Aiemmin sielä oli Oulunkylän kunnalla oma hautausmaa (kortteli 91). Onpa siellä yksityinen Åbergin hautausmaakin (korttelit 101-104). Alueella on myös katolinen hautausmaa (kortteli 57K). Senaatintorin alle on jäänyt iso hautausmaa, jonne haudattiin 1600-1700-luvuilla tavallisia helsinkiläisiä. Vuonna 2023 Malmin hautausmaalle siirrettiin 300 vainajan jäännökset. Korttelissa 71 on 520 sankarihautaa. Korttelissa 72 lepää 300 pommitusten uhria. Korttelissa 23 ovat sisällissodassa kuolleet punaiset. Korttelissa 10 on Törnin sukuhauta. Korttelissa 2 ovat diakonissat ja korttelissa 4 pelastusarmeijalaiset vainajat. (Laitoin nämä omaksi muistilapukseni)

Erinomainen oppaamme Orvokki on kuvassa Tauno Palon haudalla. Kiven päällä on kuulemma usein punainen ruusu, nyt ei ollut. 

Kaunis sydän Tabe Slioorin haudan tuntumassa.

Tässä lepäävät Armi Aavikko ja äitinsä.

Kaunis yksityiskohta.

Laila Kinnusen haudalla.

Kukkaloistoa!

Tapio Rautavaaran hauta.

Axl Laihon hauta. Fanit muistavat...

Hagertien hauta.

Minulle Malmin hautausmaa ei ole ollenkaan tuttu. Olen ollut sielä muistaakseni kolme kertaa siunaustilaisuudessa, mutta en koskaan aiemmin siellä kierrellyt. Paljon oli nähtävää ja kuultavaa. Kun poistuin, minulla ei ollut aavistustakaan, minne suuntaan minun pitäisi lähteä. Onneksi tuli vastaan pyörälijä, joka talutti pyörää rinnallani ja toimi oppaanani. Juttelimme niitä näitä ja hän kertoi vaimonsa olevan lähtöisin Käärmetalosta Käpylästä. Ei tuntunut nimi tutulta (enää en sitä nimeä muista). 

Juhannuksen aikaan olin Herttoniemen siirtolapuutarhassa. Kävin aattona Kulosaaren kartanon saunassa tuttujen seurassa. Siirtolapuutarhan riihellä ei ollut mitään ohjelmaa. Lipunnostossa piipahdin. Illan viihdyin Sallin mökillä jatsia pelaillen, Kivinokan tungokseen ei huvitttanut lähteä. Yövyin Sallin leikkimökissä makoisat unet. Juhannuspäivänä aikainen herätys ja vipinää. Tein mm. ison annoksen kesäkurpitsa-koskenlaskijakeittoa. Olin tehnyt myös isosti raparperipiirakoita. En enää muista tarjoiluja enempää mutta sen muistan, että järjestimme Anun kanssa riihelle omat juhlat. Juhannuksen aikaan kovin monet kaverimme olivat maalla, mutta ihan mukavasti kuitenkin tuli porukkaa riihellekin. Esiintyjäksi olimme tilanneet Vellerin. Hän on nuorukaisesta saakka musisoinut. Asuu Hollolassa, mutta häneen olen tutustunut Teneriffan Puerto de la Cruzissa.

Selman kanssa poseeraamme keittiössä.

Ritva, Markku, Anne, Salli ja oikealla muusikkomme Velleri.

Rakkaat tytöt Selma, Linnea ja Aila.

Anu, työtoverinsa ja jälkimmäisen vauva. Anu oli mukana synnytyskuvioissa.

Anun ajasta iso osa kului vauvahemmottelussa.

Ensimmäiset pionit auenneet.

Seuraavana päivänä kävelin Kivinokan telttakahvilaan herkuttelemaan.

Matkan varrella kasvimaapelottelija.

Paluumatkalla kurkin Kivinokan teatteriin, jossa kesemmällä alettiin esittää Myrskyluodon Maijaa.

Kartanon saunastakin vielä sunnuntaina nautin. Sitten olikin taas aika mennä kotiin Käpylään. Tapasin maanantaina päivällä Pirjon, joka on luotto-ompelijani. Oli tunikan lyhentämistä. Illalla menin Käpygrillin tietovisaan, kuten aina jos vain Helsingissä olen. Usein mukanani on Selma. Seuraavana päivänä lähdin Torron tunnelmiin Salli seuranani. Sallin siellä ollessa olimme enemmänkin turisteja ja lomalaisia. Kun hän poistui alkoi raatamisosuuteni. Perkaamista, perkaamista...

Kävimme Forssassa Ronttismäen museolla opastetulla kierroksella. 

Ensimmäiseksi yhytimme museon läheisyydestä tuhopoltetun autiotalon. Muistaakseni se oli edellisenä tai sitä edellisenä päivänä palanut, oli vahva savun haju.

Nuori oppaamme (nimeä en enää muista) oli erinomainen, innostunut asiastaan.

Olen onnistunut kadottamaan muistiinpanoni...

Forssahan syntyi Finlaysonin tehtaan myötä. Museoalue on tehtaan työläisten entisiä asuntoja. Tytöt menivät pumpulitehtaalle töihin jo hyvin nuorina. Vaikka työ oli raskasta ja pölyistä, oli monen tytön onni päästä sinne töihin - vaihtoehtona olisi saattanut olla joutua huutolaiseksi. Huhun mukaan alue rakennettiin kirkon läheisyyteen, jos kirkko vaikka muistuttaisi siitä, ettei talossa asuvien miesten pitäisi rajusti juopotella eikä naisten elää syntistä elämää.

Tehtaan piippu näkyy kuvan taustalla, jos näkyy - tänne kuvat tulevat niin huonoina...

Sallin poseeraus.

Kun poistuimme, kanssamme pysähtyi juttelemaan pariskunta. Muistelimme miehen kanssa nuoruutemme aikoja. Hän oli käynyt viereistä oppikoulua (oli silloin nimeltään Forssan kaksoisyhteislyseo), veljeni ikätoveri, syntynyt 1947. Oli meillä yhteisiä tuttujakin. Opettajani Torron alakoulussa oli Kyllikki Pitkänen, hän oli tämän miehen täti. Pitkään juttelimme ja tarinaa olisi piisannut vielä moneksi tunniksi!

Aikoinaan Torron lähimmät naapurit Antti ja Eija rakensivat mökin ja ruoppasivat lammikon tontilleen "Torron metsään". Kävimme Sallin kanssa siellä uimassa. Tuo lammikko koitui Antin kohtaloksi, hän sinne hukkui eikä kuolinsyy selvinnyt. Eija oli kuollut jo aiemmin.

Kaunis mökki!

Torron ovivahti. Siirtynyt virkaansa Herttoniemen siirtolapuutarhan pihasta. Hän on tosi painava!

Leikkimökin ruusu täydessä kukassa.

Ja sitten tietty kukkia!

Menimme Torrolle tiistaina (23.6.), Salli poistui jo torstaina, minä lauantaina. Helsingissä miltei heti riensin Herttoniemen siirtolapuutarhaan perinteisille Jorman-päiville Jorman siirtolapuutarhamökille. Voi sitä mässäilyä! Jorma grillasi erilaisia makkaroita ja keitti perunat, oli kaikenlaisia tykötarpeita vieraiden tuomina ja kruununa Jorman ostama täytekakku. Olipa mukava jutella pitkäaikaisten ystävien kanssa. Hieman harvemmin nyt, kun mulla ei enää omaa mökkiä ole.

Seuraavana päivänä satoi, mutta siitä huolimatta menin Lapinlahden sairaalalle ystäväni Timo Forssin musisointia kuuntelemaan. 

Timo vasemmalla. Tykkään tosi paljon hänen lauluistaan. Tuossa on lavalla ystävänsä huuliharppuineen, hyvä kombi!

Katoksen alla sade ei haitannut. Kun poistuin, vielä hieman tihkutteli.

Poistuin reittiä, jota en ole ennen kulkenut. Näin mm. Lapinlahden sairaalan viljelypalstat (siis sairaalahan tuo paikka ei enää ole, pikemminkin toimintakeskus).

Komean ison jykevä kellari!

Päätin jatkaa matkaani viereisen Hietaniemen hautausmaan läpi. 

Pertin moikkasin. Ja taas näin monia mulle uusia tunnettujen henkilöiden muistomerkkejä. 

Uuno Klami.

Leevi Madetoja ja L. Onerva.

Hautausmaalla on paljon erilaisia patsaita ja muita koristeita.

Pienessä tihkusateessa näin monia variksia muistomerkkien päällä istuskelemassa.

Julius Tallberg. Rautakauppias ja Lauttasaaren "suuri mies".

Wulffin paperikauppasukua.

Ida Aalberg.

Näinpähän taas yhden sähkökaapinkin, en hautausmaalla, mutta lähistön kadulla. 

Kesäkuun loppusuoralla oli osa meistä "Corner-naisista" - ovat siis "oikeasti" SP-työkavereitani, viime kesän tapaan Suomenlinnassa. Sää suosi, eväät maistuivat ja mukavaa oli!

Matkalla Kauppatorin tuntumassa bongasin taas 2 mulle uutuus-sähkökaappia.

Jengimme. Aika tasa-ikäistä - oiskohan max 5 vuoden skaala. Vanhin vasemmalla, nuorin oikealla. Ritu, Eija, Asta, Kirsti, Anne.

Sukellusveneeseen meneminen ei kiinnostanut, mutta pienet hanhenpoikaset kiinnostivat!

Viimeisenä kesäkuun päivänä olin taas kavereiden kanssa Suomen Pankin huvilalla nautiskelemassa.

Kesäkuu uudelleen eletty!

Pekka hikoilemassa.

Urakka tehty!

Kukkia laittelin sinne sun tänne. 

Sitten Torrolle saapuivat todelliset ahertajasiskokset Selma ja Aila! Tehtiin mielettömän paljon töitä porukalla, saatiin hyvää jälkeä.

Aila perkaamassa rehottavaa kukkapenkkiä.

Koska nurmikko oli ollut pitkää, ajamisen jäljiltä täytyi piha haravoida.

Selma yritti saada kottikärryn renkaaseen ilmaa, ei onnistunut meiltä. Esa sen homman myöhemmin hoiti.

