulla hotellille, niinpä kieltäydyimme. (Homman nimi olisi ollut, että hotelliltamme limousiini olisi noutanut Kaken, vaimonsa ja meidät helikopteriajelulle tulppaanipeltojen yläpuolelle. Onneksi Kake sai mukaan toisen MatkaVeijalaisen ryhmän oppaan ja kokemus oli ollut mahtava. Me Kaisan kanssa pohdimme, olisimmeko uskaltaneet lähteä kyytiin - no, loppu hyvin kaikki hyvin!

Aamiaisen jälkeen teimme bussilla kaupunkikierroksen Amsterdamissa. Näimme moni-ilmeisen kaupungin hyvin kattavalla kierroksella. Oppaanamme oli Piri Tamminen, joka on asunut pitkään Hollannissa. Kiertoajelu kesti pari tuntia.

Amsterdamissa on 160 kanavaa, joiden yhteispituus on 75 km. Ne ovat noin kolmen metrin syvyisiä. Sulkuja on kaikkiaan 40. Siltoja kanvien yli kulkee 1300. Asuntoveneitä on 2500. Singelin kanavassa on talo, jossa asuu kulkukissoja! Asukkaita kaupungissa on 800 000 ja kaupungin 200 neliökilometrin alueesta neljännes on vettä. 1200-luvun alussa rakennettiin pato (Dam) Amstel-jokeen.

Kaupungin vanhimmat talot ovat 1500-luvun lopulta. Hieman hämäävä nimi on Coffee house, ne ovat kannabisbaareja. Pyörätiet kaupungissa on merkattu punaisella, pyöräilijöillä on etuajo-oikeus. Paras varoa, sillä jalankulkija jää armotta alle, jos erehtyy kävelemään pyörätiellä! Näimme viehättäviä punatiilisia taloja, "Amsterdamilaisen koulun" tyyliä. Monet rakennettu työläisille 1920-30-luvulla, mutta edelleen hyväkuntoisia ja haluttuja asuntoja. Sisäpihoilla on puutarha. Ikkunat ja parvekkeet ovat koristeellisia.

Vuonna 1989 on viimeksi ollut näin kylmää. Meillä kävi huono tuuri..

Kävimme katsomassa tuulimyllyä Amstelin rannalla. Jaloitteluvaiheessa en tiennyt, että etäämmällä näkyvä patsas oli Rembrandtista, toki olisin napannut siitäkin kuvan. Haikaroita oli noissa vesissä, mustavariksia hyöri kaikkialla. Näimme pätkän vuoden 1972 puutarha-alan näyttelystä. Niitä oli kerran kymmenessä vuodessa puoli vuotta kerrallaan. Siellä oli erilaisten kasvien puutarhoja.

Amsterdamin keskustaan ei rakennettu korkeita kerrostaloja, ne ovat tulleet vasta nyt kaupungin laitamille. Ensin toimistotaloja, sitten asuintaloja vuodesta 2000 eteenpäin. Niissä maisemissa on koettu hurjia rahamaailman rikoksia. Yllättäen tuli 600 verotarkastajaa tsekkaamaan tilejä ja sakkoja ropisi! Näimme yliopistokampuksia. Yliopistot ovat maksullisia, 1300 euroa vuodessa. Opintoraha on kuitenkin olemassa. Tilanne on kuitenkin opiskelijoiden kannalta muuttumassa huonompaan suuntaan, mikä tarkoittaa huomattavia opiskelijamäärien vähenemistä. Työttömäksi jääneet saivat aiemmin 80 % palkastaan viiden vuoden ajan korvausta, eivät enää. Maan tyttömyysprosentti on 6,4 ja se on Euroopan alimpia, myönteistäkin siis.

Näimme kauniita kaupunkimaisemia, kanavien reunustoilla on 75 000 lehmusta. Mangoldioiden (en osaa tuota sanaa kirjoittaa, tiedän!) kukinnat olivat täällä jo lopuillaan. Kaupungin keskustan valtava puisto oli aikoinaan kymmenen rikkaan ostama alue kävely- ja ratsastusalueeksi. Ilman tuota hienoa kaupantekoa alue olisi rakennettu. Nyt se on ihana puisto kaikkien ihmisten käytettäväksi.