Hengähdystauko.

Toinen hengähdystauko. Ristikot ovat meidän kaikkien kolmen intohimo!

Raskain urakka oli oleilualueen kivetyksen käsittely. Se oli täysin nurmettunut. Väänsimme pois paikaltaan jokaisen kiven, perkasimme ja laitoimme kivien paikalle hiekkaa ennen kuin laitoimme kivet paikoilleen (joissakin vaiheissa se palapelin teko oli todella vaikeaa, yksi kulma jäi "ratkaisematta", tein sen seuraavalla kerralla)

Kun tytöt poistuivat, jäin vielä Torrolle. Kävin Esan kanssa katsomasa Luodesuon teatterin. Iso suru, se oli lopullisesti viimeinen kerta. Teatterintekijä muuttaa muualle.

Teatterikoira Lyyli.

Lyyli emäntänsä, Sirpa Mäkelän kanssa. He siis muuttavat.

Se on ohi nyt.

Poistuin Torrolta tiistaina 9.6. Olin ilmoittautunut Pasilan Eläkkeensaajien "Umpimähkä"-retkelle seuraavana päivänä. Tapoihini ei kuulu tuollaiset retket, tykkään suunnitella ja unelmoida etukäteen. No nyt olin ilmoittautunut. Tuumin, että mennään minne tahansa, autottoman on kiva joskus mennä uusia maisemia ihailemaan. Ja kuinkas sitten kävikään. Bussi vei meidät Somerolle! Muutama päivä sitten kävin siellä kahdesti. Niiiiiin tuttu paikka. Miksi, oi miksi? En siis nähnyt uusia maisemia, mutta onneksi kohteet olivat sellaisia, missä en ollut aiemmin käynyt. Hovimäen kartano, palvaamo (tai mikä sen nimi olikaan), vintagemyymälä Helmi ja lounas bistrossa, joka oli linja-autoaseman entisessä kahvilassa (joista jälkimmäisessä toki olen käynyt monta kertaa aiemmin, silloin kun bussit vielä kulkivat Helsingistä tuota kautta suoraan Torron "kotipysäkille), Someron kirkko (hautausmaalla olen käynyt mutta en kirkossa). Oli tuuria!

Kartanon päärakennus.

Alkukahvit kauniissa kartanossa. Kuisti.

Raimo, Salli ja Eila, reissun tuttujani. 

Someron kansallispuku.

Kartanossa on paljon erilaisia museokalusteita ja -esineitä.

Palvaamolla en kuvia ottanut, muutaman ostoksen tein.

Bistron terassi. Aloimme Sallin kanssa siinä syömisen, mutta siirryimme sisätiloihin kovan tuulen takia.

Kuva Someron kirkosta. 

Kulkuneuvomme.

Vasemmalla Hovimäkeä vaalivan Torkkomäen emäntä. Oikealla Helmin omistaja. Someron voimanaisia?

Helmissä kuulemma käy asiakkaita kaukaakin. Aarreaitta naisille, jotka rakastavat vintagea (esim. leveitä hameen helmoja)

Autokin vintagea?

Salli Helmissä. Taustalla Elvis, Sallin puoliso Juha tuli Elviksestä mieleeni...

Palasimme vielä Hovimäkeen. Tutustuimme aivan uskomattoman hienoon piharakennukseen, iso tallinvintti. Sinne oli hienosti laitettu esille lähinnä 1950-luvun alueita: taksiasema, huoltoasema, kesäteatteri, kauppa ja monia muita. Harmikseni olin ottanut useimmat kuvani sieltä ns. isommalla kamerallani, jonka kuvat ovat liian isoja tänne. Muutama kuva pikkukameralla. 

Myymälä ja sen kahvila.

Myymälänhoitajana isäntä Matti Torkkomäki. Hän on hyvä valokuvaaja. Olen aikoinaan jostakin ostanut hänen otoksistaan tehtyjä valokuvia. Olen myös ostanut hänen tekemänsä kirjan Tammelan kansallispuistoista Torronsuosta ja Liesjärvestä.

Huoltoasema.

Leffaosastolta.

Oli monia vanhoja mainoksia seinillä.

Hyvä oli reissu vaikka aluksi epäilin ja vaikken nähnyt uusia maisemia...

Helsinki-päivänä 12.6. kiertelin kaupungilla. 

Istuskelin mm. Hakaniemen torin Kahvisiskojen teltassa kuoroa kuulemassa.

Olin työväenmuseolla kuvan osoittamassa tapahtumassa. Nykyään ei ole työväenmusiikkia, vaan se on enemmänkin kantaaottavaa laulua erilaisista epäkohdista. Hieno tilaisuus!

Välillä piipahdin kotona. Sisäänkäynti rappuuni on hieno (tai uloskäynti kuvassa)

Keittiön ikkunasta hieno näkymä. 

Hengähdyksen jälkeen kävelin Käpylän kylätalolle näytelmää katsomaan. Se kertoi Käpylän historiasta tähän päivään (mulle tuttua, olenhan kirjoittanut Käpylän historiikin!)

Kukkia pihasta kadun varrelta.

Kotimatkalla totesin Käpylän lehmän saaneen aivan uuden lookin.

Nyt en jaksa enempää. Noin puoliväliin kesäkuuta etenin. 

Hissin oven ympäristö koristeltu.

Tässäkin.

Tämä on symppis taidokkaampien joukossa!

Näihin aikoihin olin jalkahoidossa, säännöllisesti noin kuuden viikon välein, jotta päkiäni olisi edes pikkasen kunnossa. Olin myös pari päivää myöhemmin silmäklinikan kutsusta silmätarkastuksessa, ei pahoja ongelmia. Jälkimmäinen oli ekaa kertaa uusissa tiloissa Itä-Pasilassa, kaiketi tilat olivat Silmäaseman. Sillä käynnillä napsin nuo edellä olevat kuvatkin. Ja vielä samana päivänä osallistuin SOS-lapsikylän järjestämään eri tupien Viikin retkeen mummuille ja vaareille. 

Treffit oli Gardenian pihassa. Kävellessäni sinne näin kaukana pellon laidassa valtavan ison lintutaideteoksen. 

Tämä teos oli Gardenian edessä.

Lehmiä laitumella. Erilaisia pääkaupunkimaisemia...

Evästauolla hieman sataa ripotteli. Oikealla seisoskelee luonto-oppaamme. 

Lintulavalla viivyimme melko pitkään. Näimme joitakin lintuja ja myös lampaita laitumella.

Retkemme alkuvaiheessa kirjoitimme lappusille jonkin mieltämme painavan asian. Tässä ollaan retken loppusuoralla, opas poltti ne lappusemme. Ehkä näin saimme pois mieltä painaneen asian. Kandee ainakin uskoa!

Otin kolme kieloa nuuskuteltavaksi.

Seuraavana päivänä (23.5.) oli Kumpulassa jokavuotinen "ylipitkä" kirppis Limingantiellä, taitaa olla yli kilometrin pituinen. Siellä aamupäivällä piipahdin, mutta maltoin olla tekemättä ostoksia - mulla on liikaa tavaraa.

Päivemmällä lähdin Herttoniemen siirtolapuutarhaan. Riihellä esiintyi kaksi kuoroa. Toisen nimeä en enää muista, toinen oli mainio Koiton kuoro. Tuohon reissuun liittyi toki myös Kulosaaren kartanon sauna. Ja olin ekaa kertaa tänä keväänä yötä Sallin leikkimökissä, nykyinen siirtolapuutarhan yöpymispaikkani, kun omaa mökkiä mulla ei enää 36 vuoden jälkeen ole. Se on tyttäreni perheellä. Tuntuu oudolta, mutta ei niin pahalta kuin olin kuvitellut. Asuinhan mökillä miltei puolet vuodesta; vapuksi muutin ja lokakuun alussa takaisin kotiin. 

Koiton kuoro.

Seuraavana päivänä tein leikkimökissä täydellisen suursiivouksen, siitä tuli tilavampi oleilla. Pelattiin myös petankkia. Sen jälkeen meni tyttäreni pihaan muutamiksi tunneiksi perkaamaan. Tuntui pikkasen kropassa. 

Seuraavana tiistaina (26.5.) menin Tarjan kanssa päiväseltään Tallinnaan. Mukana piti olla kolmannenkin naisen, mutta hän myöhästyi laivasta. Todella harmillista, se oli oikeastaan hänen matkansa. Mutta eihän sille mitään voinut. Meillä kahdella ei ollut mitään erityisiä suunnitelmia. Ajelimme kakkosratikalla sille mulle erittäin tutuksi käyneelle päättärille ja ajan kanssa söimme ja istuskelimme siellä mulle erittäin tutuksi käyneessä gruusialaisessa ravintolassa. Ei se mikään lempiruokapaikkani ole, varsinkaan kun en osaa tilata jotain sellaista, mistä erityisesti tykkäisin. Mutta menettelee. 

Tarja ruokailemassa.

Tarja ratikassa.

Seuraavana päivänä taisin pitää ihan vaan kotipäivän, sellaistakin joskus kaipaan. Mutta torstaina menin tyttären perheen mökille jatkamaan perkailuja. Muutama kottikärrykuormallinen kertyi perkuita.

Toin paljon kukkia kotiini!

Omenapuun oksan - puut olivat aivan täynnä kukkaa, joten tohdin...

Valkoisen sireenin pari oksaa.

Lempparisireenini (se tavallisin!) kolme oksaa.

Ohessa vielä pari kuvaa pikkuparvekkeeltani.

Kituvan pienen orvokin ostin aikoinaan Tokmannilta, viihtynyt ja kasvanut hienosti!

Tuulan ja Pekan minulle tuoma upea iso amppeli, lieneeköhän jokin Marketta?

Uutuusvärinen petunia. Kuvassa sen voimakas tummuus ei erotu.

Parvekelaatikkoon siemensä heittänyt jalava (?) viihtyy mainiosti jo kolmatta kesää. Sulassa sovussa olkikukkien kanssa.

Perjantaina kutsui Tuusula. Olin ilmoittautunut Uudenmaan eläkeläisten virkistyspäivään Tuusulan urheilukeskukseen. Menin sinne bussilla ja jotenkin osasin pysäkiltä kävellä perille. Siellä oli tosi paljon eläkeläisiä, mutta Pasilan Eläkkeensaajista olin ainoa ilmoittautunut, hämmästyin. 