No miksi sitten kaikki on oranssia Hollannissa? Maa itsenäistyi vuonna 1813. Kuningas Oranjan johdolla oli kapina Espanjaa vastaan. Oranjan prinssi oli ollut maanpaossa ja palattuaan hän oli Wilhelm I. Kuningatar Maxima oli kaunis ja älykäs. Hän perusti naistenpankin! Pariskunta oli suosittu ja kunnioitettu - upeita ihmisiä tekemään pr:ää Hollannille. Heistä siis tuo oranssiväri.

Näimme superpitkän jonon Anne Frankin museoon - jonotetuin museo nykyään. Meille kerrottiin kelluvasta kukkatorista, mutta sitä emme nähneet - valitettavasti. Amsterdamiin on metro vasta rakenteilla.

1800-luvulla oli Amsterdamin satamasta paljon maastamuuttoa. Satamassa oli jopa maastamuuttajahotelli. Siellä matkaajat desinfiointiin, jos matkasivat Amerikkaan. Bussimatkamme kulki myös keinotekoiselle Javan saarelle (toiselle näistä keinotekoisista). Bussin ikkunasta näimme katuvarsinäyttelyn - pakolaisista. Valokuvia kärsivistä ihmisistä. Ei pysähdytty. Ennätin nähdä tekstin: Is this what you really want?

Kierroksen jälkeen lähdimme kanaaliristeilylle. Satoi reippaasti. Kuvien ottaminen oli vähän sitä sun tätä. Kipparimme oli hauskan äkäinen mies!

Tiede- ja teknologiamuseo näyttää vihreältä laivalta Se on 1700-luvun alussa tuhoutuneen Itä-Intian kauppakomppanian laivan täydellinen kopio.

Paattimme.

Ihan aina tosiaankaan kaikki ei mene just niin kuin on suunnitellut. Olin ajatellut viedä Kaisan katsomaan nuoruuteni "hurjaa" Amsterdamia. Vettä satoi kaatamalla. Ei huvittanut liikahtaa minnekään. Onneksi olimme saaneet tiedon, että toisen MatkaVeijalaisen ryhmän bússi pysähtyy klo 16.30 määrätyn hotellin eteen - niin että jos haluaisimme hypätä siinä vaiheessa kyytiin ja palata hotellille... Sehän oli ajatuksissamme aivan liian varhaista. Olimme ajatelleet mennä Jordanin kaupunginosaan syömään, nuorten boheemien suosimaan. Ja sitten lähteä katsastamaan ties mitä. Kotiinpaluu supernopealla junalla, joka veisi meidät lentokentälle ja sieltä sitten hotellimme bussilla kotiin. Mutta se sää, aivan mieletön sade.

Menimme syömään ensimmäiseen ravintolaan, joka kohdalle osui. Teimme pyrähdyksiä tuolla pääkadulla joihinkin myymälöihin. Teki mieli mennä ilokadulle, sen alkukulmaan menimme, mutta rankkasateen vuoksi emme edenneet pidemmälle. Oli ollut ajatus, että jossain ihanassa taidemuseossa piipahtaisimme. Tuolla pienellä katujen pätkällä oli vain seksimuseo ja juustomuseo. Sopeuduttava! Löysimme siitä pikkupätkältä mukavan ravintolaterassin, jossa oli hehkulamput ja katokset. Itse asiassa istuimme siinä mennen ja tullen - ja odotimme sitä bussia tulevaksi. Suunnitelmat muuttuivat.

Juustomuseon sisäänkäynti. Sen vieressä oli seksimuseo. Kumpaankaan emme menneet.

Huomaatko, meidän lämpövalo!

Kaatosateesta huolimatta hieman liikuimme. Mä halusin nähdä nuoruuteni Damin. Aukio oli hyrskynmyrskyn, sinne oli tulevaa "kuningasjuhlaa" varten rakennettu tivoli. Voi kuinka toivoinkaan, että sää olisi parempi, kun parin päivän kuluttua on kansan suuri juhla! Damin aukion kupeessa oli matkamuistomyymälä, jossa pidimme sadetta kunnon tovin. Tein paljon sini-valkoisia pikkuostoksia. Minulla on jonkinlainen neuroosi tehdä Herttoniemen siirtolapuutarhan vessastani nätti, nyt tiedän, että ensi kesänä se on aikamoisen hollantilaisen sini-valkoinen.