Hulppeat tilat!

Hyvä ystäväni Raimo. Kuuluvat Marjan kanssa myös Pasilan eläkkeensaajiin, mutta ilmoittautuneet Tuusulaan Espoon järjestön kautta. Tuolla lavalla kuulimme sekä kunnanjohtajan että urheilukeskuksen pomon tervehdyssanat, sen jälkeen meille vedettiin jumppa - meitä taisi olla siinä satoja ihmisiä jumppaamassa. 

Olin ilmoittautunut Tuusulan opastetulle kiertoajelulle. Pääkohteena piti olla mulle erittäin mieluinen Ahola. Olen siellä joskus ollut erinomaisen oppaan vetämänä, ihastuin paikkaan todella, kiva päästä uudelleen. Mutta eikös se ollutkin suljettu ja sekös harmitti. Sen sijaan kiertelimme bussilla pitkin kultturimaisemia ja näimme monien tunnettujen ihmisten taloja. Pysähdyimme kirkon läheiseen (oli tosi paljon koululaisia kirkon lähettyvillä, kevätkirkko...) museoalueeseen. 

Sepän paja, joskus vieläkin käytössä.

Paja sisältä, pajan opas.

Tervamiilu pajan lähistöllä.

Edellä olevissa kuvissa on pärehöylä. Se minua erityisesti kiinnosti! Aikoinaan veljeäni pyydettiin kylällä pärehöylälle, mutta hänelle ei sopinut ja niinpä minä pikkusisko menin pariksi päiväksi 12-vuotiaana ensimmäiseen palkalliseen työhöni! Kannoin päreitä höylältä ja pinosin ne kauniisti. En ollenkaan enää muistanut, miltä pärehöylä näyttää. 

Kierros oli ihan jees kuitenkin. Palasimme urheilukeskukseen ruokailemaan. Osallistuin muutamiin leikkimielisiin kenttälajeihin, mutta en kaikkiin. Tuuli oli kova ja minua kiinnosti enemmän ennättää saunaan ja uimaan. Ennen saunalle menoa päätin kuunnella ilmoitettua trubaduuria (tykkään!), mutta se olikin yhteislaulua, petyin. Niin lähdin saunalle. 

Kaksi saunaa oli tuotu paikalle ihan vaan tätä tilaisuutta varten. Paikalla oli valvoja, hänkin tätä tilaisuutta varten. Juttelin paljon hänen kanssaan. Saunassa oli muuten hyvät löylyt!

Kävin uimassa. Paikkakunnan sorakeisarin Tauno Valon jäljiltä oli paikalle syntynyt uimapaikka. (Kuulin, että muutama päivä käyntimme jälkeen tuohon veteen oli mies hukkunut).

Seuraava päivä, lauantai 30.5., oli tärkeä päivä - vanhin lapsenlapseni Selma juhli ylioppilaaksi tuloaan. Hän kirjoitti Tossusta, kuvataidelukiosta. Lakkiaisjuhla oli kulttuuritalolla ja jatkot Herttoniemen siirtolapuutarhan riihellä (riihellä oli myös äitinsä yo-juhlan jatkot aikoinaan; hän kirjoitti ilmaisutaidon lukiosta ja lakkiaisjuhla oli kaupunginteatterissa). 

Selma tummassa puserossa.

Selman vanhemmat tytärtään ala-aulassa odottelemassa.

Riihellä. (Jostain syystä suurin osa riihellä ja ulkopuolella ottamistani kuvista on "liian suuria" tänne laitettavaksi, vaikka otin kuvat pikkukameralla - muistaakseni)

Selman taideteoksia.

Kummitäti Riikka antamassa Selmalle viisaita neuvoja.

Kummitäti Elsa laulamassa.

Äiti Anu, sisko Aila, Selma, Anun nykyinen puoliso Juho ja heidän tyttärensä Linnea.

Kakun koristeita.

Carla juhli lakkiaisiaan vasta seuraavana päivänä, joten hän ennätti piipahtaa Selman juhlassa. Tytöt ovat olleet bestiksiä ekasta luokasta lähtien ja kävivät jopa samaa lukiota. 

Osa Selman saamista kukista jo kulkeutunut mökin rappusille.

Olen oikein tyytyväinen itseeni että sain ihanan ja tapahtumarikkaan toukokuun kahlattua läpi! 

Kortit Anulta ja Linnealta (Linnea oli tehnyt samanlaisen myös toiselle mummolleen, joka oli myös paikalla)

Selman hienoa taidetta!

Tuo ruukkuruusu edelleen hengittelee parvekkeellani. 

Tiistaina kävin katsomassa HAM:n näyttelyt. Siellä oli esillä puolalaisen Magdalena Abakanowiczin (1930-2017) suuria kudottuja veistoksia ja juuttiveistoksia, näyttely oli ensimmäistä kertaa Suomessa ja sen nimi oli "Rajojen ylittäjä". 

Kuvataiteessa oli esillä kaksi taitavaa tekijää: Petri Ala-Maunus (1970) ja Mauno Markkula (1905-1959).

Siellä oli nurkkaus, missä asiakkailla oli mahdollisuus harrastaa kädentaitojaan.

Vasemmalla Markkulaa, oikealla Ala-Maunusta. Pidin erityisesti Ala-Maunuksen töistä, niitä seuraavat.

Tämä oli iso, leveä.

Seuraavat kuvat pysyvästä Tove Jansson-näyttelystä.

Mukava käydä näyttelyissä kun on museokortti. Nopeasti maksaa itsensä takaisin!

Seuraavana päivänä kävelin Vanhankaupungin kosken seutuvilla. Siellä on kaunista! Ensimmäiset kukat kukkivat.

Alueelle oli laitettu paljon penkkejä, kelpaa istuskella!

Toivottavasti jokaisen lukon rakkaus on kestävää sorttia.

Taustan kerrostalossa tyttäreni oli pienenä päivähoidossa.

Vasemmalla lempivät, keskellä patsas, oikealla kalastaja. Sulassa sovussa.

Poistuin alueelta Annalan kartanon kautta.

Tuomet puhjenneet kukkaan.

Hevosaitaus Annalan alueella.

Kielon kukkia tulossa valtavasti!

Kävelyni edennyt jo lähelle kotia, metsätielle. Siksikö Helsingissä on niin vähän roskiksia, koska niille ei ole tyhjentäjiä?

Loppumatkan kävelin Kumpulan siirtolapuutarhan kautta.

Askeleita kertyi mukavat 10 000. Mutta ei päiväni touhuilut tähän loppuneet. Lähdin vielä ystävien kyydissä Suomen Pankin huvilalle Ramsinniemeen saunomaan (merivesi 7-asteista - en uskaltanut irrrottaa portaista, vain kastauduin - lähtiköhän talviturkki?). Vietettiin samalla päivän myöhässä Sallin synttäriä. 

Sankaritar!

Seuraavana päivänä menin Selman ja Ailan kanssa Hakaniemen torille. Tärkein asiani oli yrittää lunastaa vuosia sitten Hertsikan siirtolapuutarhan arpajaisissa voittamani Muhevaisen 50 euron lahjakortti. Silloin kun sen voitin, menin syksyllä liian myöhään torille, olivat jo lopettaneet siellä kesämyyntinsä. Sitten kortti katosi ja tänä keväänä sen löysin. Siinä ei ollut mitään päivämäärää tai eräpäivää, joten rohkenin mennä kysymään. Onnistui! Ostin olkikukkia, petunioita, orvokkeja... Tyttöjen kanssa herkuttelimme Kahvi-Siskojen teltassa ja ostimme kioskista jätskit (ei makuuni, jokin ei-tuttu tehdas). 

Kukat kotini lattialla istutusta odotelemassa.

Seuraavana päivänä, lauantaina, olikin tärkeä päivä. Sekä Aila että Linnea olivat esiintymässä Helsingin Musiikkiopiston näytöksissä Suomalaisella yhteiskoululla Haagassa. Sain mukaani yleisöksi Anne A:n ja Sallin. Olihan siellä myös tyttöjen isät, isosisko Selma ja Linnean isän vanhemmat. Hienoja olivat esitykset! Valokuvaaminen kielletty.

Ailan tanssiryhmästä otettiin ryhmäkuvia aulassa esitysten jälkeen, niinpä nappasin kuvan minäkin. Aila takarivissä keskellä.

Selma ja Akseli. Anu oli työmatkalla.

Aila.

Linnea.

Linnea, Merja-mummo ja Olli-vaari. Linnean isä Juho näköjään jäänyt kuvaamatta, sori.

Sunnuntaina 17.5. oli kevään viimeinen Helsingin Laulelman Ystävien (HELY) laulutapahtuma. Taisin samana päivänä käydä Perttiä moikkaamassa Hietaniemen hautausmaalla ja siellä muitakin hautoja kiertelin katselemassa.

Vein Pertin suvun haudalle Hakaniemestä ostamani orvokit.

Mm. Erik von Frenckellin ja tyttärensä Vivica Bandlerin hautamuistomerkki.

Santeri Ivalo.

Taiteilijain kukkulan Edward Vesala.

Taiteilijain kukkulan Paavo Rintala. Muistan kuulleeni, että Paavo oli enoni Veikon kaveri Antreassa, ikätovereita. Kuulemma jossain kirjassakin Veikko mainitaan. 

Taiteilijain kukkulan Tarmo Manni. Paljon suosittu luonnon kiviä.

Koska toukokuussa oli enimmäkseen hyvä sää, tein paljon pieniä kävelyjä kotikulmilla ja eri puolilla Helsinkiä. Kun kävin Mäkelänrinteessä uimassa, päätin kävellä paluumatkan kierrellen Sofianlehtoa.

Hauska kirjastosysteemi!

Näin ensimmäiset sireenit täydessä kukassa!

Tapanani on kuvata kaikki näkemäni taiteillut sähkökaapit.

Vaahtera on päättänyt tehokkaasti lisääntyä...

Kätilöopisto. Siellä minäkin synnytin tyttäreni. Rakennus on homevaurioiden takia ollut jo vuosia tyhjillään.

Varjoisalla paikalla vielä valkovuokot kukassa.

Puisto lähellä kotiani. 

Käpylän ihana nähtävyys: magnolia täydessä kukassa!

Parvekkeeni, kovin hämyisänä.

Tiistaina 19.5. tulivat serkkuni Tuula ja miehensä Pekka luokseni kyläilemään. Mutta eipä oltukaan kotonani pitkään; he ehdottivat käyntiä Porvoossa ja tietty olin heti valmis! Pientä kävelyä vanhassa kaupungissa, lounas HeidiMariassa, Brunbergin namikauppa... 

Tuula ja Pekka.

Päätimme palata Helsinkiin vanhaa tietä. Vahingossa ajoimme risteyksen ohi, mutta se ei haitannut. Pekka päätti ajella tien päähän - ajoimme Emäsalon saaren kärkeen. Se on yllättävän iso saari (kauniit maisemat). Entuudestaan minulle oli tuttua nuoruudesta se alkupää, serkkuni Marja oli siellä hoitamassa puutarhurin villejä poikia. Olipa minulle tosi mieluisa koukkaus - verestää vanhoja muistoja jostain 1960-luvun lopusta, -70-luvun alusta...

Pekka suostui palatessa vielä ajamaan Dansholmenin parkkipaikalle. Niin paljon muistoja tuosta tanssilavasta sieltä nuoruudesta! Nostalgia iski.

Seuraava kävelyni suuntautui yliopiston kasvitieteellisen puutarhan ulkotiloihin ja Tokoinrantaan.

Näkymä vastarannalle, Säästöpankinrannan ravintolalaiva. Kalastaja rannalla. Harmillisen huonoina tulevat kuvat tänne, ihan teräviä ovat oikeasti!

Kerrottuja valko- ja keltavuokkoja.

Taustan linnasta piti tulla asunto saksalaiselle Suomen kuninkaalle.

Tillipioni.

Tuota siltaa en muista puistossa aiemmin nähneeni.

Kevään ensimmäiset näkemäni sorsavauvat!

Seuraavat kuvat ovat puiston viereisestä Kaisaniemenpuistosta. Olin aivan hurmiossa, miten mahtavat istutukset sinne onkaan laitettu!

Jatkoin matkaani täydessä remontissa olevan Kaisaniemen puiston läpi.

Hirvipatsaan lähelle ei päässyt.

Kaisaniemen vanha ravintola on kunnostettu täysin.

Ravintolan terassi valmiina odottamaan asiakkaita. Pitääpä tuonnekin jossain välissä muistaa poiketa, muistoja verestämään...

Harvoin näkee meriharakoita Helsingissä!

Komea vanha työväentalo.

Miina Sillanpään patsas.

Ei mitään kaidetta eikä rappuja. Ihme, ettei tuonne tipahtele ihmisiä...

Piti kirjoittaa tältä istumalta toukokuu loppuun, mutta en jaksakaan. Olen ollut liian touhukas, paljon tapahtunut. Jatkuu toivottavasti piakkoin. Mukavaa heinäkuun alkua teille!

Tiistaina, 28.4. päätin hetken mielijohteesta piipahtaa Kaapelitehtaan museoissa. Tykkään niistä kaikista: ravintola, teatteri ja valokuva. Kun on museokortti, voi edullisesti käydä museoissa niin usein kuin huvittaa ja ennättää. Aloitin teatterimuseosta. Siellä kaikki oli muuten ennallaan paitsi uutuutena oli Sirkus-osasto ja sen paikalla sijainnut näyttämövaatteiden runsaus oli poissa.

Elsa Erosen pukuhuoneesta.

Sirkusosastolla oli esillä Onni-klovnin housut. Jotkut teistä saattavat muistaa Sirkus-papukaijan, TV-ohjelman...

Seuraavaksi menin ravintolamuseoon.

Pirtukanisteri kieltolain aikaan.

Tarjoilijoiden asusteita joskus. Muistan kun Pertin kanssa kerran istahdimme oulunkyläläiseen Lions-ravintolaan, tarjoilijalla ei ollut vaatteita yläkropassaan lainkaan. Se oli hieman kiusallista, varmasti tarjoilijallekin - saikohan sellaisessa asussa enemmän liksaa ja ehkä tippejäkin...

Valokuvamuseossa oli aivan upeita kuvia elokuvista ja muista suomalaista julkkiksista. Kuvaajan nimi ei muistissa, löytyy netistä...

M.A. Numminen.

Kaurismäkeläistä tunnelmaa.

Tommi Korpela.

Muistan hyvin "Tulennielijä"-elokuvan. Siinä olivat pääosissa teinitytöt Elena Leeve ja Elsa Saisio. Elsasta tuli myöhemmin hyvä ystävä tyttäreni kanssa. Kysyin Elsalta, miten tulennielemiskohtaukset oli tehty. Hän kertoi opetelleensa taidon itse ja elokuvassa teki sitä oikeasti, vau!

Tulennielijästä oli esillä monta kuvaa. Tuo valokuvanäyttely oli sellainen, että todennäköisesti menen sen uudelleenkin katsomaan.

Seuraavana päivänä menin Selman kanssa päiväseltään muutamaksi tunniksi Tallinnaan. Taas kerran kakkosratikalla päättärille gruusialaiseen ravintolaan syömään.

Selma, "Semmu".

Hauskoja tauluja ravintolan vessan seinällä.

Olen nuo kuvannut ehkä aikaisemminkin, aika mones kerta jo samassa ravintolassa. Ei mikään lempiravintolani, mutta helposti tavoitettavissa.

Ruokailun jälkeen ratikalla joitakin pysäkkejä takaisinpäin, halusimme ennättää käydä valokuvamuseossa. Olemme molemmat kiinnostuneita valokuvaamisesta. Esillä oli Inta Rukan ja Joséfa Ntjamin valokuvia - keskenään hyvin erilaisia: toisen kuvattavat olivat köyhistä oloista, toisen maailmankuuluja näyttelijöitä ja laulajia.

David Bowie.

David Bowie.

Rollarit.

Prince.

Johnny Depp.

Sean Penn.

Eurythmics.

Sinead O´Connor.

Paljon oli hienoja kuvia, tässä vain pieni osa niistä. 

Hän hymyili seinällä kadun varrella.

Selma ratikkapysäkillä. Hihkaisin, että katso tänne.

Seuraavana päivänä olikin vappuaatto. Päivällä olin Sallia auttamassa perkuissa Hertsikan mökkipihassa. Sieltä menin Kivinokan kioskille. Tilasin hampurilaisen ja Kivinokka-oluen. Huomasin, että rannassa, aivan meren äärellä on pirttikalusteita. Menin sinne lauhasta, kauniista säästä ja maisemista nauttimaan. Istuin siellä pitkään ihan itsekseni, sitten tuli naapuripöytään perhe, jossa oli kaksi pientä lasta. Isommasta, tytöstä, tuli kaverini. Hän lahjoitti minulle muistoksi palan männyn kuorta.

Komea sinivuokkorypäs Kielopolun varrella.

Polkuja pitkin Kivinokkaan edetessä on kivinokkalaisten kasvimaat. Ihan polun laidalla on useampi Airan hoitama palsta, niitä aina pysähdyn ihailemaan. Tämä palsta on pyhitetty taiteelle. Tällä kertaa vappupöytä on katettu.

Rannan kalusteet. Oli rohkea liike kioskiyrittäjiltä pitää telttaravintolaa ympäri vuoden auki. Luulen, että se kannatti. Aina kun sinne poikkesin, asiakkaita oli. Ja teltassa oli lämmitin. Tykkään!

Vasten auringon siltaa...

Pöytänaapurini rantaviivalla.

Yleensä vappuaattoisin on ollut jotain meininkiä, varsinkin kun olin mökkiläinen - tapoihini kuului vuosikymmeniä kutsua kavereita iltaa viettämään. Enpä olisi uskonut, että nyt löydän vappuaattona itseni istumasta Kivinokan rantamaisemissa ajan kanssa yksin eikä mitään menoa tiedossa. Niinpä kävelin sieltä metrolle ja menin kotiin. Matkalla näin kauniita kukkia.

Lienee mustarastaan munan kuori? Hämmästyin, että noinko aikaisin jo pienokaiset kuoriutuneet. Tai sitten olleet tuholaiset liikkeellä. 

Valkovuokot lähellä Kulosaaren metroasemaa. Oli oikein valkovuokkojen kevät!

Myöhäiskuva kotini parvekkeelta.

Vapunpäivänä osallistuin pitkästä aikaa vappukulkueeseen Marjan ja Marjatan kanssa. Maailman tilanne on niin vakava, että koin sen rauhanmarssiksi, niin moni muukin kylteistä päätellen. Istuskelin marssin jälkeen kansalaistorilla kuulemassa ohjelmaa. Yhytin Sillanpäät, mutta tiemme erosivat poistuessamme torilta. Menin perinteisesti Herttuan Krouvin terassille ottamaan yhden oluen. Viime vuonnakin siellä yksin istuskelin, aiempina vuosina meitä oli siellä muutama ja sitä aiempina vuosina monta, silloin jopa lauloimme! Sillanpäät tulivat omia teitään Sallin Hertsikan mökille. Siellä oli herkulliset syömingit aika monelle kutsutulle. Olin tuonut jo edellisenä päivänä sinne omia ostoksiani ruokapöytään. En tainnut muistaa ottaa ainuttakaan kuvaa, ainakaan sellaisia en löydä. Helposti käy noin kun on mukavaa seuraa. Siksi useimmat kuvani ovat kukista, maisemista, taloista...

Seuraavana päivänä menin entiselle mökilleni Anua auttamaan perkuutöissä. Palkitsimme itsemme urakan jälkeen kartanon saunalla.

Sunnuntaina päätin mennä testaamaan uuden (Suomen pisin!) Kruunuvuoren kävely/pyöräily/ratikkasillan, joka on Kalasataman ja Laajasalon välillä. Ratikat alkavat kulkea siltaa vasta myöhemmin. Sillalla tuuli aivan kamalasti, onneksi oli pipo mukana! Paljon oli kävelijöitä, juoksijoita, pyöräilijöitä. Kun saavuin Laajasaloon, oli kuin Liisan seikkailut ihmemaassa. Seutu on mulle aivan vierasta. Näin bussipysäkin, josta bussi menisi Herttoniemen metroasemalle. Odottelin bussia pitkään ja kun siinä istuin, katselin tarkasti maisemia, meikäläiselle uusia. Hertsikasta olikin sitten perin tuttua loppumatka kotiin. 

Laajasalon päästä (tokihan Laajasalokin Helsinkiin kuuluu...).

Kiertelin Käpylänkin kevättä nuuskimassa.

Kotipihan lavakauluksissa vain yhdessä oli toistaiseksi elämää. Minullakin oli lavakaulus yhden kesän käytössäni. En halua sellaista enää: kallis, huono sato ja kastelu sitoi turhan paljon.

Kävin katsomassa, miltä näyttää Käpylän ylpeys, erään talon pihalla kasvava mangolia. Oli vielä tiukalla nupulla, mutta nuppuja oli paljon.

Eipä tarvitse kasvi paljonkaan elintilaa. Muurista ponnistaa.

Kevään ensimmäiset näkemäni voikukat. Kaunis kukka - ja hyödyllinen!

Ns. Amerin talon takana ja kotipihassani kukkivat komeat kirsikkapuut.

Maanantaina 4.5. piti käydä Raili-ystävää Viikin palvelutalossa tapaamassa. Ostin kukkia, mansikoita ja pullat. Mutta Railin puhelin ei jostain syystä toiminut eikä kukaan sattunut kulkemaan ulko-oven ohi, jotta olisin päässyt sisään. Vartin verran odotin, sitten luovutin. Harmitti. Harmi haihtui kun menin illalla Selman ja Ailan kanssa Käpygrillin tietovisaan. Selma ja minä käymme kaikkina maanantaina, mitkä meille vain suinkin sopivat. Mummon ja lapsenlapsen yhteinen harrastus.

Tiistaina lähdimme Selman kanssa Torrolle raatamaan. Oli valtava työ kerätä ja kasata kaadetun lehtikuusen oksat pinoihin ja raijata niitä sitten metsän reunaan. Oksia oli hirvittävät määrät ja kroppa huusi hallelujaa. Loppuvaiheessa tuli kuvioihin Esa, joka nopeasti traktorin kauhalla hoiteli pinot pois. Teimme myös pienen peruna- ja kasvimaan. Kaikkia tekemisiämme en enää muista. Ne on kirjattuna Torron päiväkirjaan, pidän siellä pikkutarkkaa päiväkirjaa - niistä on helppo tarkistaa asioita, joita ei satu muistamaan. Raadannasta ei tullut mieleeni ottaa kameraa esille.

Teimme pienen suoretken. Mukanani oli jostain syystä vian "isompi kamera", jonka kuvat ovat liian suuria tänne blogiin. Nyt ihmeekseni hyväksyi muutaman. 

Selfie!

Rentukoita. 

Meillä on toinenkin yhteinen harrastus tietovisailun lisäksi: sanaristikot! Nykyään on nuorillekin osoitettuja ristikoita. Aika hyviä olimme niitä ratkomaan. Minä tiesin pitkään ratkoneena ristikoiden vakiosanat, myös vanhat laulut, laulajat, näyttelijät. Selma puolestaan tiesi nykyiset laulut, laulajat ym, joista minulla ei ollut mitään hajua.

Selma poistui Torrolta perjantaina, minä sunnuntaina (äitienpäivä). Laitoin vielä perunat ja sipulit maahan, istutin kukkasipuleita ja kylvin kukansiemeniä. Saimme molemmat kyydin naapurin Esalta Forssaan. Helsingissä riensin bussiasemalta suoraan Hertsikan siirtolapuutarhaan, Anu oli minua Kulosaaren metroasemalla vastassa (painava laukku). Näin ennätin mukaan ruokapöytään, jossa olivat Anun perheen lisäksi myös Linnean isovanhemmat. Heillä oli jo hieman kiire jatkaa matkaa Kouvolaan, kotiinsa. Kuvia en kait muistanut ottaa... Illalla kävin Mäkelänrinteessä vesijuoksemassa. 

Olinpa reipas! Etenin jo toukokuun puoliväliin. Jospa seuraavan osionkin ennättäisin tehdä piakkoin. 

Osallistuin tutun oppaan Orvokki Pallillon (Good Guide) kävelykierrokselle Hakasalmen huvilalta Linnunlauluun. Oli paljon mielenkiintoista ja minulle uutta tietoa. Oli erittäin kylmä tuuli, mutta ei onneksi sentään satanut. Aloimme kierroksen Hakasalmen huvilalta, Aurora Karamzinin kotitalolta, joka nykyisin on museo. En esimerkiksi tiennyt, että Auroran rakkaan koiran hauta on siinä tontilla. Kierroksella oli mukana näyttelijä (nimeä en nyt muista, sori), joka esitti Auroraa ja kertoi "tarinastaan".

Koiran hauta. Se on lähellä kiviaitaa, kahvilan takana.

Nyt en vaan onnistu löytämään enempää kuvia tuolta Linnunlaulun reitiltä, vanhoista kauniista huviloista. Millä nimellä lienen tallentanut... Muistiinpanotkin kateissa, lisään seuraavaan blogiini, jos löydän...

Kierroksen päätyttyä kävin ihailemassa talvipuutarhaa, siellä oli kaunis pääsiäistunnelma.

Samana päivänä illemmalla menin Selman ja Ailan kanssa Kulosaaren kartanolle saunomaan.

Saunan puhtaina!

Pimeää oli poistuessamme saunasta.

Seuraavana päivänä maanantaina olin muutaman työkavereiden kanssa lounaalla; käymme noin neljästi vuodessa samalla porukalla. Nyt olimme rautatieaseman Taulussa. Selma liittyi seuraamme. Salaattilounas oli erinomainen. Sieltä poistuimme Selman kanssa kävellen Oodin editse Töölönlahden rantaa. 

Näin kevään ensimmäiset hanhet.

Puuvanhus.

Krookukset vasta puhjenneet kukkaan. Kevätkukkien aika aueta ja ilahduttaa!

Ruttojuuria runsaasti.

Kuva lähempää.

Kun istuin jo ratikassa, oli pakko poistua kesken matkan kun näin Linnanmäen alapuolella ihanaa kukkaloistoa!

Tiistaina oli vuorossa Suomen Pankin eläkeläisten kokoontuminen Stadionin kokoushuoneeseen. Tilaisuuden päätyttyä osallistuin muutaman muun kanssa Stadionin opaskierrokselle. Oli mielenkiintoista nähdä, mitä kaikkea paikka pitää sisällään! Istuimme jonkin aikaa kutsuvierasitiossa, oli silleen pollea olo... Stadionilla on ollut isot remontit, hieman vielä kesken. Remontti on tehty vanhaa kunnioittaen ja noudattaen. 

Paavo Nurmi, urheilijalegendamme! (Kun olin ensimmäisessä työpaikassani Raken postituksessa, patsaan mies huusi minulle erittäin vihaisena puhelimessa. Nurmi oli varakas mies ja hänelle meni talojensa laskuja. Äkeissään huutaessaan hän oli sairaalassa ja vaahtosi, miten luulen hänen maksavan sieltä laskuja - posti oli kait käännetty sairaalaan. Mulla ei ollut osaa eikä arpaa kiukkuunsa)

Erik von Frenckellin reliefi stadikan seinällä. 

Tornista avautuu upea Helsinki! Olen ollut edellisen kerran stadionin tornissa ehkä 12-vuotiaana.

Tosi piiloisalla paikalla on tämä patsas. Itse nimitän tuota sotaa sisällissodaksi. Kamalinta ikinä. 

Kuun puolivälissä sain kutsun Kristina/Finnlinesilta Vuosaaren satamaan laivaan, useina vuosina aiemminkin - valitettavasti laiva ei lähtenyt kuitenkaan liikkeelle. Kiersimme katsomassa erilaisia hyttejä, niitä ei oltu vielä siivottu. 

Kutsussa mainittiin kevyt lounas. Söin herkullisia alkupaloja aika paljon kunnes huomasin, että on vielä lämmin ruokakin. Olihan sitäkin sitten ihan pakko maistella - hyvää oli sekin. Maukkaan monipuolisen lounaan siis nautimme. Tulojuomana oli kuohuviinit, ruuan kanssa sai hanasta ottaa halutessaan olutta tai viiniä.

Tuli niin kaiho lähteä Saksaan tuolla ihanalla laivalla. Tykkään Saksan-laivoista - ne ovat laivan kokoisia ja näköisiä, sopivan kokoisia meikäläiselle. 

Iltapäivällä tapasin Annan ja Sallin Hakaniemen hallissa. Siitä menimme Sallin kanssa katsomaan uusiin KOM-teatterin tiloihin Hakaniemeen teatteriesityksen Taival. Tauolla nappasin kuvan lähipuistossa.

Vaihteeksi kotini kukkia. Parveke näyttää vielä tähän vuodenaikaan melko autiolta.

Kun ostin tuon halvan orvokin Tokmannilta, siinä oli vain yksi kukka (siitä kehkeytyi monikukkainen komeus!)

Sisätiloissa oli tuolla hetkellä vain viherrystä. 

Minulla kävi netistä nappaamani nuorimies pesemässä ikkunani ulkopuolelta. Mahdotonta itse tehdä. Olen ehkä aiemmin maininnut, että muutamilla taloyhtiössämme on ikkuna mennyt säpäleiksi kun on sen avannut - iso ikkuna avautuu alhaalta, typerää. Kaveri pesi ikkunat ulkopuolelta, kadulta. Onneksi asun ekassa kerroksessa. Kolminkertaisten ikkunoiden keskimmäiset jäävät aina pesemättä kun en uskalla ikkunoita avata. Hyvä näinkin, näkee taas ulos.

Tiistaina 21.4. järjesti työkaverini Riitta kotonaan Mannerheimintiellä olohuoneteatteria. Riitta on erinomainen kokki, söimme herkulliset ruuat. Esiintyjänä oli näyttelijä Leena Labart, joka tulkitsi Claes Anderssonin runoja. Mahtava tilaisuus!

Pari päivää myöhemmin olin Malmitalossa katsomassa viiden näyttelijän (joukossa ystäväni Marja Pesonen, kuvassa keskellä) esitystä Mirjamin runoista (yhden näyttelijöistä iäkäs sisko Lapista tuo runoilija - sori, aika tehnyt tehtävänsä ja nimiä unohtunut). 

Taidokas esitys, tykkäsin!

Samana iltana olin Viikin kirkossa Raili-ystäväni kanssa kuulemassa taidokasta Graduale-kuoroa tuttavani Eevan (laulaa kuorossa) kutsumana. Raili tykkäsi kovasti, hämmästyin kun hän kertoi olevana ekaa kertaa kuoron konsertissa. Menimme ottamaan esityksen jälkeen ns. yhdet (yhdet ne olivatkin) läheiseen pubiin.

Oli mielenkiintoista seurata läheltä urkurin työtä - käsillä ja jaloilla oli kiirusta!

Raili.

Tapailin huhtikuussa monia ystäviäni, lähinnä ruokailun ja jatsin peluun merkeissä. Kuvat jääneet ottamatta. Tärkeitä tapaamisia!

Sain tammikuussa Katariinalta synttärilahjaksi lounaan Arabian Bistro Bryckissä, sen toteutimme huhtikuun loppupuolella. Lounas oli erinomainen (saanut kunniamainintaakin). Sen jälkeen kävin katsastamassa Katariinan nykyisen kodin. 

Katariina.

Iltapäivällä oli mummelin tärkeyttä: hain Linnean tarhasta, matkalla Linnea näytti taitojaan Kimmonpuistossa. 

Kukkia tietty kuvasin matkalla.

Kun palasin viemästä Linneaa kotiinsa, otin kuvan upeasta kotini läheisestä liikenneympyrästä; täynnä narsisseja.

Nyt en jaksa enempää. Pääsin miltei huhtikuun loppuun, kaksi päivää jäi vajaaksi. Yritän jatkaa pian. Toivotan varmuudeksi jo nyt hyvää juhannusta!

Muutaman kuukauden "rääkättyinä" olleet amaryllikset pääsivät ennen reissuun lähtöäni valoon ja terhakkaina olivat ikkunalaudalla. Semmu huolehti viikoittain kukkieni kastelemisesta.

Paluuta arkeen. Torstaina jo olin ekaa kertaa pitkästä aikaa Jakomäessä Mummun ja vaarin tuvalla ruokaa laittamassa ja ihania lapsia, vanhempiaan, toisia mummuja ja henkilökuntaa näkemässä.

Perjantaina menin Stoaan katsomaan Susanna Leinonen Companyn tanssiesitystä. Olen ollut joka vuosi kun niitä esityksiä on ollut. Useimmat tanssijat eivät ole ammattitanssijoita, he ovat eläkeläisiä. Nyt oli kolme ammattitanssijaa joukossaan. Huikeita esityksiä!

Lauantaina olikin jo ihan "pakko" mennä Kivinokan teltalle herkuttelemaan ja Kulosaaren kartanon lauteille löylyttelemään. Seuraavana päivänä oli palmusunnuntai, nuorin lapsenlapseni on onneksi vielä virpomisiässä!

Kaverikin mukana, Linnea vasemmalla.

Oli aikaa pysähtyä jätskin verran.

Sunnuntai-iltana oli aivan käsittämättömän hieno valo-ääni-spektaakkeli Kallion kirkossa, Genesis-valoshow. Se oli mykistävä, ei oikein tajunnut istuvansa kirkossa. Maailman synnyssä olin!

Kuvat eivät anna oikeautta tuolle tapahtumalle. Aluksi oli vesi, vedessä elävät. Sitten tulivat kasvit. Ihan lopussa ihmiset.

Seuraavan viikon maanantaina olikin taas kivaa mennä Selman kanssa Käpygrillin tietovisaan ja sen jälkeen osallistua runopiirin tilaisuuteen samassa ravintolassa. Tiistaina, viikko paluuni jälkeen kutsui Torro! Bussissa hieman ihmettelin, kuka matkustajista läähättää, onkohan jokin hätänä. Läähättäjä näyttäytyi etupenkiltäni, tykkäsi olla rapsutettavana ja nuolla käsiäni.

Tässä hän on, rotwailer. 

Oli mukava palata takaisin Suomeen kun ei ollut enää lumikinoksia eikä pakkasta. Ihan jo kevään tuntua. Ensimmäiset kukat pääsivät Torrolla betonirenkaaseen.

Jokin kummallinen sieni, kuin pikkupipari.

Pääsiäinen vierähti Torrolla. Laitoin nettiin pääsiäistervehdyksen; kuva vanhasta kortista. 

Sunnuntaina 5.4. oli päivä, jolloin Pertin ja minun tapaamisesta oli kulunut 35 vuotta. Enää Pertti ei ole vuosia kanssani päivittelemässä. Maanantaina oli kyläkappelissa messu. Enpä sieltä moniakaan ihmisiä tuntenut. Vain Esan, Eldan, Tuulan ja Jennin. Kirkolliset toimitukset ovat kovin rituaalisia, seurailin tarkasti, mitä milloinkin pitää tehdä. Ehtoolliseen en osallistunut, erikoinen seremonia sekin. Aikoinaan kun sellaisen olen nähnyt, ei ollut kumartamista alttarille niin kuin nyt oli.

Yksinkertainen kappelin alttari.

Kappelin seinällä on maalaus (ei tietoa taiteilijasta) kylän keskellä sijaitsevasta kellotapulista, joka on siellä edelleen. Sen ympärillä on Torron kylän ensimmäinen hautausmaa.

Kappelin seinällä on myös muistotaulut sodissa kaatuneista kyläläisistä (muistaakseni nuo kivitaulut olivat aikoinaan yläkoulun seinällä; kappelia ei silloin ollut ja kyläkoulut nyt ovat asuntoina). Taulun Martti Haippo oli isäni paras kaveri, parikymppinen nuorukainen, jonka kuoleman isäni näki.

Tässä taulussa Aarne Rinne oli isosetäni. Katosi, kovasti kuulemma odotettiin myöhemmin palaavaksi. Kait sai täysosuman. Joitakin vuosia sitten löytyi "Aaten" tuntolevy ja puuarkku (?), jossa useamman ihmisen luita. Veljeni oli silloin lähisuvun vanhin ja häneltä pyydettiin dna-testi. Ei ollut Aatea luiden joukossa. (Kun Aaten ja useiden sisarusten isä kuoli, Aate osti tuon lapsuudenkotini perikunnalta ja lupasi huolehtia äidistään. Hän oli kihloissa ja elämä hymyili. Muutama kuukausi sen jälkeen hän joutui sotaan, eikä sieltä palannut)

Kappelitapahtuman jälkeen tuli pihaan sovitusti mies, joka oli kiinnostunut valtavasta tontilla kasvavasta lehtikuusesta. Hän (nimi kateissa) on moottorisahalla puusta taidetta tekevä, alansa mestari. Nopeasti alkoi tapahtua, miten ihmeessä yksi mies muutamassa minuutissa sai sen jättipuun kaadettua. Eikä kauan aikaa kulunut siihenkään kun hän sen karsi. Tyven kaksi paksuinta pätkää lastattiin Esan traktorin avulla autoon.

Mies on pieni puun rinnalla.

Kaataminen alkaa. Jännän punainen tuo kaarnan sisäpuoli.

Puu kaatuu.

Aisaus (ristikkosana!) käynnissä.

Traktorilla puun osat siirtyvät autoon.

Traktorimies Esa.

Kaunis matala kanto jäi puun paikalle. Puu oli sittenkin ihan terve. Olin ollut hieman huolissani, jos se joskus päättääkin kaatua. Huolestuttavat suunnat olisivat olleet maantie ja asuinrakennus.

Viivyin Torrolla seuraavaan tiistaihin. Sain Esalta kyydin Forssaan. 

Keskiviikkona menin Hietaniemen hautausmaalle viemään Pertille ja läheisilleen kukkia. Minulla on tapana kierrellä siellä erilaisia reittejä, kuvata tunnettujen henkilöiden hautakiviä ja muuten kiinnostavia kiviä ja patsaita. (Ehkä verenperintöä isältäni, joka vuosien ajan oli Loimaan Kiven piiriedustaja, hautakivien myyjä, siitä työstä jäi eläkkeelle)

Pertin savesta tekemä pieni kyyhöttävä tyttö. Miltei samanlaisia on kaksi, vaihdoin haudalle nyt tämän vaaleamman version. (Pertti oli taitava käsistään. Häneltä syntyi savitöitä, metallitöitä, maalauksia, kangaspuukudontaa, puutöitä jne...)

Tämän kiviröykkiön vieressä lepää puinen risti, jonka nimistä ei enää saa selvää. Kenen/keiden hauta, ei tietoa.

Tämän olen ehkä kuvannut aiemminkin. Helsingin kaupungin pystyttämä hautakivi vanhimmalle asukkaalleen.

Tämä eräällä haudalla ollut muistomerkki vaikutti kovin tutulta. Kotiin päästyäni otin esille kirjoittamani Meidän Käpylä-kirjan. Kyllä, olin ottanut kuvan Akseli Toivosen puiston reunalla olevasta patsaasta, jonka nimi on "Loukkaantunut urheilija". Presiis sama kuin tuo pienempi haudan versio.

Ensimmäinen "kärsimyskukka" puhkesi kukkaan huhtikuun alkupuolella.

Perjantaina menin leffaan, aika harvoin käyn. Se oli Kaija Koosta kertova elokuva. Olin utelias tietämään, miksi elokuvaa filmattiin mm. Kalervonkadulla, näin makkarin ikkunasta. No, se ei selvinnyt leffasta. Ehkäpä se osuus oli leikattu pois. 

Tältä istumalta etenin päivään 12.4. Siitä jatkuu ensi kerralla. Nyt on todellisuudessa jo toukokuun puoliväli ohitettu. Mutta kyllä tää tästä... Nauttikaamme auringosta, ihanan lämpimistä päivistä!

Parvekkeen alapuolella on alue, jonka pitäisi olla hoidettu ja kaunis (kuten siellä kasvava kukka). Monta kertaa tuumin, että pitäisikö ostaa hanskat ja perata tuo alue. Kukaan ei tehnyt mitään sen hoitamiseksi. Harmi.

Lauantai 21.3. Anne ja Markku lähtivät Aluaan, aurinkoa ottamaan. Minä puolestani lähdin uudelleen yrittämään Botanica Jardiniin, kasvitieteelliseen puutarhaan. Nyt se oli avoinna. Olipa ihanaa, että sinne sittenkin pääsin ennen kotiin lähtöä. 

Puutarhassa on pieni, kaunis lammikko.

'

Olisihan se ollut ihan mahtavaa, että suomalainen ammattilainen olisi vetänyt sen aiotun opaskierroksen tuolla. Se peruttiin muistaakseni kolmesti vedotan kalimaan. Luulen, että syynä oli iäkkään miehen terveysongelmat. Toteutetaan kuulemma syksyllä, mutta silloin en ole siellä vielä tietoa tästä ihanasta paikasta ahmimassa. 

Oli lämmin päivä. Niitä oli lomani aikana harvassa, joten en malttanut vielä mennä kotiinkaan. Ajoin bussilla takaisin linja-autoasemalle ja saman tien vaihdoin toiseen bussiin, joka oli menossa mm. Realejosiin, pienehköön lähistön kaupunkiin. Siellä olen ollut ennenkin pari kertaa. Kun odotin näkeväni määrätyn pysäkin, sitä ei tullutkaan - tämä bussi kulki varmaankin eri reittiä. Päätin poistua "jollain pysäkillä" enkä ollut ihan varma, olenko Realejosissa. Mutta ei se mitään, ihan sama missä kunhan vaan sain nauttia näkymistä. Aluksi istuin vain penkillä ja tähyilin näkemääni. 

Kadun toisella puolella oli kauniita taloja ja okran värisen talon katolla oli nuori nainen (eipä juuri tässä erotu). 

Pikkuruisen kappelin ovet olivat avoinna.

On yleistä, että pyykkejä kuivatellaan katoilla.

Näistä portaista vihdoin tiesin varmasti olevani Realejosissa. Olen nähnyt ne aiemminkin.

Alkoi nälkä kurnia. Löysin mukavan pienen terassin istahtaa. Tilasin juusto-kinkku-toastin. Paikan isäntä pahoitteli, ettei sellaista ollut, mutta minulle tuotiin vastaava - joka olikin tosi maukasta, parempaa. Koskaan ennen en ollut nähnyt noin pientä Dorada(olut)-pulloa, lasi sen vieressä on normaalikokoinen.

Istuin siinä melko pitkään, nautin auringosta ja katselin sivukadun hiljaista liikennettä.

Koska isäntä oli erittäin ystävällinen ja hyväntuulinen, pyysin saada ottaa hänestä kuvan.

Luulin, että tuo jäteautojen hurja tapa on jo kiellettyä, mutta siinä istuessani sellaisen näin.

Lopulta päätin lähteä etsimään bussipysäkkiä. Mutta kun sellaisen löysin, en jäänytkään siihen seisomaan. Päätin kävellä kotiin ja satuinkin löytämään lyhyehkön, melko suoran reitin.

Lieneekö parvekekoristelun ennätys?

Komea perunamaa! Alhaalla jo häämöttävät saksalaisten suosimat hotellit, jotka sijaitsevat aivan Punta Bravan kauimmaisessa päässä. Tuonne päästäkseen on todella pitkä alamäki, varpaille tuntui tukalalta kun työntyivät kenkien kärkiin.

Siellä jo häämöttää suosikkikaupunginosani Punta Brava!

Tässä olin jo saapunut Punta Bravaan. Huomasin, että tuo talo on myytävänä. Siinä talossa olen kerran asunut. Kadulta mentiin käytävään ja asunto oli ihan perällä. Parvekkeelta näkyi (ja kuului) vain meri. 

Nyt jo Punta Brava ohitettu, Playa Jardinin ranta.

Ihan vielä ei koti häämötä mutta melkein. Askeleita kertyi noin 13 000 (edellisenäkin päivänä noin 12 000), hyvä mieli.

Sunnuntai 22.3. Olimme viimeisen kerran tällä erää pelaamassa petankkia. Sen jälkeen menimme tutuimpien kavereittemme kanssa lounaalle.

Jotain kivaa kaapissa vai kätkeekö Anne miestä kaappiin? Taitavat pakkailla...

Kävimme vielä viimeisillä ostoksilla ja luomassa viimeisiä silmäyksiä kaupungille.

Maanantai 23.3. Markku lähti aurinkoon. Me Annen kanssa veimme taksilla säilöön menevät kassit Suomi-Seuran tiloihin. Siellä sattui olemaan kohta alkavaa tilaisuutta varten järjestelemässä Risto, jonka tiesin hyväksi laulajaksi. Pyysin häntä laulamaan meille - suostui! Häkellyttävän upea esitys! Tuon reissun jälkeen mekin menimme vielä Aluaan (muistaakseni) nautiskelemaan. Ainakin olimme illalla pelaamassa minigolfia ja paikan ravintolassa syömässä herkulliset pitsat (Markulla mielessä edellisen kerran Linnean houkuttelevan näköinen pitsa, se...). Me kolme tykätään käydä pelaamassa illalla kun minigolfpuisto on niin ihanasti valaistu.

Pelaamisen lomassa voi halutessaan istahtaa.

Tai ihailla kukkia! Jättikokoiset nuo ruusut.

Hämärtää...

Tiistai 24.3. Viimeistelimme loput pakkaamiset. Keräsimme pöydälle paljon, paljon kaikenlaista syötävää - toivottavasti siivoojalle maistuu! Sen jälkeen menimme alas täyttävän maukkaalle aamiaiselle. Marilyn tuli meidät noutamaan klo 11.15, matka lentokentälle alkoi. Koneemme nousi klo 14.55 ja oli Suomen aikaa perillä klo 23.10. 

Kuulin, että tiistaina illemmalla oli vettä satanut Puerto de la Cruzissakin aivan mahdottomasti (Rajalahtien katutason asunto lainehti!). Ja yöllä ollut kovin ukonilma miesmuistiin. Poistuimme sopivalla hetkellä!

Nyt olen kahlannut läpi koko reissuni. Tänään on jo 12.5. Pikkuhiljaa kohti oikeaa päivämäärää... Kaunis, kukkiva kevät - nauttikaamme siitä!

Torstai 19.3. Kävimme Suomi-Seuralle maksamassa sinne myöhemmin vietävät kassimme. Sieltä poistuessamme kävelimme pitkiä portaita pitkin melkein alas, pysähdyimme tuttuun, portaiden kupeessa sijaitsevaan ravintolaan. Koska ei ollut iso nälkä, emme tilanneet paikan maukkaita tapas-annoksia, vain toastit. Mutta nehän olivat aivan toisenlaiset kuin yleensä. Ja mikä parasta, ne olivat parasta! Jatkoimme Mercadonaan ostoksille ja sieltä yllätyspikavisiitille Ritvan ja Jounin luo. Sattuivat olemaan kotosalla. Sää oli täydellisen ihana, vaikka varoitus hirveistä ilmoista oli päällä. 

Herkullisilla toast-välipaloilla. 

Perjantai 20.3. Käsittämätöntä, että säävaroituksen aikaan oli ensimmäiset lomani kunnon aurinkopäivät, tarkeni lyhythihaisella. Markku ja Anne riensivät Aluan ulkoaltaille aurinkotuoleihin. Menin Botanica Jardinille, mutta säävaroitusten takia se oli suljettu. Ymmärrän sen. Joitakin vuosia sitten myrsky kaatoi sieltä monia historiallisesti arvokkaita puita ja tuhosi kasveja. Paikka oli sen jälkeen suljettuna pitkään. Nyt portilla ilmoitettiin, että huomenna avaavat jos sää ei pahene. Pohdin, minne suuntaisin. Kävelin pitkän, helteisen matkan Blue Sea-hotellille. Se on minulle mieluisa paikka. Jos olisi ollut uimapuku mukana, olisin ehkä mennyt isoon altaaseen uimaan. Menin sinne hotellin takana olevan pikkupuiston takia. Siitä erityisesti tykkään. Todennäköisesti muut ihmiset eivät, harvoin siellä näkee ketään. Se on minulle sellainen rauhan tyyssija. Halusin myös nähdä, onko pienissä kirsikkapuissa kukkia (ei ollut, puut olivat jostain syystä kuolleet). Otin kuvia myös matkalla sinne. Alue on varakkaiden asuttamaa, kauniita taloja, pihoja, portteja. 

Edelliset kuvat matkalta, seuraavat rakastamastani puistosta. Ja tosiaan, ei siellä nytkään ketään muita ollut. Klassinen musiikki soi määrätyssä kohdassa. Linnut lauloivat, kukot ja kanat taapersivat. Nautin olostani. 

Perhonen kukan terälehdillä. Harmikseni kuvat täällä huonoja ja pieniä...

Banaanin kukka vaihtumassa banaaneiksi. En huomannut katsoa, onko juurella uusi kasvi tulossa - banaanithan tuottavat vain tuon yhden ryppään  ja sitten kuihtuvat pois. Niillä on tapana jättää jälkeläisiä. 

Sentään täällä näin kukkoja ja kanoja, joita ei enää taapertele kadunvarsien pusikoissa eikä niitä ollut myöskään Monasteriossa. Edelleen epäilen, että viranomaiset ovat ne kieltäneet. Harmi! Täkäläisten kanojen munien keltuainen on voimakkaan värinen, toisin kuin meillä. Suomessa kanat kärsivät!

Kun sieltä pikkupuistosta tulee pois, näkymä on aivan erilainen. Tämä on muuten se paikka, josta olen aiempina vuosina kirjoittanut. Sisätiloissa on oikein kiva sauna-allasosasto. Sisäpiireissä puhumme "mandariiniallaspaikasta" siksi, että yhdessä pikkualtaassa kelluu paljon mandariineja. 

Poistuessa kuvattua.

Talot, pihat ovat visusti porttien takana.

Teide ei nyt näkynyt parvekkeelleni, mutta näkyihän se sentään "katukuvassa". Se oli luminen ja sen lähistön tiet olivat lumisia ja siksi sään takia suljettuja.

Tuollaisia heiniä poimin takavuosina maljakkoon - täytyi olla sakset mukana....

Toki tiesin, että minulla ei ollut liikaa aikaa tuhlattavana ennen jalkahoitoon menemistä, mutta oli ihan pakko tehdä kaksi asiaa ennen sitä: uupuneena ja hikisenä piipahdin nopealla oluella tutulla terassilla. Siitä jatkoin läheiseen Orkideapuistoon.

Orkideapuiston portti.

Agatha Christie on täällä tyttärensä kanssa ollut. Christie on kirjoittanut oleillessaan pari kirjaa (vai novellia, en nyt muista). Arvostettu henkilö hän täällä on, patsaskin olemassa.

Onneksi oli alamäkeä matka jalkahoitoon, saattoi välillä kipittää. Matkalla otin pikaisesti kuvan tuosta talosta, jota en ole tainnut aiemmin kuvata. Se on yksi suosikkini. Sijaitsee vain niin keljulla paikalla, liikenteen armoilla. En tiedä, onko se yksityiskoti vain jotain muuta. Ennätin just ajoissa jalkahoitoon! Tyytyväisenä. Lyhyet hiukseni olivat pahasti hapsotusvaiheessa. Jalkahoitajan kanssa samoissa tiloissa on myös kampaamo. Ja kas, pääsin leikeltäväksi. Kampaaja oli italialainen, meillä ei ollut yhteistä kieltä. Tulihan ne hiukset jotenkuten leikeltyä... Poistuttuani poikkesin Happy Cafe´en terassille syömään kevätkääryleen ja juomaan oluen. Kotiin päästyään uupunut pääsi torkuille. Herättyäni siivosin kaapit ja laitoin matkalaukkuun ja Seuran tiloihin menevään kassiin kaiken, mitä en enää tarvinnut. Iltamyöhällä taas jatsia Annen kanssa. 

Tällä erää en viitsi/jaksa enempää. Nyt on vappuaaton myöhäisilta. Erinomaisen mukavaa vappua kaikille! Kirjoitukseni laahaavat hieman perässä... 

Pingviineille on rakennettu kotoisan oloiset oltavat. Pingviinejä on tavattoman hauska seurailla. 

Pingviinejä ruokitaan.

Valkoinen tiikeri.

Jättiläiskilpikonna tykkää kun hoitaja rapsuttelee sitä leuan alta.

Kuva tulevat tänne huonoina (pieninä ja hieman sameina). Tästä kuvasta ei taida saada tolkkua. Virtahepo on vedessä, sen sieraimet veden yläpuolella: hapen ottoa.

Näin leijonapariskunnan parittelevan - toivottavasti saavat lapsukaisia! Parittelu oli aika rauhallista, ei riehumista. Kundille tuli jano aktin jälkeen. En halunnut ottaa kuvaa toimituksen aikana...

Tykkään tosi paljon viidakkomaisesta alueesta, jossa ihmiset saavat kävellä lintujen joukossa. Viihtyisin siellä vaikka kuinka pitkään, majanikin voisin sinne rakentaa...

Muistan kuulleeni, että Loro Parkissa on maailman eniten erilaisia papukaijoja yhdessä paikassa. Jotkut niistä on pelastettuja lajeja.

No mutta, Juho vaarassa!

Tunnelin yläpuolella uiskentelee sähkörausku (?). Monin paikoin Loro Parkissa saa seurata läheltä eläviä.

Patsas sisäänkäynnin ulkopuolella.

Loro Parkiin mentäessä aina jokainen tulija valokuvataan. Kuvat ovat esillä poistuttaessa. Juhon ja Anun mielestä heistä otettu kuva oli huono, menivät uudelleen kuvaukseen. Anne ja Markku olivat eksyneet meistä ja jo poistuneet jo tuossa vaiheessa alueelta. Näin kuvan heistä, ostin sen Annelle myöhästyneeksi synttärilahjaksi. Otin kuvat kuvista. Papukaijat eivät ole livenä kuvattaessa.

Vielä illalla olin Annen ja Markun kanssa RePessä. Siellä oli esiintymässä duo, esittivät vain Leevi ja Leavingsin biisejä. Taitavia ja hauskoja! (Olen unohtanut miesten nimet)

Tuon esityksen jälkeen riensin vielä Casablanca-hotelliin. Päästin Anun ja Juhon romanttiselle illalliselle kahdestaan. Minä sen sijaan nautin Ailan ja Linnean seurasta. Näimme parvekkeelta tavattoman komean ja pitkän ilotulituksen, tulituksen syytä en tiedä.

Lauantai 14.3. Kävin Annen ja Markun kanssa majapaikkamme alakerrassa herkullisella, monipuolisella aamiaisella (muina aamuina olin huoneessamme aamiaisen valmistaja). Piffasin aamiaisen Annelle myöhästyneenä synttärilahjana. Sen jälkeen toiset menivät markkinoille. Minä sen sijaan menin Aluaan altaaseen ja saunaan. Illemmalla menimme porukalla Minigolf-ravintolaan pelailemaan. Pelin jälkeen söimme hyvät sapuskat samaisen paikan ravintolassa. Taisin unohtaa kuvaamisen, ainakaan kuvia ei löydy. 

Sunnuntai 15.3. Sää suosi petankkia. Olipa taas mukava pelata! Anu viestitti, että Aila on kipeä. Todella ikävää, että lyhyellä lomalla sairastuu. Harmillista sekin, että seuraava päivä on kotiinlentopäivä. Lentäminen ei ole todellakaan mukavaa sairaana. Minä menin illalla Annen ja Markun kanssa Vellerin musiikista nauttimaan RePeen. Illalla pähkäilimme Anun kanssa viestitellen, saisiko Ailalle apua jostain. Muistin, että kerran Selman pienenä ollessa hän sairastui ja lääkäri tuli hotelliin tutkimaan ja lääkitsemään. Tähän päädyttiin nytkin. Aila sai hyvät lääkkeet ja oli aamulla lentokunnossa, jippii! Olin jo suunnitellut, että jos Aila ei pysty lentämään, hän voi tulla majoittumaan meidän asuntoomme. Ja lentää sieltä joidenkin päivien kuluttua Manner-Espanjaan. Ailalla nimittäin oli edessä seuraavana torstaina junamatka Helsingistä Espanjaan, viikon vaihto-oppilaskuvio. Olisi ollut todella harmillista, jos hän ei olisi lainkaan päässyt mukaan tuolle reissulle. Mutta onneksi tyttö toipui ja kaikki sujui sitten suunnitellusti. 

Maanantai 16.3. Nyt olivat sekä Anne että Markku kipeitä (pää/jalka). Molemmat menivät käymään läheisellä terveysasemalla. Saivat kunnon tropit ja olivat jo illalla valmiita tulemaan mukaan Bell Airiin Päivin ja Markun tykö lättykesteille ja kortti/jatsipeleille. Oli muitakin tuttuja (Terhi, Jouni, Ritva, Leena). Bell Airin pihapiirin tuntumassa näin ilokseni monenvärisiä kiinanruusuja!

Näkymät olivat komeat Päivin ja Raimon parvekkeelta. Muistaakseni 18. kerros. Pelien tuoksinassa en muistanut ottaa ihmisistä kuvia.

Iltamyöhällä/yöllä näin kotiparvekkeelta poliisien tulevan kahdesta suunnasta alla olevaan puistoon. Tietysti jäin seuraamaan, mitä tapahtuu, aitiopaikka! Poliisien piirittämänä oli mies. Keskustelut kestivät kauan, kauan. Nukutti, mutta oli pakko vaan seurata, miten tilanne päättyy. No, mies sai jatkaa matkaansa ja poliisit palasivat tahoillensa. Turhaa seuraamista. Joskus parvekkeella mielikuvitukseni laukkaa: huumekauppaa, autovarkauksia, asuntomurtoja... Ainakin tuosta huumekaupasta olen varma. 

Tiistai 17.3. Koska paistoi, Anne ja Markku lähtivät heti aamiaisen jälkeen paistattelemaan Aluan lekottelutuoleille ulkoaltaalle. Markku halusi olla ruskea! Minä menin Aluaan perässä, paljon myöhemmin. Jumppasin ja kelluin lötköpötkön kanssa ensin sisäaltaalla, sitten kävin uimassa ulkoaltaalla, lopuksi menin saunaan. Kotiutumisen jälkeen lähdimme melko pian taksilla Monasterioon. Se on entinen nunnaluostari. En tiedä, milloin luostaritoiminta on loppunut. Nyt se on kaunis, hyvinhoidettu alue, jossa on monia ravintoloita. Siellä on aina ollut paljon kukkoja, kanoja, riikinkukkoja. Nyt näimme vain pari riikinkukkonaarasta. Onkohan terveysviranomaiset puuttuneet asiaan? Harmi, tykkäsin kun linnut tepastelivat laskemassa ravintolaterassilla suupaloja. Nytkin söimme hyvän aterian tutulla terassilla. Ja tietty ostin pikkumyymälästä Monasterion leipää, kuten tapoihini kuuluu. 

Tuo härkä oli paikan uutuus.

Kaunis seimi on ollut paikallaan "aina".

Orjantappura?

Kaunis vesipiste, varmaankin vanha. En ole koskaan kokeillut, toimiiko.

Keskiviikko 18.3. Teneriffalle ja muille Kanarian saarille julistettiin hälytys/hätätila myrskyjen ja kaatosateiden varalta. Otin sen erittäin tosissani. Muistan yhtenä vuonna kun menin Teneriffalle, oli karmea ilma muutama päivä aiemmin mennyt ohi. Silloin siellä olleet ystäväni kertoivat, että kuivat rotkot olivat täyttyneet vedestä niin, että autot olivat uineet rotkossa kuin kaarnalaivat. Kaikki irtain oli lentänyt parvekkeilta alas. Nyt aamulla oli kova tuuli ja kohtuullinen sade. Lähdin kauppaan ostamaan viikon muonat, ihan varmuudeksi. Jostain syystä Puerto säilyi pahemmalta myräkältä. Monissa muissa paikoissa ihmisiä jäi jopa saarroksiin koteihinsa rankan sateen liikkeelle saamien maanvyörymien takia. Lentojakin kuulemma peruttiin, ainakin Cran Canarialta. Siellä myrsky ja sade tekivät eniten tuhojaan. 

Jatkan seuraavalla kerralla.